Kärsin ujoudesta elämässäni. Se pistää välillä masentumaankin, koska en jotenkaan pysty luomaan mitään sosiaalisia kontakteja.
Esim. Tulin vaihtaneeksi nyt ammattikoulun puoleen opiskelemaan ja samalla menetin kaikki kaverit sillä he menivät joko lukioon tai toisille linjoille ammattikoulussa.
No aattelin, että ei siellä koulussa mitään ongelmia tule ja olen kasvanut ujoudestani, mutta kun olen yksin niin tuntuu aivan kamalalta mennä kellekkään mitään juttelemaan. Asiaa pahentaa se, että luokassa suurin osa on tyttöjä jolloin en vain uskalla mennä puhumaan.
Alan hieman masentumaan jo, että saan ne kaikki päivät hengata yksisteen siellä koululla tosin välkillä saatan jutella vanhoille kavereille, mutta eipä niitäkään tule juurikaan nähtyä, kun 15min per päivä.
En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä kohta jo 3vk mennyt koulua enkä ole saannut kenenkään kanssa mitään aikaseksi, joten ottaa se jo päähän.
Pelottaa eniten se, että leimaudun joksikin hiljaseksi joka vetäytyy omiin oloihinsa vaikka todellisuudessa en niin tosiaan haluaisi. Estot vain panee vastaan.
Kohta tekisi mieli ottaa alkoholia sen verran, että estot lähtisi ja pääsisi jotenkin siihen menoon mukaan. Sillä, kun kerran on kokenut jonkun tilanteen rauhallisesti niin seuraavan kerran kokee paljon helpommin jo selvinpäinki jne...
Esim. Tulin vaihtaneeksi nyt ammattikoulun puoleen opiskelemaan ja samalla menetin kaikki kaverit sillä he menivät joko lukioon tai toisille linjoille ammattikoulussa.
No aattelin, että ei siellä koulussa mitään ongelmia tule ja olen kasvanut ujoudestani, mutta kun olen yksin niin tuntuu aivan kamalalta mennä kellekkään mitään juttelemaan. Asiaa pahentaa se, että luokassa suurin osa on tyttöjä jolloin en vain uskalla mennä puhumaan.
Alan hieman masentumaan jo, että saan ne kaikki päivät hengata yksisteen siellä koululla tosin välkillä saatan jutella vanhoille kavereille, mutta eipä niitäkään tule juurikaan nähtyä, kun 15min per päivä.
En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä kohta jo 3vk mennyt koulua enkä ole saannut kenenkään kanssa mitään aikaseksi, joten ottaa se jo päähän.
Pelottaa eniten se, että leimaudun joksikin hiljaseksi joka vetäytyy omiin oloihinsa vaikka todellisuudessa en niin tosiaan haluaisi. Estot vain panee vastaan.
Kohta tekisi mieli ottaa alkoholia sen verran, että estot lähtisi ja pääsisi jotenkin siihen menoon mukaan. Sillä, kun kerran on kokenut jonkun tilanteen rauhallisesti niin seuraavan kerran kokee paljon helpommin jo selvinpäinki jne...
Vastaukset 3
Vanhimmat
todella huono itsetunto. Mua kiusattiin ala- ja yläasteella. Amiksen ekalla olin erittäin hiljainen, koska mun luokalla oli mun lisäks yks poika ja 13 tyttöö. Siitä yhestä jätkästä tuli mulle hyväki kaveri, mutta ne tytöt piti vähän niinku valtaa siinä luokalla eli oltiin vähän tossun alla molemmat ku oltiin molemmat koulukiusattuja ja erittäin ujoja. Kuunneltiin vaan päivästä toiseen kun meille auottiin. Sitten oli kesäloma. Otin rennosti yms. yms. Nyt kun alko uus lukukausi niin aattelin että jos vaan teen kaikkee mitä mä haluun enkä välitä muitten mielipiteistä. Autto paljon kun vaan tein jotain noloo välillä. Esim. huusin kylällä kaikkee paskaa kavereille ja muuta tollasta ja menin vaan puhumaan niille tytöille mein luokalla. Vaikka esim. ne mun luokkalaiset tytöt vieläki vissiin vittuilee mulle niin otan vaan kaiken huumorilla ja myötäilen niitten juttuja ja käännän ne jutut niitä vastaan tai lähen juttuun mukaan ja kaikki saa kunnon naurut (mukaan lukien siis myös minä). Eli vähitellen musta ollaan alettu pitää ees vähän ja mäki pidän itestäni enemmän. OKei mun teksti on varmaan vähän sekavaa koska nukuin viime yönä jonku 2 tuntia eli aivot ei oikeen pelitä, mutta tän jutun pointti on että sä et saa aatella mitä muut aattelee. Jos sä aattelet mitä muut on susta mieltä niin sun elämä menee pilalle, tai ainaki opiskelu ajat etkä ikinä saa itelles hyviä ystäviä tai pertneria. Eli tee mitä ittees huvittaa, ota rennosti kaikissa tilanteissa myös silloin kun joku aukoo. Koska rauhallisen ja rentona sä pystyt suunnittelemaan paremmin seuraavat sanat. Ja aattele tää tilanne: Nyt sä oot teidän luokalla suurinpiirtein nolla, kukaan ei tiedä sukunimee ja kaikki kattoo alaspäin, mutta sitten sieltä nousee erittäin hyvä tyyppi kun sun itsetunto paranee. Koita repiä tästä jotain opetusta irti.
Just näin sen pitäs mennä, minäkään en ajattele mitä muut musta ajattelee, teen mitä haluan miten haluan milloin haluan ja sillä siisti. Monia kertoja olen joutunut yhdelle ainoalle ahdasmielisella paskiaiselle joutunut tämän sanomaan pahastikin, joten varmaan pitää mua ihan paskana tyyppinä mutta se on vaan sen ongelma, ei mua kiinnosta mitä se musta ajattelee :D
Vittu mä taas haluisin olla se ei tunnettu tyyppi! Sillä olen ehtinyt olla vihattu, pelle, kusipää, ujo, sosiaalinen ja nyt toivon, että kukaan ei tuntisi minua koulusta, saisin aloittaa alusta... Tytöt inhoaa minua finnieni ja olemassa oloni takia, mutta eiköhän se tästä. Toivottavasti