Olen tässä koko yön valvonut ja tuskastellut. Kun en tahdo saada elämääni järjestykseen ja mielekkääksi. Mietin että pitäisikö yrittää muuttaa kokonaan pois Suomesta että saisin jotain arkipäivän kontaktia ihmisiin.
Minulla on pari ystävää joita tapaan ja samoin muutama sukulainen. Mutta haluaisin hirveästi elämäni sellaista flowta, että voisin pistäytyä vaikka baariin puoleksi tunniksi ja jutella siellä jonkun kanssa.. ehkä tutustua lähemmin, ehkä ei. Tai naapureita joilta voisin lainata sokeria ja pyytää kastelemaan kukkia kun olen pois.
Lesboporukoissa noin yleensä tuntuu olevan sellaista, että etsitään hirveästi rakkaussuhdetta ja kun se löytyy niin ystävät ja kaverit unohtuvat. Lesbobileissä on maailman vaikeinta tutustua kehenkään, kaikki ovat tiukasti omissa porukoissaan. Olen muutamia kertoja mennyt bileisiin yksin ja jäänyt tilanteeseen, jossa istun yksin pöydässä josta kaikki muut tuolit on lainattu pois. Olen hillunut myös baaritiskillä ja hakenut naisia tanssimaan, mutta hirveän vaikea on saada juttua jatkumaan tanssin jälkeen. Kerran joku sanoi, että mä en tanssi sun kanssa koska mä seurustelen. Hyvä äiti sentään!
Minun tanssitaitoni ovat hyvät/erinomaiset ja ulkonäkö muuten varmaan ihan tavallinen, joten en siinä mielessä usko karkottavani ketään. Ikinä en ole tuppaamalla tuppautunut seuraan enkä lääppinyt ketään tai tehnyt sopimattomia ehdotuksia. Enkä taatusti ollut humalassa.
Tämä kontrasti on nyt niin iso kun olin vähän aikaa jenkeissä ja siellä tunsin koko ajan olevani ihmisten keskellä. Tutustuin baarissa muutaman kerran ihmisiin joiden kanssa oli kiva jutella ja jotka pyysivät minua omiin bileisiinsä, yksi pyysi retkiporukkaan vuoristoon. Minä hoidin naapurin koiraa kun naapuri oli pois..
Onko Suomessa joku salainen koodi jota en tunne vaikka olen syntyperäinen suomalainen? En kestä tällaista eristäytyneisyyttä! Toisaalta minulla on työ jota sellaisenaan on vaikea ruveta tekemään muualla (kielen merkitys tärkeä) ja jos muutan pois niin joudun aloittamaan monet asiat alusta..
Minulla on pari ystävää joita tapaan ja samoin muutama sukulainen. Mutta haluaisin hirveästi elämäni sellaista flowta, että voisin pistäytyä vaikka baariin puoleksi tunniksi ja jutella siellä jonkun kanssa.. ehkä tutustua lähemmin, ehkä ei. Tai naapureita joilta voisin lainata sokeria ja pyytää kastelemaan kukkia kun olen pois.
Lesboporukoissa noin yleensä tuntuu olevan sellaista, että etsitään hirveästi rakkaussuhdetta ja kun se löytyy niin ystävät ja kaverit unohtuvat. Lesbobileissä on maailman vaikeinta tutustua kehenkään, kaikki ovat tiukasti omissa porukoissaan. Olen muutamia kertoja mennyt bileisiin yksin ja jäänyt tilanteeseen, jossa istun yksin pöydässä josta kaikki muut tuolit on lainattu pois. Olen hillunut myös baaritiskillä ja hakenut naisia tanssimaan, mutta hirveän vaikea on saada juttua jatkumaan tanssin jälkeen. Kerran joku sanoi, että mä en tanssi sun kanssa koska mä seurustelen. Hyvä äiti sentään!
Minun tanssitaitoni ovat hyvät/erinomaiset ja ulkonäkö muuten varmaan ihan tavallinen, joten en siinä mielessä usko karkottavani ketään. Ikinä en ole tuppaamalla tuppautunut seuraan enkä lääppinyt ketään tai tehnyt sopimattomia ehdotuksia. Enkä taatusti ollut humalassa.
Tämä kontrasti on nyt niin iso kun olin vähän aikaa jenkeissä ja siellä tunsin koko ajan olevani ihmisten keskellä. Tutustuin baarissa muutaman kerran ihmisiin joiden kanssa oli kiva jutella ja jotka pyysivät minua omiin bileisiinsä, yksi pyysi retkiporukkaan vuoristoon. Minä hoidin naapurin koiraa kun naapuri oli pois..
Onko Suomessa joku salainen koodi jota en tunne vaikka olen syntyperäinen suomalainen? En kestä tällaista eristäytyneisyyttä! Toisaalta minulla on työ jota sellaisenaan on vaikea ruveta tekemään muualla (kielen merkitys tärkeä) ja jos muutan pois niin joudun aloittamaan monet asiat alusta..
Vastaukset 8
Vanhimmat
etelä-suomessa...?
Ei sinun pois Suomesta tarvitse lähteä, että löydät avoimempia ihmisiä.. Kokeileppa vaikkapa itä-Suomea. ;) Tsemppiä! :)
Suomessa saat unohtua pitämään ovea auki ja kaikki kävelevät sisälle ilman ainoatakaan "kiitosta". Suomalaisista on jopa normaalia, että heitä näin palvellaan.
Jos sinulla on mahdollisuus, lähde pois.
Elämä ei kuitenkaan ole sitä, että piipahtelet baareissa kesken työpäivän. (muutenhan jäisit varmaankin tänne kotoSuomeen, eiks niin?)
Jos muutat, joudut tosiaankin aloittamaan monet asiat alusta .. mutta eikö se ole kaiken muutoksen tarkoituskin; muuttua ja nauttia uudesta muutoksesta?
olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että tuntuu olevan tosiaankin jotain salatiedettä tutustua yhtään keneenkään . Kaikki hilseilevät porukoissaan ja jos menet lähellekkin kyseisen kaltaista porukkaa, katsotaan sinua vähintäänkin kieroon. Välillä tuntuu siltä, että on tosiaankin jokin kummajainen, kun ei ole ollut vähintäänkin puolen kaupungin kanssa ja kun ei ole niitä ex, ex, ex ... heiloja ennestään. Itsekkin pidän tanssimisesta ja (kuulemma se sujuu loistavasti) olen ihan normaalin näköinen naisellinen nainen, olisikin mukavaa jos näissä bileissä voisi hakea jotakin tanssimaan siis ihan luontevasti, ja tutustua normaalisti kiinnostavilta tuntuviin ihmisiin ja katsoa mihin se johtaa , vai johtaako mihinkään. Kun lukee näitä kirjoituksia täältä niin vaikuttaa siltä, ettemme ole kuitenkaan ainoita jotka eivät tunnu loytävän seuraa , olisikin mukava tietää mistä sitä sitten on mahdollista löytää jos ei kuulu ennestään mihinkään porukkaan. Olen useinkin miettinyt sitä, että onko näissä bile meiningeissä mitään järkeä. Paikalle saapuu kuitenkin paljon pareja ja sitten näitä porukoita, miksei ole mitään sellaista paikkaa jossa sinkut voisivat tutustua ja tavata. Näiden parien kanssa kun saa olla tosi tarkkana kun mustasukkaisuus on välillä aika käsin kosketeltavaa, vaikka aihetta ei tosiaankaan pitäisi olla. Olen joitakin kertoja erehtynyt myös kysymään jotakin tanssimaan, en sentään saanut turpaani mutta eipähän tee mieli kysellä enempää. Onkin aika kummallista, että jos kysyt joltakin lähteekö tämä tanssimaan tuleekin ilmeisesti toinen osapuoli vastaamaan toisen puolesta. Eikö se itse osaa sanoa , kykene päättämään tai ilmaisemaan itseään ? Vai mistä on kyse? Kerran sain vastaukseksi en voi kun mun ex on tuolla ja pitää kysyy mitä se aattelee, että silleen. Jos kerran tosiaan on ex, niin mitä sen ajatukset sitten enää kuuluu ?
Ilmeisesti on yhtä suuri moka baari tiskillä yrittää kysyä, onko ilta sujunut mukavasti ? Tai vessa jonossa yrittää vaihtaa sanaa jonkun kanssa, ihan vaan keskustellakseen edes ajankulukseen. Ylipäätään koen vaikeaksi sen, ettei voi puhua, katsoa tai muutoinkaan sivistyneesti ottaa kontaktia ihmisiin. On kuin olisin jokin suurikin uhka joka vain odottaa tilaisuutta torpedoida jonkun suhde, heti tilaisuuden tullen.
Kuitenkin olen oikeasti hakemassa itselleni kumppania, en mitään seikkailuseuraa. En myoskään halua sotkeutua mihinkään, siis kenenkään jo olemassa olevaan huonompaan tai parempaan parisuhteeseen, vaan haluaisin ihan oman toimivan sellaisen. En vain tiedä miten se on mahdollista, etenkin kun en ole kiinnostunut mistään sokkotreffeistä, vaan haluan tutustua ihan normaalisti ihmiseen kasvokkain, vaihtaa ajatuksia ja tutustua ihan rauhassa. Ei voi tietää mihin se sitten johtaa tai sitten ei johda, mutta se selviää vasta sitten kun onnistuu tapaamaan jossain, en kyllä tiedä missä - sen ihmisen.
...löysitte toisenne Lucie ja En ymmärrä....
Yhdyn kyllä täysin näkemyksiinne ja omat kokemukset ovat olleet samanlaiset jo vuosia sitten, eli eipä tunnu tilanne miksikään muuttuneen lesbopiireissä.
Onnekseni löysin aikanaan kuitenkin ihmisen, jonka kanssa on nyt lähemmäs kymmenen vuotta jo tullut yhdessä oltua.
Eli ei kannata luovuttaa, kyllä niitä helmiäkin joukosta löytyy!
-taisuus ja oman reviirirajan vahtiminen, olipa kyse ystäväporukasta tai oman kotitalon pihapiiristä - on jotenkin niin "metsäläistä" ja omistushaluista.
Monet lesbot pitävät myös juoruilemalla yllä näitä ystäväpiirien rajoja - se teki sitä ja sitä (negatiivisesti väritettynä) ja usein jopa samaan syssyyn muistutetaan kaikista niistä kerroista joilloin kyseinen henkilö teki jotain (=käytännössä ei vain tehnyt niin kuin kertoja halusi) -> ja näin saadaan rakennettua raja kyseisen henkilön ja muiden välille... eristämistä, panettelua, selän takana puhumista... vieras (olipa se vaan joku jota ei tunneta etukäteen) on uhka..
Bo-boring... mä lähtisin täältä, jos olisin nuorempi...
Mun mielestä se koodi on omistushalu, jonka pohjalta manipuloidaan asioita
Tämä kommentti selittäisi omat, erilaiset kokemukseni naistenbileistä. Olen nimittäin aika tavalla vapaa omistushalusta niin omaisuuden kuin ihmistenkin suhteen. Olen aina löytänyt seuraa, kaikenlaista, myös naistenbileistä. Selvinpäin, avoimesti ja nauru suupielessä hyvin käyttäytyen. Onko vain aika nykyään toinen, en tiedä. Ehkä vaikutuksensa on myös tällä hieman sekaverisellä minuudellanikin - perusperussuomalaiset asenteet eivät vain elä minussa, enkä siis taida antaa muillekaan tilaisuutta elätellä niitä.
Olen silti myös järkyttänyt sydänjuuria myöten perussuomalaisia erinäisissä paikoissa - puhumalla heille. Heittämällä hymyillen ystävällishenkistä läppää hedelmätiskillä tai kassajonossa tai kirjaston palautusautomaatilla tai ties missä. Hyvä ettei ole joutunut ambulanssia tai poliisia tilaamaan sen jälkeen. Joten tuttu on myös mykkävaihde. Tosin yksi poikkeus on. Vanhat leidit. Heistä saa aina hyvää, kohteliasta juttuseuraa, missä tahansa.
se into jonka joku tääl jonku aika sit ehdotti..sinkkujen yhteis tapaamista jossakin?Oli moni mukana intoilemas mut siihen sammu se idea sit :( Otetaanko uus yrity? Meitä kuiten on ympäri suomea sinkkuja jotka vain haluu tavata tai ehkä jopa löytää elämän kumppanin.Mä olisin Oulun kannalla. Ehdotuksia???
Sinkkutapaamiset sinänsä voisi olla ok., mutta pelkään pahoin että niistä juuri tulisi se Suuri Parisuhteen Metsästys. Minun alkuperäinen pointtini oli se, että haluaisin yleisesti olla ihmisten kanssa tekemisissä, olkoot naisia tai miehiä, homoja tai heteroita, lapsia tai aikuisia. Ja koirien ja kissojen ja papukaijojenkin kanssa. Tottakai haluan tavata myös ihan erityisesti lesboja koska olen lesbo. Minusta ei ole kovin luontevaa että parit ja sinkut kokoontuvat eri paikkoihin, koska en taatusti ole jahtaamassa kenenkään puolisoa - ja miksi kukaan parisuhteessa oleva nyt erityisesti kiinnostuisi minusta (paitsi kaverina tms.) jos sillä on ok. parisuhde? Jos joku haluaa olla 100% varma että oma puoliso ei ikinä rakastu kehenkään muuhun niin sitten pitää säilöä se puoliso hillopurkkiin. No, joskus tapahtuu että suhteet päättyvät mutta ei sitä vahtimisella voi estää.
Hillopurkista tulikin mieleen että rupean tässä tekemään hilloa. Ihan vaan viinimarjoista. Kun hillot on syöty niin mahdollisesti todella lähden pois täältä.