Millainen tie on psykiatriksi?
Olen viimeisen vuoden aikana tullut siihen tulokseen, että haluan lääkäriksi, mieluiten psykiatriksi plus lääketieteellinen tutkimustyö kiinnostaa valtavasti.
Olen nyt 22 vuotta, ja jos ensi vuonna onnistuisin pääsemään lääketieteelliseen, olisin silloin 23, se ei liene liian myöhäinen ikä aloittaa lääketieteen opintoja, mutta järkevämpi kysymys onkin, että missähän iässä sitä sitten saisi toimia itsenäisenä lääkärinä ja psykiatrina.
Voiko lääketieteen tohtori olla samalla myös erikoislääkäri?
Mulla on haastavat suunnitelmat ja todella haluan vaativan ja hektisen työn, mikä a) kiinnostaa b) mahdollisuus auttaa muiden ihmisten ongelmissa.
Psykiatrian erikoislääkäriksi
mindmaster
24
12572
Vastaukset
- vielä lisään tään
ja ennenkaikkea haluan paljon palkkaa!
- vaan_
Psykiatrin työ ei ole vaativaa eikä psykiatri auta ihmisiä.
Palkka on hyvä. - psykiatria helppoa
vaan_ kirjoitti:
Psykiatrin työ ei ole vaativaa eikä psykiatri auta ihmisiä.
Palkka on hyvä.Kommenteille, joissa väitetään psykiatrian olevan jotenkin lepsua ja helppoa, jossa pärjää vähän lääkkeitä määräämällä masentuneille, voi todellakin jättää omaan arvoonsa.
Psykiatria tutkii samalla hermostoa, sillä psyyke on aivojen "tila", jolloin voi jopa puhua keskushermostollisesta sairaudesta. miettikää nyt hieman, ennen kuin kommentoitte, että millaisten asioiden parissa psykiatri joutuu jatkuvasti tulemaan toimeen: on masennusta (montaa eri sorttia), psykooseja, riippuvuusongelmia, itsetuhoista käytöstä, uniongelmia, syömishäiriöitä, traumaattisia mielenterveysongelmia, seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia jne.. jne.. Ylipäätänsä vilkaiskaapa vaikka aluksi mielenterveydellisten ongelmien luokitusta: http://en.wikipedia.org/wiki/ICD-10_Chapter_V:_Mental_and_behavioural_disorders
Monesti psyykkisten ongelmien rinnalla on muita fyysisiä sairauksia, psyykkisten ja fyysisten sairauksien liitännäissairauksia, jolloin psykiatrin on otettava huomioon myös nämä seikat. Siinä missä muutkin lääkärit, psykiatrin pitää osata tehdä pienkirurgisia toimenpiteitä ja antaa injektioita varsinkin sairaalassa. Joskus psyykkisen ja neurologisen häiriön erottaminen on vaikeaa, tällöin on tehtävä vaikeita päätöksiä hoidon suhteen. Kyllä psykiatrikin joutuu kirjoittamaan lähetteitä eri alojen erikoislääkäreille, koska psykiatrilla on vastuu varmistaa, etteivät potilaan ongelmat johdu esim. sydämestä, ruoansulatuselimistöstä tai vaikkapa syövästä. Jos potilas valittaa väsymystä, voi olla aiheellista ottaa tiettyjä verikokeita fyysisten sairauksien poissulkemiseksi. Jos klinikalle tuodaan potilas, joka on yrittänyt itsemurhaa ja hakkaa päätänsä seinään, kukapa muu tekee diagnoosin ja antaa tarvittavat injektiot ellei psykiatri. Ei millään muulla lääkärillä ole samoja valmiuksia esim. erottaa skitsofrenian eri muotoja, siinä kun lääkitys menee väärin, voivat seuraukset olla arvaamattomia.
Päivystävän psykiatrin työ ei ole mitään helppoa, jokainen voi itse kuvitella, kuinka monta mielenterveysongelmaista tuodaan sairaalaan yhden viikonlopun aikana.
Vielä haastavammaksi työ muuttuu, kun tehdään tiedettä. Psykiatrian tieteenhaara on käytännössä neurologiaa. Jotkut psykiatrit ottavat jopa magneettikuvia, joista katsotaan aivojen psyykkinen tila. Aivojen tutkimustyö on, kuten arvata saattaa, kaukana heppoisesta tulkinnasta. Psykiatrit ja neurologit käyttävätkin esim. monia samoja lääkkeitä, koska nämä kaksi lääketieteen alaa limittyvät väistämättä. Etsikää netistä psykiatrian alaan kuuluvia tutkimuksia, niin huomaatte, että psykiatriassa on kyse muustakin kuin mielialalääkkeiden määräämisestä masentuneille.
Lisäksi psykiatrikin voi tottakai toimia tavallisena yleislääkärinä, onhan hänellä siihen täydet valmiudet. - psykiatri auttaa kyllä ihmisiä
vaan_ kirjoitti:
Psykiatrin työ ei ole vaativaa eikä psykiatri auta ihmisiä.
Palkka on hyvä.Enemmän apua olen saanut psykiatreilta kuin yleislääkäreiltä. Olisi jäänyt keliakiakin toteamatta, mikäli psykiatri ei olisi lähettänyt gastroskopiaan, yleislääkärit tarjosivat syyksi ahdistuneisuushäiriötä ja kaiken lisäksi antoivat lääkkeitä, jotka vain pahensivat oireita.
- kysymykseen
"Voiko lääketieteen tohtori olla samalla myös erikoislääkäri?"
tottakai. LT on tieteellinen jatkotutkinto ja erikoislääkäri ammatillinen. Eivät poissulje toisiaan, vaan pikemminkin täydentävät. Jos haluat vakiviran (erikoislääkäri) yliopistollisessa sairaalassa, niin pitää olla väitellyt tohtoriksi.
"Mulla on haastavat suunnitelmat ja todella haluan vaativan ja hektisen työn, mikä a) kiinnostaa b) mahdollisuus auttaa muiden ihmisten ongelmissa."
tämä on hyvä asia, mutta psykiatria ei todellakaan ole kaikista hektisin lääketieteen ala.- mindmaster
No joo ei varmastikaan psykiatria ole se hektisin ala lääketieteessä, mutta lääkärin työ ylipäätänsäkin lon aivan varmasti melko vastuullista ja työmäärä ei kuitenkaan ole mikään kevyt kenelläkään. Silläkin lienee osuutensa, pitääkö yksitysvastaanottoa vaiko työskenteleekö julkisessa terveyskeskuksessa/sairaalassa.
Mutta pääsyy on siis se, että psykiatria kiinnostaa valtavasti. Haluan auttaa psyykkisesti sairaita ihmisiä. Ja kuten aiemminkin mainitsin, lääketieteellinen tutkimustyö kiinnostaisi, eikai kaikista lääkäreistä kuitenkaan tule kirurgeja jne...
Palkkaus on ihan toissijainen asia.
Onko olemassa mitään lääketieteen haaraa, jossa neurologia ja psykiatria yhdistyisivät? - lääkis_stadi
mindmaster kirjoitti:
No joo ei varmastikaan psykiatria ole se hektisin ala lääketieteessä, mutta lääkärin työ ylipäätänsäkin lon aivan varmasti melko vastuullista ja työmäärä ei kuitenkaan ole mikään kevyt kenelläkään. Silläkin lienee osuutensa, pitääkö yksitysvastaanottoa vaiko työskenteleekö julkisessa terveyskeskuksessa/sairaalassa.
Mutta pääsyy on siis se, että psykiatria kiinnostaa valtavasti. Haluan auttaa psyykkisesti sairaita ihmisiä. Ja kuten aiemminkin mainitsin, lääketieteellinen tutkimustyö kiinnostaisi, eikai kaikista lääkäreistä kuitenkaan tule kirurgeja jne...
Palkkaus on ihan toissijainen asia.
Onko olemassa mitään lääketieteen haaraa, jossa neurologia ja psykiatria yhdistyisivät?Psykiatria on todella mielenkiintoista. Ei tokikaan siis ole se "hektisin" ala lääketieteessä, mutta siis ei se nyt mitään lungia levyttelyä tyyliin "jaa koskahan sitä jaksaisi seuraavan potilaan ottaa..." ole. Vaikka työ ei kiiremielessä hektistä tai raskasta olisikaan, on henkisesti melkoisen kuormittavaa olla jatkuvasti tekemisissä ihmismielen pimeimpienkin sopukoitten kanssa. Mielen sairaudet ovat kiehtovia, monille niistä on kuitenkin jo nykyään osoitettavissa selkeä fysiologinen perusta. Paljon on toki vielä tutkittavaakin. Niin ja nuo "psykiatria ei auta ihmisiä" -kommentit voi jättää omaan arvoonsa... en ymmärrä, miksi mielen sairauksia ja niitten hoitamista pitäisi pitää jotenkin muusta lääketieteestä erillisenä osana ja vähemmän tärkeänä ja arvokkaana?
Palkkaa nyt ei kannatakaan miettiä, lääkärillä kuin lääkärillä se on joka tapauksessa hyvä.
Neurologian ja psykiatrian varsinaisesti yhdistävää haaraa ei ole, periaatteessahan ne edustavat saman kolikon eri puolia. Aivojen alueella rajanveto neurologian ja psykiatrian välille on vähän teennäinen, hermoston ongelmia yhtä kaikki. Mikäänhän ei käytännössä kuitenkaan estä syventymästä molempiin omatoimisesti perehtymällä, omassa työssä suuntautumalla ja vaikka omaa tutkimusta tehden. - kunhan huomioin
lääkis_stadi kirjoitti:
Psykiatria on todella mielenkiintoista. Ei tokikaan siis ole se "hektisin" ala lääketieteessä, mutta siis ei se nyt mitään lungia levyttelyä tyyliin "jaa koskahan sitä jaksaisi seuraavan potilaan ottaa..." ole. Vaikka työ ei kiiremielessä hektistä tai raskasta olisikaan, on henkisesti melkoisen kuormittavaa olla jatkuvasti tekemisissä ihmismielen pimeimpienkin sopukoitten kanssa. Mielen sairaudet ovat kiehtovia, monille niistä on kuitenkin jo nykyään osoitettavissa selkeä fysiologinen perusta. Paljon on toki vielä tutkittavaakin. Niin ja nuo "psykiatria ei auta ihmisiä" -kommentit voi jättää omaan arvoonsa... en ymmärrä, miksi mielen sairauksia ja niitten hoitamista pitäisi pitää jotenkin muusta lääketieteestä erillisenä osana ja vähemmän tärkeänä ja arvokkaana?
Palkkaa nyt ei kannatakaan miettiä, lääkärillä kuin lääkärillä se on joka tapauksessa hyvä.
Neurologian ja psykiatrian varsinaisesti yhdistävää haaraa ei ole, periaatteessahan ne edustavat saman kolikon eri puolia. Aivojen alueella rajanveto neurologian ja psykiatrian välille on vähän teennäinen, hermoston ongelmia yhtä kaikki. Mikäänhän ei käytännössä kuitenkaan estä syventymästä molempiin omatoimisesti perehtymällä, omassa työssä suuntautumalla ja vaikka omaa tutkimusta tehden."Neurologian ja psykiatrian varsinaisesti yhdistävää haaraa ei ole, periaatteessahan ne edustavat saman kolikon eri puolia."
Onhan tietääkseni olemassa neuropsykiatrian erikoistumisopinnot.
Sitä en tiedä, mitä se sitten pitää sisällään. - Foramen on reikä
mindmaster kirjoitti:
No joo ei varmastikaan psykiatria ole se hektisin ala lääketieteessä, mutta lääkärin työ ylipäätänsäkin lon aivan varmasti melko vastuullista ja työmäärä ei kuitenkaan ole mikään kevyt kenelläkään. Silläkin lienee osuutensa, pitääkö yksitysvastaanottoa vaiko työskenteleekö julkisessa terveyskeskuksessa/sairaalassa.
Mutta pääsyy on siis se, että psykiatria kiinnostaa valtavasti. Haluan auttaa psyykkisesti sairaita ihmisiä. Ja kuten aiemminkin mainitsin, lääketieteellinen tutkimustyö kiinnostaisi, eikai kaikista lääkäreistä kuitenkaan tule kirurgeja jne...
Palkkaus on ihan toissijainen asia.
Onko olemassa mitään lääketieteen haaraa, jossa neurologia ja psykiatria yhdistyisivät?Hienoa nähdä jollakin oikein tunteenpaloa lääketiedettä kohtaan. Samanlaisia ajatuksia pyöri itselläkin lääketiedettä aloittaessa, mutta toisin tilanteeseen hippusen realismia. Nimittäin, nyt tärkeintä olisi pyrkiä lääkikseen ja päästä sisälle. Älä mieti liikaa erikoisalaasi, tutkimusta, työpaikkaa tms.
Näppituntumalla arvioisin, että suurin osan opiskelijoista ehtii perusopinnoissaan vakuuttua, että jokin ala on juuri hänen alansa, varmaan toistakymmentä kertaa. Sydäntauteja lukiessa sitä haluaa kardiologiksi, psykiatriaa lukiessa psykiatriksi, anestesian kurssilla vähintäänkin erikoislääkäriksi. Poikkeuksena lienee patologia, jota kukaan ainakaan meidän kurssilla ei hehkuttanut...
Itsellä alussa oli ajatuksena valmistua tutkijalääkäriksi joko lastentaudeille, kardiologialle tai anestesialle. Nyt kun on ollut vuoden valmiina lääkärinä tähtäimessä onkin olla joko yleislääketieteen tai sisätautien jonkin alan raaka kliinikko, joka osaisi käytännön temput ja sovellutukset.
- lääkis_stadi
Niin ja 23 ei tod. ole liian vanha, itse olin 24 ja erittäin suuri osa opiskelijoista on aloittaessaan 21-24 vuotiaita, suoraan lukiosta tulleet ovat vähemmistössä. Ja tällä alalla se on melkeinpä vain positiivista, uskallan väittää että muutaman vuoden vanhempana valmistuessaan sitä saattaa olla hieman kypsempi ihminen tekemään kyseistä työtä.
Erikoistumaan voi lähteä parin vuoden työskentelyn jälkeen ja se kestää 5-6 vuotta, psykiatriassa muistaakseni 5. Erikoistuminenhan tapahtuu kuitenkin työskentelemällä erikoistuvan lääkärin virassa, josta saa ihan oikeaa palkkaakin, joten se ei ole samanlaista kokopäiväopiskelua opintotuella kuin perustutkinnossa.- korjausta
"Erikoistumaan voi lähteä parin vuoden työskentelyn jälkeen ja se kestää 5-6 vuotta, psykiatriassa muistaakseni 5."
Erikoistumaan voi lähteä heti kun valmistuu ja psykiatrian koulutusohjelma on 6-vuotinen.
- psykiatrit
Btw, oletteko huomanneet, että psykiatrit ovat lähes poikkeuksetta itsekin hieman "tärähtäneitä", poikkeavia ja omaperäisempia (en tarkoita välttämättä pahalla) luonteeltaan.
Tiedäpä sitten, hullu hullun tunnistaa - päteekö sama psykiatriin ammattina, niin että ko. ammattiin hakeutuvat eivät ole itsekään ihan normaaleja/terveitä päästään - sitä en tiedä?- !!!!!!!!!!!!!
Kaikki muut ovat hulluja, paitsi minä!!!
- heipodeijamoi
Minusta on aika tyhmää sanoa ett psykiatriksi hakevat ovat jotenki itse mielenterveydeltään puuttellisia. Ja huomaa myös että etpä paljoa tiedä tästä alasta, eivät psykiatrit hoida vain "hulluja" vaan myös ihmisä joilla on elämässään ongelmia tai ihmisiä jotka haluavat vain puhua jonkun kanssa, koska kukaan ei kuuntele heitä! Itse aion opiskella psykiatriksi ja olen kyllä aivan täysi järkinen, haluan auttaa ihmisä joilla on elämässään vaikeaa.
- 3+6
heipodeijamoi kirjoitti:
Minusta on aika tyhmää sanoa ett psykiatriksi hakevat ovat jotenki itse mielenterveydeltään puuttellisia. Ja huomaa myös että etpä paljoa tiedä tästä alasta, eivät psykiatrit hoida vain "hulluja" vaan myös ihmisä joilla on elämässään ongelmia tai ihmisiä jotka haluavat vain puhua jonkun kanssa, koska kukaan ei kuuntele heitä! Itse aion opiskella psykiatriksi ja olen kyllä aivan täysi järkinen, haluan auttaa ihmisä joilla on elämässään vaikeaa.
Puuhuu... Ei psykiatreiksi todellakaan "haeta" suoraan. Ensin tuo armas pääsykoe ja sitten 6 v opintoja, joiden aikana opitaan lääkäriksi.
Psykiatri todellakin on se "hullujen" lääkäri. Psykologit kuuntelee ihmisiä arjen vaikeuksissa. Psykiatri on lääkäri, mutta erikoistunut psykiatrisiin sairauksiin. Onneksi se on erikoisala ja sinne valikoituu ne ihmiset, jotka ymmärtävät sen jutun. Psykiatria ei ole maailman parannuspaikka - siellä pidetään hengissä ihmisiä, joille elämä on jakanut hieman kehnommat kortit. Lääkäriltäkin vaatii aika paljon päätä lähteä psykiatriksi. - jdoiak
3+6 kirjoitti:
Puuhuu... Ei psykiatreiksi todellakaan "haeta" suoraan. Ensin tuo armas pääsykoe ja sitten 6 v opintoja, joiden aikana opitaan lääkäriksi.
Psykiatri todellakin on se "hullujen" lääkäri. Psykologit kuuntelee ihmisiä arjen vaikeuksissa. Psykiatri on lääkäri, mutta erikoistunut psykiatrisiin sairauksiin. Onneksi se on erikoisala ja sinne valikoituu ne ihmiset, jotka ymmärtävät sen jutun. Psykiatria ei ole maailman parannuspaikka - siellä pidetään hengissä ihmisiä, joille elämä on jakanut hieman kehnommat kortit. Lääkäriltäkin vaatii aika paljon päätä lähteä psykiatriksi.Lisäksi täytyy olla persoonallinen ja tiedostava.
- kandipaatti
jdoiak kirjoitti:
Lisäksi täytyy olla persoonallinen ja tiedostava.
Ja teille kaikille pre-lääkiselämää eläville idealistihaaveilijoille tiedoksi: psykiatri ei ole sama kuin terapeutti! Psykiatrien homma on etsiä kuvaava diagnoosi ja määrätä diagnoosin mukaiset lääkkeet potilaalle. Monella psykiatrilla kyllä on lisänä erikseen hankittu terapiakoulutus, mutta valitettavan usein psykiatrin rooli kutistuu kiireessä pelkäksi nappienjakelijaksi. Eli sellaista sielunhoitohenkistä syvää auttamistyötä hinkuville suosittelen esim. psykologin ammattia.
- Herännyt
Lääkärintakki päällä sipsuttelee mielisairaalan käytävillä. Tapaa potilasta 15 minuuttia per viikko jonka aikana tuijottaa enimmäkseen tietokoneen näyttöä. Yrittää väkisin ylipuhua potilasta ottamaan Abilify- piikkiä ymmärtämättä ollenkaan millaisen olon se tekee. Ikävä kyllä potilas ( mutta ensisijaisesti kuitenkin ihminen?) kieltäytyy. Lääkäri ei saakaan bonuksia tällä kertaa. Pitkittynyt sairastaminen ja lääkkeen käyttö ( 5 vuotta? 10 vuotta? ) olisi ollut sangen tuottoisaa rahallisesti! Lääkehoitohan aina vain aloitetaan, ei sitä kuulu koskaan lopettaa! Lääkefirman osakkeetkin hieman laskussa, harmi! Miten menikään se Hippokrateen vala, taisin unohtaa! No eipä mitään, seuraava potilas. "Z" niinkuin Zyprexa ja "A" niinkuin Abilify, ne helppo muistaa, tosin joskus ruletti osuu muihinkin yhdisteisiin! 6000 euroa kuussa palkkaa, mikäpä tässä. Onko mitään alhaisempaa kuin " Lääkäri " joka ei tunne omaa moraalista vastuutaan? Niitä oli kuulemma natsi-saksassa paljon!
- gdfnbdfsbsdfbg
Taitaa potilas täällä psykoottisena riehua
- Anonyymi
Psykiatriset sairaudethan eivät ole oikeita sairauksia vaan jonkun psykiatriryhmän keksimiä nimityksiä tietyillä käyttäytymismalliyhdistelmille. Kyllä varmaan keskustelulla ja joskus jopa jollakin kemikaalilla joskus saa jonkun tuntemaan olonsa paremmaksi. Homma vaan menee kuuseen niin usein, kun psykiatrin pitää tietää ammattinsa pitämiseksi vastaukset että mites tämä tila parannetaan ja miten jatketaan tälläisiin monimutkaisiin psykososiaalisiin ongelmiin. Useimmiten se käy niin, että ei hoidot vaikuta mitään tai ovat haitallisia. Ja tietenkään mistään ei koskaan pysyvästi parannuta, kun eihän sitä mielikuvituksen tuloksena luodun sairauden loppumisestakaan mitään osata sanoa. Positiivinenkin efekti on useimmiten placebovaikutusta. Eli lämmintä kättä. Ja siinä sivussa sitten kuollaan keskimäärin vuosikymmen tai jotain aikaisemmin diagnoosista riippuen normisairauksiin, kun niitten sijasta keskitytään shamanismiin.
- Anonyymi
Psykiatrin työ on helppoa, kunhan on ensin päässyt lääkäriksi ja on kova määräileen, mieluiten upseeri.
NATO-kumppani supo kuljettaa venäjäseuralaisia ja kiinasuralaisia auroraan perusteluna se, että haisee vähän ryssälle ja puhuu lohikäärmeestä. NATO-supo on tyytyväinen vasta sitten, kun se on saanut oikein kunnolla estettyä ryssäseuralaisia. Itsekin jouduin muuttamaan Helsingistä pois paikkakunnalle, jossa valitettavasti oli huonoja supo-lääkäreitä. Eduskunnan enemmistö tällaista erittäin keljumaista järjestelmää ylläpitää ja rahoittaa. - Anonyymi
Kunhan on vain kova höpöttelemään ja kolutyttönä tai koulupoikana ollut innokas ulkolukukone, pääsee psykiatriksi.
- Anonyymi
No sinä et sitten ollut sitäkään etkä päässyt edes psykiatriksi. Koita kestää!
- Anonyymi
Minä en saa lainkaanj palkkaa, vaikka vastuullani ovat kaikki aurinkokunnat ja pyrstötähdet.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1072765Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302385Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen212300Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631021886- 1141620
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1681335Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2821157- 711024
- 801024
Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi233938