On kuumaa,aurinko paahtaa ja vaimo viipyy kaupassa.
Avonaisesta ikkunasta alkaa kuulumaan korkojen kopinaa,lähestyy ja saapuu kohdalle,vanhempi hieman kumarainen nainen.
Hän pysähtyy auton eteen,sytyttää savukkeen ja kääntyy sivuttain,mies suoristaa ryhtiään ja sydän ottaa muutaman kiivaamman lyönnin.
Muistot 30v takaa ryöpsähtää mieleen,silloin veri kohisi suonissa ja tuo nainen oli kaikki mitä mailmassa on,ei ollut muita naisia.
Katse seuraa kun nainen nostaa kassinsa ja kääntyy kohti kauppaa,ryhti on painunut ,lanne levinnyt,tukka harmaantunut,askel on jotenkin varovainen.
Ovi nielaisee kulkijan ja mies huomaa taas henkittävänsä,käsi sulkee radion ja ajatus harhailee.
Kumminkin hän tajuaa että ,näin on hyvä ja mielessään toivottaa kulkijalle kaikkea hyvää ,antaa arpisten haavojen olla.
Avonaisesta ikkunasta alkaa kuulumaan korkojen kopinaa,lähestyy ja saapuu kohdalle,vanhempi hieman kumarainen nainen.
Hän pysähtyy auton eteen,sytyttää savukkeen ja kääntyy sivuttain,mies suoristaa ryhtiään ja sydän ottaa muutaman kiivaamman lyönnin.
Muistot 30v takaa ryöpsähtää mieleen,silloin veri kohisi suonissa ja tuo nainen oli kaikki mitä mailmassa on,ei ollut muita naisia.
Katse seuraa kun nainen nostaa kassinsa ja kääntyy kohti kauppaa,ryhti on painunut ,lanne levinnyt,tukka harmaantunut,askel on jotenkin varovainen.
Ovi nielaisee kulkijan ja mies huomaa taas henkittävänsä,käsi sulkee radion ja ajatus harhailee.
Kumminkin hän tajuaa että ,näin on hyvä ja mielessään toivottaa kulkijalle kaikkea hyvää ,antaa arpisten haavojen olla.
Vastaukset 37
Vanhimmat
vaikka vilpoisaan varjoon, puistonpenkille? Ennenkö ryntää juoksuaskelin sinne hitsin kauppaan? Jättää nyt toinen kuumaan autoon?;))
Muuten oli kaunis ihana kirjoitus. Oikeesti. Kiitti. Tosin hieman melankolinen...
t.Pimu
liiemmin elämää tuossa välissä nähnyt.
Nykymaailmassa vaihtuvat maisemat, työt ja tuttavuudet niin tiuhaan että lottovoittoakin epätodennäköisempää taitaisi olla törmätä nokikkain jonkun nuoruusajan tuttavuutensa kanssa. Eikä niitä ole edes ikävä.
nuoruuden aikaisiin ystäviini, siis kaikkiin heihin jotka vielä elossa;)) Liikaa rivit tässä iässä harvenevat...mutta, vaikeeta se on pelkästään törmääminen...joskus mietin...että, mitähän sitä sit oikein sanoisi...muuta kun; Moooi....
t.Pimu
Mä oon nähnyt vettä muuallakin kuin äitin silmissä.
vieläpä suoraryhtinen, rypytön, hoikka ja tuuheine tukkineen, totta kai naisen nähtyään hänet hengähtäisi helpotuksellisesti
fyysisen vetovoiman ja henkisen karisman. Ja silmät tietysti teräksisen sinisiharmaat;)) Ouuuh yeaah....huokaus,,,...ei voisi vastustaa yksikään nainen...
t.Pimu
Ryhti on suora,vatsa rypytön,hoikka en oo koskaan ollut,enempi sellanen tykkihevonen,tukka on tuuhea ja musta,essu pinkki.
kirjoitus, oliko ihan omaa tuotantoa?
P.s. k/k:ko se siellä..:),
muutamasta murresanasta vaan..
Kuhan yrität saara pöljää tunnustamaan.
mutta sie et tunnista minuu, ethän, ethän vaan :))
Et sie ainakaa sortavalan poikii oo,oot sie?
Iha oikeest toisinaa harmittaa kun ei tunne ja toinen hehkuttaa,ainoostaan mul on epäilys mut sen mä kirjota vieraskirjaan.
mutta isä oli rajan takaa lähtöisin.
Enhän mie yleensä kiusaa sinuu, mutta nyt oli sopiva tilaisuus :)
Eihän se nyt tästä suutu ;(
Jota epäilin ja ehtoolla olisin kysynyt,joks ne marjat on poimittu?
Tuntuu et joka välis oot siel lehvästön varjossa.
poimintapäivä, kahdeksan tuntia, voi veljet, kyllä illalla väsytti.
Nyt alkaa loppu häämöttää, marjoilla, ei vissiin vielä minulla.
Sitten kohta pääseekin jo perunaa nostamaan ;((
Meinaan perunoiden nosto,muistan kun lapsena niitä seipäille laitettiin.
niin katotaan miten saat perunat seipäille ;)
Muuten, tuo alkujuontosi oli tosi hyvä, näinhän se on,
parempi antaa menneiden olla, muistot on jäljellä kuitenkin.
Siitä voisin kirjoittaa enemmänkin, mutta en oikeastaan haluakaan.
, siut tunnistaa kyllä vaikka kuin yrität puskailla..;))
Kiva juttusi, niinku sanoin, sinun pitäsi kirjoittaa novelleja tai kirja, jotenkin malliin: kk:n kootut seikkailut..:)
P.s. ihan oikeesti..
tämän aloituksen olleen Hatsalta. Vähän samaa tyyliä. Oikeesti miksi kk ei kirjoittaisi enemmänkin tälläistä vastaavaa?...minä itse ainakin pidin kovasti hänen tyylistään...
tsau;
t.Pimu
tyyppi :)
Halattaanko? :)
...mullekin mieleen, että josko k/k olis asialla :)
Oon kanssas prikulleen samaa mieltä, että k/k:n kootut jutut vois olla tosi-tosi mukavaa luettavaa.
Vieläkin naurattaa, kun luin paksuhuulisen naisen suutelemisesta. Vertaus pajatsoon :))
Elikkä k/k, sinä siellä hu huu, täältä ruudun takaa minäkin kannustan sinua kertomuksia kertoilemaan kirjan muodossa. Ostaisin ihan taatusti sen kirjan :)
kiusattu on sellanen puol villanen ei siit oikein selvää ota,joka porukas on ainakin yks puolhassu ja kaikille vaaraton tyyppi.
Annetaan haamujen olla ja koitetaan selvitä nykyisestä elämästä kunnialla.
Kyllä muistan pentuna kun hevosvetoinen kone pöllytti perunoita ja multaa päälle kun niit noukittiin.
Vanhemmat teki taksväkkiään ja pennut autto.
Taitaa olla parempi kun lähtee hommiinsa ennen kun uskoo teiän jutut,naisil on taito nostaa ja laskea mies.ethän oo vihanen ponsai jutusta?
..jahas, ponsai-mieskö se siinä :)
Öh, ei kyllä tullut mieleen, ketä niitä ponsaita oli tilaamas, taisin kompastua omiin juuriini...eiku jalakoihin.
Usko vaan näitä kannustavia kannustuksia. Ihan tosia ovat.
Näköjään osaat kirjottaa myös hyvin erilaisilla tyyleillä ja pystyt piiloutumaan jopa ponsaitten alle.
tässä mitään koneita tarvita, sen verran pientä viljelystä kuitenkin.
Vanhoja on kiva muistella, mutta nykyhetkessä pitää elää.
lopettaa tupakinpoltto.
Siksi lopetin 9 vuotiaana.
siltä ajalta, kun me oltiin nuoria ;)
http://www.youtube.com/watch?v=ktfzBF4hFDg
Tämä nainen on puristanut synnytyslihaksensa suppuun, tulehdustilan hoitanut pois.
Hip, ja nyt on jotensakin hauskaa.
Ehkä lähdemme hurskastelemaan.
hän menee kotiinsa ja katsoo kuinka bonsaipuu on taas vauhdilla kasvanut ja unohtuu ihailemaan luonnon tekosia, vaimon keittäessä ihanaa kalasoppaa merimiehellensä.
Mie meinaan sen bonsain joskus jostain saaren pikkukäkkärästä kokeilla, enkä anna sille kanankakkaa.
Lohisoppa on suurta herkkua.
eikä ole tarveystuote muutenkaan. Naispolo, perinyt meille suomalaisille ominaisen leveän lestin. Jospa elokaan ei ollut suonut aikaa eikä varoja pukea ja vaatettaa itseään.
Tuossako olisi ollut viiltävien, uuttuuttaanhehkuvien, kirkkaanväristen tunteitteni kohde, 30 vuotta olisi haalistanut, vaalentanut ne, olisivatko ehkä ruostuneet puhki.
Huokaisit helpoituksesta? Käänsit katseesi valaistuneena poispäin.
Jos minä hymyilen ,siinä hymyssä on surumielistä ymmärrystä ihmisen rajallisuutta kohren.
voisi elää elonsa uudelleen, se olisi eri elämä. Tiedä, kuinka sutjakka, ylväs, luontaistuotekauppaan kiirehtivä hän nyt olla voisi, tahi kampaajalle?
Miksi kauniisti aloitettu keskustelu asteittain kadottaa alkuytimen ja vääristyy
Ei haittaa minua,toisista en osaa sanoa.Paljon tuttuja ja entisiä aiheita,niitä tulee sivuttua siinä samalla.
kuin mukava keskustelu kuuluukin mennä.
Nuoruus on ehdottomuutta ja tunteiden myrskyä, muu on muualla.
Elämä kuljettaa kuitenkin kokemuksien tietä ja tasoittaa ehdottomuuden hyväksynnäksi.
Vanheneva mies katsoi ymmärtäen nuoruutensa menneisyyteen.