olla kotonaan kodinhoitaja, joka siivoaa, laittaa ruoat, käy kaupassa, hoitaa pyykit. Elikä tekee kaikki kotityöt. Tuleehan se mies syömään ja jos jostain syystä ei ruoka ole valmista, niin kysyy,eiks mitään ruokaa ole. Kuuluisko miehen, joka myös on eläkkeellä tehdä oma-aloitteisesti edes jotain, vaikka puutarhassa?Tässä, kun iän myötä tulee kaikkia vaivoja, niin haluaisi vähän apua ja tasavertaisuutta.
Kuuluuko
vaimon
33271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Vaimo voi ihan itse päättää mitä tekee ja miten hoitaa asioita. Ei kukaan toinen voi sanoa mitä tehtäviä kenellekin kuuluu. Mieti, mitä voisit itse tehdä tai jättää tekemättä ja katso muuttuuko tilanne. Jos et halua jatkaa piian roolissa, sinun pitää itse tehdä asialle jotain. Aloita vaikka puhumalla asiasta miehesi kanssa.
näihen meikäläisten ukkojen kanssa se puhuminen on a i v a n yhtä tyhjän kanssa; viittaavat vain kintaalla päivänpeiliin..
Sanotaan vain mitäs teet, älä tee. Haluaisin, että koti olisi kunnossa. Yli 6-kymppiset miehet eivät ole tästä maailmasta. Totuuden nimessä poikkeuksiakin on, onneksi. Vaimokin haluaisi edes joskus olla se kukka kämmenellä.
unelmia, tulee vain paha mieli jos näitä rupeaa miettimään ja märehtimään, - tekee ite minkä jaksaa..
P.s. mieki tykkäisin siististä kodista, tai tykkään, mutta en tiedä kuinka kauan sitä jaksaa nurkkia nuohota..ikää tulee ja vaivoja lisää..
on tapoja muuttaa tässä iässä. Anoppini ei antanut miehensä edes olla tuvassa päiväsaikaan, piti lähteä ulkotöihin. Sitten sairastui ja ihmetteli, kun mies ei osannut edes puuroa keittää. Anopin kuoltua mies opetteli ruoanlaiton, kun oli sitä mieltä, että ulkona syöminen tuli kalliiksi. Koska meillä oli etäavioliitto, mieheni oi huolehdittava omasta taloudestaan. Tietyt siivoushommat oli tehtävä, muuten en lähtenyt hänen luokseen. En sitten tultuani tehnyt hommia uusiksi, vaikka meillä saattoi olla eri näkemys siisteystasosta. Keskustele asiasta tai lähde vaikka pariksi viikoksi muihin maisemiin. Itse en suostuisi olemaan "palkaton piika".
Ensisijaisesti kukin tekee sitä mistä eniten pitää.
Tietenkin osaamisen ja mahdollisuuksien puitteissa.
Toiseksi, se tekee joka ko. askaretta vähemmän inhoaa.
Komanneksi, jos jonkin asian hoitaminen tuottaa kumppanille mielihyvää niin miksi olisi tekemättä?!
Jos kumpikaan ei ole ihastunut puutarha- eikä pihatöihin niin asumismuodon muutos yhteistuumin.
Eivät nämä nyt niin vaikeita asioita ole!
Enpä voi sanoa pitäväni siivouksesta mutta pakonsanelemana käy. Arjen pyörittäminen jäi kontolleni kun jäin eläkkeelle (vaimo työelämässä). Ei se hirveästi päivittäin vie aikaa, kahdenhengen talouden hoito. Ennemmän harmia on vaimon aloitteellisuudesta paikkojen remontoimiseen vaikka ne omasta mielestäni kelpaisivat sellaisenaan. Aina näistä on kuitenkin sovittu eikä tuomaria ole tarvittu.
Voisin allekirjoittaa kaiken lausumasi.
Olemme muuttaneet kerrostaloon 8 vuotta sitten. Mieheni käy töissä ja on talvet työttömänä. Olen ollut poissa työelämästä toista kymmentä vuotta. Kärsin ajoittain huonon omantunnon syytöksistä, mutta en suostu olemaan yksin kodinhoitaja yms.
Minun ei enää ole pakko.
pohtia nyt. Nuorena se vitsa on väännettävä vai miten se menikään.
Olin lasten kanssa kotona, ja olisihan se ollut hullua vaatia miestä laittamaan ruokaa työpäivän päätteeksi, niin se "koulutus" vain jäi..
toteutuu ihan oikein muuten noilla mainitsemillasi, mutta nyt unohtui sekin, että naisen pitäisi vielä olla rakastajatarkin. Se on luonnon, Salomonin tai muun laki. Miehelle on ihan tarpeeksi siinä, kun katselee että hommelit huushollissa on sitten hoidettu, kun konttaa aamuyöstä kotiin. Se on naiset rankkaa touhua, kun sitten ryyppääminenkin menee ylitöiksi. Turha teidän on rutkuttaa ihan joutavista:)))
Oikeammin: Kyllä se niin pitää mennä, että kumpikin hoitelee sitä mitä paremmin osaa. Kyllä se mieheltäkin siivous ja sapuskan laittokin sujuu, vaikka naisella aina sanomista, ettei sitä "tiskirättiä" kuitenkaan noin käytellä. Ja on se toisinkin päin: Jos nainen pilkkomassa sauna- tai takkapuita, kyllä siinä mieskin äkkiä sanoo: "Ei se pölli hyvänen aika kirveen hamarapuolella halkea, annas kun minä"
sinulle. Tee ruutupaperille viikon lukujärjestys, mitä minäkin päivänä.
Jaa ihan kuin tenavilla tunti tunnista eteenpäin.
Täytä oma kohtasi näillä kodinhoito töillä, anna paperi miehelle ja pyydä hänen tekemään omat osuutensa.
Sinulla täytyy olla toinen A4:n johon olet kirjoittanut ns. miestentyöt/apua tarvitsevat sinun työt.
Hän poimikoon sieltä miten lukujärjestyksen täyttää.
Muista kuitenkin, et vähän päivässä, paljon viikossa:)
Oppiihan mies, kun ymmärtää ettei lipsumisvaraa ole, sillä sinä tieten teet ne hänen puuttuvat työt ja pidät hellan kylmänä.
Voin kertoa et edistyi hitaasti, mut onnistui:)
Tämä on käsittääkseni keskustelupalsta?
Annat vain mielipiteesi, aloitukseen. Et siis keskustele?
Vakanssien sisällön suunnittelua!
Tuttavapiirissämme yksi pariskunta toimii tuon suuntaisesti.
Riitelyä tehtävärajoista.
Oman reviirin puolustamista, tulkinnanvaraisten tehtävien soluttamista toiselle.
Entä muuttuneessa tilanteessa?
Neuvottelumekanismi?
Touhu kuin kehnohenkisellä työpaikalla?
Kylmä hella?! Heko heko!
Luuletko ettei ukkosi saa uunia tai levyä päälle?
Pystyy varmaan kiinnittämään irroittamasi sulakkeenkin.
Jos en olisi nähnyt tuohon vivahtavaa elämää niin väittäisin ettei sellaista todellisuudessa olekaan!
Perhe on ainoa yksikkö johon mielestäni sopii eräs kommunismin periaatteista.
Kukin kykyjensä ja kullekin tarpeidensa mukaan!
myös mielialan vaikuttavan tekemisiin. Vaatimustasoa voi laskea, ei se maailma kaadu villakoiriin. On silti sanottava, että salaa toivon mieheni imuroivan tällä viikolla.
Viime viikko jäi jo väliin sairaalareissuni takia.
Yllätystä varmaan on ollut kotihommien määrä. Pyykkiä narulle, astiat kaappiin, tiskiä, ruuan laittoa, koirille sapuskaa jne.
Meidän työnjako on ollut selvä, miehellä miehen työt ja mulla nämä naiselliset hommat, koti ja piha, paitsi ei nurmikon hoito. Hyvin olen jaksanut tähän asti.
Aloittajan kannattaisi kääntää asennettaan siten, ettei ne kotiytöt nyt niin isoja ole.
Taisi mies olla kotona ja itse töissä. Siinä tilanteessa mies ei oikein ymmärrä pienen teon vaikuttavavn suuria.
erottaa jos aloitus on kysymyksellä, silloin siihen annetaan neuvoja, joko kokemuksella kuten tuossa.
Mikä sinun vastauksesi on? Sinä vain väijyilet kirjoittajien vastauksia ja ilkeästi heille vastailet. On sinulla todella pienet ilot, hissi ei nouse ylös asti.
ja siten jos jää voimia ja aikaa, voivat tehdä mitä vaan.
ikävistä kotitöistä jutellaan, voisiko järjästää että niitä ei tule, vai pitäisikö palkata kotitalkkari tekemään ne kun itse ei viitsi.
"Tuleehan se mies syömään ja jos jostain syystä ei ruoka ole valmista, niin kysyy,eiks mitään ruokaa ole. "
sen voin sanoa, ei monellakaan tuollaisella miehelä enää vaimo ole pysynyt saman katon alla.
vaika rahaa tois runsaasti kotiin ammatistaan, ei silti saa valittaa että ruoka pitää olla pöydässä,
tunnen kolme miestä, jokainen on nyt yksin elävä kolmaskaan vaimo ei sietänyt.
vaikeaa, kun on saanut luterilaisen kasvatuksen. Itsensä syyttely ja kaiken kestäminen kuuluu siihen oppiin. Olishan se mukavaa varmaan aluksi elää omaa elämäänsä ja tehdä sitä mitä haluaa. Tiedän naisia, jotka ovat jättäneet yksioikoiset miehensä asumaan sijoilleen ja lähteneet. Entä se morkkis, joka varmasti tulee myöhemmin. Olisipa tämä elo helppompaa, eikä aina ajatella, mitä muut ajattelevat ja tuntevat.
Ja miten paljon on vielä ns. maaseudulla taloja, ei tiedetä toistensa asioista nykyisin mitään, sehän on nykyisin näin.
Miten monen monta vuotta kärsin itsesyytöksiä etten pystynyt antamaan anteeeksi, ja sitten...äitini soittaa et istu jne.. Olimme palaamassa yhteen....
Mä olen niin höpsö et juttelen kuvalle ja pyydän et mitä mä nyt tänkin asian kaa tee, ne on yhteisiä aikanaan sijoitettuja juttuja, ihan kuin saisin ´muka´ jotain, ne onsellaisia tuntemuksia ettei pal´kantsi puhella, hulluksi voi muutenkin leimaantua ;DDD
Vaikka tuli hoidettua kotia ja lapsia vuosikaudet,oiken todenteolla,niin vaimo lähti juopon matkaan. No ei valiteta,nyt kaikki hyvin,vaikka yksin asunkin.
eivät ole joittenkin mielestä tarpeeksi jännittäviä, pitää olla draivia äksonia, - jota tosin voi saada ajan kanssa liikaakin..
Juttelehan hyvä ihminen sen ukkos kanssa.
Osataanko me muka sanoa mitä teillä kuuluu kenenkin työtehtäviin.
Aika outoa etääntymistä ukostaan. Ota ero.
mutta, kun olen päästäni vialla, kun tuollaisia puhun. Hän ei edes kuuntele. On vain oma näkemys asoista ja se faktaa.
Lopeta ensteksi se ´päästäsi vialla´oleminen, ja nosta itsesi ylväästi pystyyn. Ota tiukka katsekontanti ukkosi silmiin, ja sanele miten jatkossa toimitaan!
Sano et ,(jos on) tunteidentakia joko yritetään tai erotaan, mieti paripäiv ää, oon todella tosissani.
Et ala riiteleen, länttäät ohjeet kaapinoveen miten toimitte jatkossa.
Jurnuttaa, älä ole moksiskaan, mene ulos ..jos voit kävele metsään, halaa puita, istu kivellä, viihdytä itseäsi, olethan itsesi parhain kaveri:))
Jos jokasesta olemattomasta siivousvuorosta oisi ollu ottamassa eron, eipä oisi liitto montaa kuukautta kestäny.
Ihanko olet tosissasi, ottasit eron heti jos kotityö vuorot ei pelaa?
...että naisia tarvitaan pelkästään siivoukseen ja seksiin....
ehkäpä jokusen vuosikymmenen näin mennyt, kunnes vaimosi kuoli tai jätti sinut.
Minulta et saa myötätuntoa. Voi siisus jos tuollaisella asenteella mies lähestyisi minua, mä luulen et se rikkois 100m ennätyksen, kun pikkunilkki juoksisi pakoon!
Pesukoneen ja muunkin tekstiilihuollon suhteen minut on pantu boikottiin.
En kuulemma hallitse alaa.
Tiskikoneen panostamisessanikin on kuulemma moittimista joten en tuppaudu.
Yksin ollessani hoidan välttämättömät, vähäiset tiskit, käsin.
Silti silitän vaatteeni ja parsin sukkani vaikka parsimisesta tekstiilidiktaattori urputtaakin. Ei tekemisen laadusta vaan tarpeellisuudesta.
Luulee kai olevansa Roope Ankan kanssa naimisissa.
Ruokahuollosta vaimoni ei ole valittanut koskaan.
Sen jälkeen kun otin kalansyöntirajoituksen, kerran viikossa, tosissani.
Kun ei väkisin tunge toisen vastuualueelle niin ei tule sanomista.
Oliskohan kuuliaisuudessa parantamisen varaa? Kyllä minä ihmettelen, miten voi miehelle olla ylivoimaisen vaikeaa ottaa vinkkejä vastaan. Vaikkapa vain siinä tiskikoneen täytössä.
Mies kun täyttää, sitten äyskennellään ja kiukutellaan, kun kone ei pese puhtaaksi. Ei herran jestas voikkaan pestä, jos ei aseta astioita oikein, niin että vesi pääsisi niihin.
Mutta tietoa ei voi ottaa vastaan, mieluiten mökötetään, että kun minä en kelpaa. Siitä kait tulee jonkinsortin endorfiinejä, kun saa mököttää, muttei oteta ohjeista vaaria.
Mutta jos tosiaan ottais tiedosta vaarin, siltä joka on paljon konetta käyttänyt.
Kyllä mulla kone pesee puhtaaksi, mut miehellä ei. Ei, kun se tumppa sekaisin pienet ja isot lautaset, niin että toisten lautasten sisään ei vesi pääse. Ja sitten kun tuuppaa yläkoriin vielä suihkulavan kohdalla lautaset alaspäin, eipä sinne kolmanteen koriin pääse minkäänlainen vesi edes nousemaankaan. Ja taas on koneessa vika, kun meillä ei kone pese puhtaaksi.
Jos mies opettelisi ottamaan vinkkejä ja ohjeita vastaan?
Tunnustan.
Penskat oppivat pesukoneen käytön v10:n tietämissä.
Tietenkin myös vaatteissa olevien läpyjen koodit yms.
Minun tapaukseni vaimo ilmeisesti koki ylivoimaisen vaikeaksi.
En ole kertaakaan saanut edes kokeilla pyykkärin kykyjäni.
= sukupuolisyrjintää!
Tiskikonetta en tarvitse. Vaimo hoitaa astiat sinne ja pois.
Tarttis varmaan kooklata "mökötys" ja peehtyä asiaan.
Yhteiselomme alkuaikoina kumppanini oli kotona ja minä kuljin töissä... Hän hoiti kodin ja lapset lukuunottamatta viikkosiivuoksia jotka suoritimme yhdessä...
Lasten varttuessa hänkin lähti työelämään... Myös kotitöihin tuli muutos, eli teimme ne aina yhdessä, ja se joka tuli ensiksi kotiin, aloitti vaikkapa ruoan laiton... Näin saimmekin paljon yhteistä aikaa ja aikaa harrastuksillemme...
Ajan kuluessa tuo kumppanini sairastui jääden sairaseläkkeelle... Myös hänen työkykynsä heikkeni kotioloissa... Seurauksena oli että nuo "kotityöt" tulivat minun suoritettavikseni... Muistin liittomme alkuajan ja näin sain "korvata" sen minkä hän oli tehnyt aikanaan kotimme hyväksi... Osasinhan nuo kotityöt jo entuudestaan, mutta ainahan tuli uutta vastaan...
Tuli aika jolloin tuon pitkäaikaisen kumppanini elämänlanka katkesi... Olin kuitenkin oppinut kaiken kodinhoidosta ja näin en jäänyt "tyhjän päälle" vaan jatkan edelleen ehkä liiankin tunnollisesti ( tyttäreni kommentti kotini siisteydestä )...
Minä olin kotiäitinä, kunnes lapset tuli kouluikään. Tein silloin kaikki kotityöt ja sitten yhdessä, kun olin mennyt töihin. Tosin meillä lapset osasi laittaa meille ruuan valmiiksi eli panivat aamulla kuorimani perunat liedelle ja kastike oli edellisenä iltana tehty. (no ei tietty joka päivä perunoita ja soosia syöty :-))
Meillä vain elo päättyi avioeroon.
pikkuhiljaa tajuavan, että vaimo ei ole piika, vaan ihminen. Usein se on liian myöhäistä, kun on jäänyt yksin. Sääli.