Aloitin suhteeni noin vuosi sitten tyttöystäväni kanssa ja olemme jo kihloissa ja kohta on syntymässä meidän yhteinen lapsi. Avovaimollani on 5v tytär joka on vuoroin meillä tai isänsä luona.
Ongelma onkin tämä, että lapsen isä on erittäin katkera avovaimolleni siitä, että hänen elämä on mennyt pilalle kun on jättänyt hänet yms. Minua hän ei siedä näkevän lapsensa kanssa ja lapsen ollessa isänsä luona lapsi ei saa puhua minusta tai tulevasta vauvasta ollenkaan. Usein myös lapsen isä kiukuttelee lapselleen ja avovaimolleni. Avovaimoni on tietysti kauhean masentunut ja väsynyt siitä, että lapsi saattaa kärsiä tästä tilanteesta, ja tällä hetkellä hänen tyttärensä on tärkeintä eikä vatsassa oleva...koska vauva kyllä nyt toistaiseksi kuulemma pärjää..
Minä en jaksa, että avovaimoni käy exänsä luona juttelemassa ja vie monesti tyttärensä isänsä luo kotiin asti. Lapsen isä haluaisi perheensä takaisin, joten se ahdistaa minua! Vaikka avovaimoni rakastaakin minua ja sanoo, ettei todellakaan halua exää koskaan takaisin, mutta haluaisi olla kaveri hänen kanssaan. Minä en voi sietää, että he ovat joka päivä yhteydessä milloin lapsi on kenenkin luona yms.exän kiukuttelua pitää avovaimon kuunnella.
En haluaisi eroakaan, koska rakastan avovaimoani ja tulevaa esikoistani.
Ongelma onkin tämä, että lapsen isä on erittäin katkera avovaimolleni siitä, että hänen elämä on mennyt pilalle kun on jättänyt hänet yms. Minua hän ei siedä näkevän lapsensa kanssa ja lapsen ollessa isänsä luona lapsi ei saa puhua minusta tai tulevasta vauvasta ollenkaan. Usein myös lapsen isä kiukuttelee lapselleen ja avovaimolleni. Avovaimoni on tietysti kauhean masentunut ja väsynyt siitä, että lapsi saattaa kärsiä tästä tilanteesta, ja tällä hetkellä hänen tyttärensä on tärkeintä eikä vatsassa oleva...koska vauva kyllä nyt toistaiseksi kuulemma pärjää..
Minä en jaksa, että avovaimoni käy exänsä luona juttelemassa ja vie monesti tyttärensä isänsä luo kotiin asti. Lapsen isä haluaisi perheensä takaisin, joten se ahdistaa minua! Vaikka avovaimoni rakastaakin minua ja sanoo, ettei todellakaan halua exää koskaan takaisin, mutta haluaisi olla kaveri hänen kanssaan. Minä en voi sietää, että he ovat joka päivä yhteydessä milloin lapsi on kenenkin luona yms.exän kiukuttelua pitää avovaimon kuunnella.
En haluaisi eroakaan, koska rakastan avovaimoani ja tulevaa esikoistani.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Alanko, rupanko, haluanko, viitsinkö ?
Sitä jäbä saa, mitä tilaa...
on kyllä käynyt tosi huono munkki tuon karmasi kanssa.
Olen nainen ja meillä tilanne toisin päin. Ei nyt aivan sama tilanne, mutta melkein. Kerroin miehelle, että en tykkää, että hän joka päivä puhuu exänsä kanssa (tosin mies ei soittanut, vaan exä hänelle). että ymmärrä kyllä, että täytyy olla hyvissä väleissä lapsen takia, mutta en tykkää kun yhteydessä täytyy olla miltei joka päivä. Mies tajusi mitä tarkoitin kun sanoin, että miltä hänestä tuntuisi jos pitäisi yhteyttä omaan exään niin usein. He sopivat tarkasti, koska lapsi on esim. meillä, milloin haetaan ja viedään ja jos tulee muutoksia niin niistä sovitaan etukäteen tottakai. Näin toiminut meillä ainakin hyvin ja itseasiassa kaikki on tyytyväisiä tilanteeseen. Eli ehkä kannattaa puhua ja kertoa, miten pahalta se susta tuntuu ja jos avovaimosi ei jaksa kuunnella kiukuttelua hän voi ilmoittaa selvästi, että puhutaan kun on kyse lapsesta, sopia koska lapsi menee miehelle ja koska tuodaan takaisin ja jos muutoksia tulee niin laittaa esim. viestin avovaimollesi tiedoksi. Jos tulee näitä kiukuttelu soittoja niin ei sitten vain vastaa kun on sovittu käytännöstä, että viestillä ilmoitus. En tiedä miten sitten toimii käytännössä, mutta kannattaa varmaan edes yrittää...
Kaikki kolme aikuista puhutte keskenään naamatusten ja teette
pelisäännöt selviksi.
Jokainen saa tuoda omat kantasna esiin, mikä on hyväksyttyä ja mikä ei.
Ex-mies (eikä ex-vaimokaan) saa hyppyyttä enään ketään
pillinsä mukaan.
Tekee sitä koska, se on tähän asti toiminut.
Jos alkaa oikutella, niin sitten ei tapaa lastaan.
Minäkään en hyväksisi päivittäistä yhteyden pitoa.
Meillä mieheni ex yritti aluksi tätä samaa,
millä tahansa tekosyyllä, joka päivä kontaktia mieheeni.
Minä tein siitä lopun, suomensin asian exälle
ja suomensin asian miehelleni.
Oikeat, tärkeät asiat tottakait hoidettava.
Olen onnellinen teidän puolestanne jotka olette saaneet suhteen juttelemalla kuntoon!
Olen monet kerrat ottanut asian puheeksi ja yleensä tämä keskustelu johtaa riitaan avovaimoni kanssa, koska olen kuulemma hysteerisen mustasukkainen. Ja jos minä kerron rauhallisesti itkuisesti, että minä en halua sinun olevan yhteydessä exään niin tulee riitaa ja sanoo että me varmaan erotaan kun aina tämä on tällaista umpikujassa olemista. Minä en saa tavata naispuolisia ystäviäni vaikka heistä ei todellakaan ole mitään "vaaraa". Avovaimoni mielestä näitä asioita voi verrata keskenään, mutta minun mielestäni vanhat kaverit ja exä jonka kanssa on lapsi ovat täysin eri asioita.
Tottakai minä antaisin avovaimoni tavata exäänsä jos exä ei niin tuomitsisi/halveksisi minua ja haluaisi avovaimoani takaisin. Voitaisiin yhdessä käydä siellä. Tämä exä ei siis halua ollenkaan kommunikoida kanssani, enkä minä saa olla päättämässä mistään mitään ja sehän olisi kauhea kiukuttelu jos avovaimoni edes ehdottaisi hänelle tällaista. Olisi parempi jos tämä exä löytäisi jonkun naisen itselleen, mutta hän on luvannut avovaimolleni ettei tule ottamaan ketään tilalle koskaan...
naisystäviä tapailla, kun kerran ollaan kimpassa jonkun kaa.
Silloin ei viestitä/soitella/eikä tavata toisia eukkoja yksin.
Porukalla voi sitten nähä, eli siis että oma kumppani on mukana.
Jos ollaan yhen kaa, ei veivata muiden kaa.
yksinomaan luottamuspulasta. Sinun täytyy uskoa että vaikka naisesi ex haluaisi naisesi takaisin, ei se tarkoita sitä että naisesi haluaisi takaisin. Hänhän on sitoutunut sinuun, jopa niin voimakkaasti että perustaa sinun kanssasi perheen, lasta myöten.
Mietippä tätä, minun mieheni on ollut jopa ex:nsä ja lastensa luona yötä, kun välimatka on pitkä. Kyllä siinä aluksi mitattiin luottamusta, mutta olen todennut ettei minulla olen mitään syytä olla luottamatta mieheen.
Älkää riidelkö asiasta, vaan puhukaa. Minä en suosittele samaa kuin joku muu että puhuisitte kolmisin. Uskon ettei naisesi ex halua olla sinun kanssasi tekemisissä sen enempää kuin sinäkään hänen. Se on sinun ja naisesi tehtävä sopia pelisäännöt, naisen ex:lle asia ei kuulu.
koska kihlattusi ei hänen kanssaan pystynyt elämään ja sinä olet nykyinen, koska hän rakastaa sua. Uusperheessä elämän realiteetti on, että lasten takia eksän kanssa on pakko olla puheväleissä, jotta lapsella on hyvä olla. Ei ole kihlattusi vika että hänen eksänsä on sekopää, eikä hänellä näytä olleen myöskään parempi tuuri nykyisensä kanssa. Jos kihlattusi haluaa jossain vaiheessa palata yhteen sekopää-eksänsä kanssa, niin se ei etukäteen murehtimalla ja mustasukkailemalla parane. Sovitte vaan jotkut kunnon pelisäännöt, eli että lapsen asioista keskustellaan korkeintaan vartti päivittäin tms. Lapsen syntymän jälkeen ne prioriteetit kuitenkin muuttuvat kihlatullasi, kun vauvan hoitaminen vaatii kaiken huomion ja eksäkin toivottavasti tajuaa, että tilanne on muuttunut aiemmasta. Lakkaappa painostamasta kihlattuasi, niin suhteenne kevenee ja oma olosi paranee myös, jos et anna niin paljon arvoa mustasukkaisuuden tunteillesi.
Kiitokset kun vastailitte ja sain todellakin mietittävää. Ymmärrän toki, että heidän täytyy pitää välit lapsen takia. Minä annan hänen käydä juttelemassa exänsä kanssa jos se nyt heidän välejään helpottaa. En usko, että hän pettäisi minua.
Luottamistahan se vaatii.
Ja minä todellakin en tapaile mitään "naisystäviä" vaan ihan entisiä koulu/työkavereita, jotka ovat myös varattuja. Ja minulla ei heidän kanssaan ole koskaan ollut mitään rakkautta. Minulla on aina ollut enemmän tyttö- kuin poikakavereita kavereina.
Toivon, että elämä lähtisi tästä eteenpäin menemään paremmin ja pääsisimme nauttimaan tulevasta vauvasta ja minä eka kertaa isänä olemisesta! =) Hyvää alkaa syksyä kaikille!
Kiitokset kun vastailitte ja sain todellakin mietittävää. Ymmärrän toki, että heidän täytyy pitää välit lapsen takia. Minä annan hänen käydä juttelemassa exänsä kanssa jos se nyt heidän välejään helpottaa. En usko, että hän pettäisi minua.
Luottamistahan se vaatii.
Ja minä todellakin en tapaile mitään "naisystäviä" vaan ihan entisiä koulu/työkavereita, jotka ovat myös varattuja. Ja minulla ei heidän kanssaan ole koskaan ollut mitään rakkautta. Minulla on aina ollut enemmän tyttö- kuin poikakavereita kavereina.
Toivon, että elämä lähtisi tästä eteenpäin menemään paremmin ja pääsisimme nauttimaan tulevasta vauvasta ja minä eka kertaa isänä olemisesta! =) Hyvää alkaa syksyä kaikille!
Sinun on autettava avovaimoasi ymmärtämään, että ainoastaan aika saa ex-miehen tunnot helpottumaan, eikä varsinkaan ylimääräinen tiivis yhteydenpito auta asian etenemistä. Kerro myös, että avovaimollasi on vaihtoehdot siin, aikooko hän keskittyä nykyiseen perheeseensä, johon toki myös 5-vuotias kuuluu, muttei hänen isänsä, vai antaako hän tämänkin perheen joutua retuperälle.
Jos ex-ukko käyttäytyy noin, häntä pitää rajoittaa kuin tuon ikäisen tavalla yleensä käyttäytyviä. Avata vaikka sähköpostiosoite sitä varten kun pitää vaihtaa lapseen liittyvistä asioista tietoa, ja pitää se sekä muu mahdollinen keskustelu pelkästään siinä, mikä koskettaa lasta. Ukkoa voisi rauhoittaa ja auttaa eroprosessissaan myös se, että avovaimosi sanoisi hänelle, että vaikka parisuhde ei kummastakin johtuen luonnistunut, se ei tarkoita, etteivätkö he voisi kumpikin olla hyviä vanhempia lapselleen. Auttaa siis ymmärtämään roolimuutos yhteydenpidossa.
Mitä vähemmän on yhteydessä ylimääräisesti, sitä helpommin ex-ukonkin on mahdollista käsittää tilanne ja edetä tunteissaan, sekä lopulta elämässäänkin. Yleensä pari ensimmäistä vuotta ovat ne kriittisimmät jos ex-kumppani on kovin katkera, sitten voi helpottaakin.
Mihinkään riitoihin ei kannata alentua. Se on ylimääräistä yhteydenpitoa. Jos on huoli lapsesta, pitää tehdä lastensuojeluilmoitus, eikä luulla että ex-kumppani voi vaikuttaa itse jotenkin tilanteeseen.
Ja tärkein: ex-puolisot voivat hyvässä tilanteessa olla ystävällisissä väleissä, mutta ystävyys ei onnistu. Eteenkään jos ei olla palaamassa yhteen, ja uusia kumppaneita on kuvioissa. Sitä on siis avovaimosi turha yrittää liikaa. Toisen hyvinvoinnistakin voi välittää, mutta ex-kumppani ei ole se, joka voi tarjota olkapään, se tuki on eronneelle löydyttävä muualta. Silloin kun todella eletään elämää eteenpäin, eikä taaksepäin.