Amerikkalainen unelma - suuri myytti

Ei aukea linkki täältä Yleisradiomaan ulkopuolelta. On tainnut Obama laittaa filtterin nettiin suojellakseen meitä moiselta propagandalta. Enkä ole ihan varma siitä miten tämä aihe liittyy matkustamiseen, mutta kun tänne tämän laitoit niin vastataan sitten.

Joka tapauksessa voin kokemuksesta kertoa että täällä USA:ssa edelleenkin jokainen on oman onnensa seppä vielä tänään. Jos olet valmis tekemään kovasti töitä (ensin vankka akateeminen pohjakoulutus, sen jälkeen pitkiä päiviä yritysmaailmassa) ja luonteeltasi sovellut rakentavaan ryhmätyöhön ja moderniin johtamiseen, ei edes suomalaistytön tai -pojan uralla etenemisellä täällä ole juuri rajoja. Kysynpä vain kuinkas monen suomalaisyrityksen johtoasemiin on päässyt siirtolaisia Somaliasta tai Venäjältä?

Firmassamme perusduunarit tienaavat uusina työntekijöinä noin $30k vuodessa brutto ja jopa $50k ylitöiden ja muutaman vuoden senioriteetin kanssa. Sanomattakin on selvää että veroaste ja elinkustannukset ovat täällä ratkaisevasti alhaisemmat kuin Suomessa. Ja 80% näistä perusduunareista on ensimmäisen polven siirtolaisia joista hyvin harvoilla on mitään koulutusta tai kielitaitoa. Firmamme tarjoamilta ilmaisilta englannin kielen kursseilta joudumme toistuvasti lähettämään työntekijöitä kansakoulukursseille, kun luku- ja kirjoitustaidottomille on paha alkaa englanninkieltä opettamaan. Kaikille täysipäiväisille työntekijöille puoliso ja lapset mukaanlukien taataan jokseenkin täydellinen eläke- ja vakuutussuoja (sairaus-, tapaturma-, henki-, yms.), josta työntekijät maksavat vain vähäisen omavastuun.

Väittäisin että jo yksin minun työnantajani toteuttaa tuhansia amerikkalaisia unelmia tarjoamalla uuden elämän henkilöille joilla alkuperämaassaan ei olisi ollut kunnon mahdollisuutta pysyvään tyopaikkaan, lasten koulutukseen tai terveydenhuoltoon. Aivan varmasti omalla kohdallani unelma toteutui saavutettuani aseman suurehkon yrityksen johtoportaassa 20 vuoden sinnikkään puurtamisen tuloksena.

Varmasti amerikkalaista unelmaa ei ole tarjolla kaikille. Sitä ei kukaan tule tyrkyttämään tarjottimella 35 tunnin työviikkoa ja 7 viikon palkallista vuosilomaa haluaville ammattiyhdistysaktiiveille. Moiset valittajat saavat poistua takavasemmalle Ranskaan.

Väliinputojia löytyy aina televisioon haastateltavaksi, mutta taitaapa niitä olla Suomessakin. Jos ei esimerkiksi työpaikassa pysyminen tahdo onnistua viikkoa pitempään kerralla, alkaa nopeasti sekä suomalainen että amerikkalainen unelma kaikota horisontista.

Olen työssäkäyvä suomalainen. Kollegakseni tuli Yhdysvalloissa vastaavaa työtä samalla tittelillä tehnyt henkilö (julkisen sektorin työ kummallakin,saisin koulutuksellani vastaavan työn sieltä). Hänen nettopalkkansa oli siellä oli n. 47 % prosenttia korkeampi kuin minulla täällä Suomessa on.

On siellä USA:ssa köyhiä, turha sitä on kiistää. Mutta keskimääräinen ansiotaso ja elintaso on selkeästi korkeampi kuin Suomessa. Ja tiedoksi myös se, että Suomessa on paljon absoluuttista köyhyyttä ja suoraan sanoen kurjuutta.

Täysin objektiivista ja kattavaa elintason mittaria ei ole.Paras on mielestäni ostovoimakorjattu bruttokansantuote/hlö, joka on Yhdysvalloissa n. kolmanneksen korkeampi kuin Suomessa

Yle ei muutenkaan ole kaikkein luotettavin tiedonlähde. Pari vuosikymmentä sitten Yle ei kertonut moneen päivään sitä, että naapurivaltiossamme oli tapahtunut historian suurin ydinvoimalaonnettomuus. Vuosikymmenien ajan Yle uskotteli, että Neuvostoliitto on maailman paras paikka ja oikea mallimaa, ja Yhdysvallat on tuhoon tuomittu.

Kaikki tietävät miten kävi. Tästäkin taantumasta Yhdysvallat nousee paljon nopeammin kuin Eurooppa.

Suomalaisten olisi hyvä muistaa tämän taantuman/laman keskellä, että tämä on vasta alkusoittoa vielä suuremmalle ongelmalle: Väestön nopean vanheneminen ja eläkemenojen räjähdysmäinen nousu pistävät Suomen talouden ns. päin helvettiä.