Ihmissuhteet eivät ole koskaan helppoja, niissä on omat ongelmansa kaikissa (varmaankin?).. Oli sitten kyse hetero- tai homosuhteesta.
Eli kiinnostaisikin, kuinka pitkiä suhteenne ovat olleet tai kuinka pitkään olette tällä hetkellä seurustelleet ja onko mielestänne olemassa näitä ns. kolmen tai seitsemän vuoden kriisejä? Voiko lesbosuhde kestää???
Eli kiinnostaisikin, kuinka pitkiä suhteenne ovat olleet tai kuinka pitkään olette tällä hetkellä seurustelleet ja onko mielestänne olemassa näitä ns. kolmen tai seitsemän vuoden kriisejä? Voiko lesbosuhde kestää???
Vastaukset 23
Vanhimmat
.. lähinnä että voiko nykyään mikään suhde kestää - oli sitten hetero- tai homosuhde! Mun suhteet on kestäneet max 2 vuotta, mutta mulla onkin aikalailla peikkoja tuolla kaapissa..! Mä mietin liikaa asioita ja mun haaveet ja toiveet muuttuu jne.. Aika näyttää, jäänkö koskaan aloilleni. Halu on kuitenkin kova.
Ystäväpariskunta on ollut yhdessä kohta 7 vuotta, toiset 5 vuotta..! Lesbosuhteita siis kumpikin. Kyllä nekin varmasti voi kestää, mutta siihen tarvitaan tietyn tyyppinen ihminen - tai kaks sellasta! :D Ja pitkää pinnaa ja periks antamattomuutta. Suhteissa tulee kuitenki aikoja jolloin olis helpompi luovuttaa ja lähteä. Itestä riippuu, mitä haluaa..
Oon sitä mieltä, että yleisesti ottaen heterosuhteista tekee helpompia muutama asia.
-yhteiskunnassa on olemassa aikojen kuluessa muodostuneet 'kirjoittamattomat säännöt' sille, mikä on parisuhteessa hyväksyttävää ja mikä ei. Ja tämä siis koskee heterosuhteita. Väittäisin että homoseksuaalisissa suhteissa asioista sopiminen jää enempi pariskunnan itsensä vasuulle ja se ei aina ole helppoa. Lisäksi vielä nykyäänkin heteropareilla on toisenlainen asema kuin samaa sukupuolta olevilla pareilla. Heteroparit eivät yleensä joudu kyseenalaistetuksi samalla tavoin.
-Naiset ja miehet ovat kaikesta tasa-arvosta huolimatta hiukan erilaisia ja kaksi naista on hiukan monimutkainen yhdistelmä. Naiset ovat tunteellisempia ja analysoivat ja pohtivat enempi. Kaksi sellaista ihmistä on haastava yhdistelmä. Toisaalta, keskustelu erään heterokaverin kanssa valotti tässä suhteessa asioita. Heterosuhteissa taas naisen näkökulmasta miehen ajattelutapaa on välillä vaikea ymmärtää.
-Heterosuhteet etenevät usein tietyn kaavan mukaan ja siihen kaavaan kuuluu yhteiset lapset ja lainat. Se pitää usein perheitä koossa vaikeina aikoina, mikä ei edes välttämättä ole mikään huono asia. Eihän huonossa suhteessa kannata olla edes lasten tai yhteisen omaisuuden takia mutta on hyvä, että huonompina aikoina on jotain, mikä pitää hommaa kasassa, ettei tule tehtyä hätiköityjä päätöksiä
...se niin ole, että vain lesbosuhteissa ei tiedettäisi, mikä parisuhteessa on hyväksyttävää ja mikä ei. Kai ne kirjoittamattomat säännöt on olemassa, oli suhde sitten hetero- tai homosuhde?
minulla ovat olleet 14 ja 9 vuotta.
Tunnen myös ihmisiä jotka ovat tai ovat olleet vielä pitemmissä suhteissa.
Kriisit tietyjen vuosien kohdalla ovat taikauskoa, eihän ne kriisit nyt vuosipäivistä tule vaan ihmisistä tai ympäröivästä maailmasta jos ovat tullakseen.
Uskon, että lesbosuhde voi kestää koko elämän samoin kuin muukin suhde ja on ikävää, että minulle ei enää taida tulla suhdetta lainkaan vaan saan olla vanhuuteni yksin.
jo tuosta näkee kuka pustyy sitoutumaan suhteeseen, siis suhteiden kestosta voi päätellä että olet sitoutuvaa tyyppiä ja ainakin minä arvostan sitä. Itselläni on myös pari pitkäkestoista suhdetta eikä muita suhteita sitten ole olutkaan. Tässä viimeisessä suhteessa ehdin olla 11 v, mutta sitten jäin valitettavasti leskeksi. EN missään tapauksessa halua ajatella että viettäisin vanhuuteni yksin, haluan uskoa vakaasti siihen, että vielä löytyy uusi rakkaus. Samaa mieltä siitä , että kyllä niitä kriisin poikasia tulee matkan varrelle joka suhteessa ja ajoituksesta sanoisin että kriisit tulee silloin kun tulee ja on tarpeen, mut puhuminen auttaa asiaan.
Mulla on takanani kolme seurustelusuhdetta, jotka kaikki kestivät 1-2 vuotta. Nykyisen naiseni kanssa olen ollut yhdessä vajaat puolitoista vuotta.
Kaikki elämässä on yksilöllistä, niin myös suhteiden pituudet. Arvostan naisia, ja kaikkia ihmisiä, jotka ovat olleet pitkissä suhteissa. Kertakäyttösuhteita ja sellaisten harrastajia en sen sijaan arvosta.
Suhteiden pituudet eivät kuitenkaan välttämättä kerro kaikkea. Esimerkiksi itse olen ymmärtänyt lesbouteni jo hyvin nuorena, ja alkanut seurustelemaan nuorena, siis alle parikymppisenä. Ensimmäinen suhteeni kaatui siihen, että silloisella tyttöystävälläni oli suuri identiteettikriisi lesboutensa suhteen - nuoren iän vuoksi. Toinen suhteeni puolestaan kaatui siihen, että minua nuorempi tyttöystäväni ei kokenut olevansa valmis sitoutumaan suhteeseen yhtä vakavasti kuin minä niin nuorena.
Suhteiden päättymiset eivät siis olleet omaa "syytäni", eikä kumpikaan suhde päättynyt kenenkään kevytkenkäisyyteen tai sen sellaiseen. Itse pidän itseäni kovinkin sitoutuvana ihmisenä ja seurustellessani suhde on aina elämässäni ensimmäisellä sijalla.
Niin. Tällä hetkellä en tiedä toivonko uutta suhdetta vai en. Minäkään en haluaisi ajatella, että vietän vanhuuteni yksin, mutta toisaalta en ole todella, siis todella, pitkään aikaan ollut sinkku ja nauttinut (??) sinkkuuden vapaudesta. En tarkoita mitään yhden yön suhteita vaan muuten itsekästä olemista - syömistä, nukkumista, reissuun lähtemistä jne omaan tahtiin. Ehkä olen myös katkera elämälle siitä että kumppanini kuoli liian varhain katalaan sairauteen - tuntuu että mitään ei kannata toivoa kun matto voidaan nykäistä jalkojen alta ihan odottamattomalla tavalla.
ei varmaan ole mitään keskimääräistä tai ehdotonta kriteeriä - pituudet ovat yksilöllisiä.
mun kokemus: symbioottinen lesbosuhde voi kestää maksimissaan 2 vuotta, ellei suhdetta onnistu jotenkin avaamaan maailmalle se kaatuu omaan umpioonsa..
..totta!! Pitkää suhdetta ei voi elää kaapissa!! Pitää olla sinut itsensä kanssa ja avoin maailman sekä pahuudelle että hyvyydelle, jotta pystyy olemaan onnellinen lesbosuhteessa ja se voisi kestää pitkään..!
Sinänsä se ei niinkään tarkoita että ihminen ei pystyisi pitkään suhteeseen - paineet vain ovat suuret..!
Voi elää kaapissa, elettiin sitä ennenkin niin :) Mitä paineisiin tulee niin yleensä ihminen itse luo ne paineet itseelleen.
Katsos kun nykymaailmassa yhä harvempaa oikeesti kovinkaan kauaa kiinnostaa muiden tekemiset ja tekemättä jättämiset kovinkaan pitkään, kaikki ajatukset ja teot kun pyörii lähinnä vaan oman navan ympärillä :)
Mutta miksipä elää kaapissa, koska kuten itse sanoit, ei muita kauan kiinnosta tekemisesi.
Eli ulos vaan kaikki lesbot ja homot yms... Ei ne naapurit kauan jaksa teidän tekemisiänne ihmetellä ja jos ihmettelevät, niin So what! (...I´m still a RockStar) =)
elää kaapissa niin se heille suotakoot.
Ei kai voida lähtökohtaisesti olettaa että kaikki haluaa huudella turuilla ja toreilla seksuaalista suuntautumistaan.
En tarkoittanutkaan mitään huutelua, vaan normaalia elämää.
Tottakai saa elää kaapissa, jos niin haluaa, mutta kyllähän se elämää hankaloittaa. Ainakin minun mielestäni, väittelemään en ala...
hankaloittaa minunkin mielestäni. Sitäpaitsi mitä järkeä on elää suhteessa jonka haluat kestävän läpi elämän - kaapissa!? Neljän seinän sisällä elät parisuhteessa ja ulos lähtiessä olet kaikille ikuinen sinkku?? Ja mites yheiset kodit, suunnitelmat, matkat... Kaikki vain "kavereina"?
Jooo.. Ei toimis ainakaan mulla...
2
6
13
4-5
väleissä on ollut summerromansseja tai muita huuhaa juttuja.
Olen vakaasti sitä mieltä että on olemassa ns kriisivuosia mutta ne tulee minusta nuorempana.Sanoisin niitä kasvun paikoiksi kuin kriiseiksi.
6
13
7
3
5 and counting
1, 3 ja 16 vuotta.
Pari 2-4 vuoden suhdetta, sitten 14 vuotta ja nyt loppuiän kestävä.
häntä enkä vaihdakaan. Kyllä lesbosuhteetkin voivat kestää. Jonkinlainen kriisikin on ollut 7 vuoden kuluttua.
... kyllä antaa kaikille, jos noin pitkä parisuhde on takana. Eli miten suhde saadaan kestämään... Vai erotaanko nykyaikana liian helposti?
lapsuudenystävä, joka tapasi naisensa 17 vuotiaana ja he ovat edelleen yhdessä. Nainen täyttää 53 vuotta tänä vuonna.
mennään yhtäjalkaa hautaan niin kovin on köyhää ja mielikuvituksetonta.eiköspähän vain ne ole kuin siskokset konsanaan,ollaan yhessä tavan vuoksi.mielikuvituksetonta.sama seois hetskuparillakin tossa tapauksesa.kyllä mun mieistä pitäsi vähän haistella mualimaa ennen kuin pistää sukuhopeet kasaan jonkus kanssa.sori ei ymmärrä.
Toiset arvostavat yhtä, koko elämän kestävää, suhdetta enemmän kuin liihottelua ja kokeilemista. Tunnen itsekin monta (heteropareja tosin) pariskuntaa, jotka ovat olleet yhdessä 17-vuotiaasta asti ja yhdessä elettyjä vuosia kertynyt jo 10-30. Ei yhden ihmisen kanssa oleminen tee ihmisiä vähemmän onnellisiksi. Päinvastoin, kovin onnellisilta vaikuttavat.. Eräskin mies tervehtii vaimoaan aamuisin halaamalla ja sanomalla huomenta rakas :) Aika herttaista mun mielestä.