ostin sekarotuisen koiran.myyjä ei tiennyt mitä kaikkea emon lisäksi oli..(labbis) no..nyt tää koiruusb on alkanut hyökkäillä ihan kipeesti kaikkien päälle. tututkin se on jo säikyttänyt. miten voin saada tän homman toimimaan.koira on 1,7v ja räyhäilee muille,mutta harvoin minulle. kun annan ruokaa,murisee tietysti. mitenhä selviän kun myyjä vannoi et sopii eka koiraksi ja olen 16v tyttö.äiti sanoi et ei tuu mittää mutten tahtos luovuttaa.en saa kasvattajaan yhteyttä enää..
t.sanna
t.sanna
Vastaukset 3
Vanhimmat
murisee tietysti".... Joo näyttää ja kuullostaa siltä, että koiranne on käynyt isännäksi talossanne, eli saanut yliotteen koko porukasta ja ärisemällä muille koettaa esittää, että on muidenkin yläpuolella.
Koiran käytös ei ole kasvattajan vika, eikä ihan koirankaan, vaan ihan teidän itsenne ja kehoittaisin hakeutumaan viipymattä johonkin koiran tottelevaisuus koulutukseen, ennenkuin on liian myöhäistä.
Koiraongelmia ja ongelmakoiria on myös hyvä kirja luettavaksi.
Niskasta kiinni ja selälleen, sekä antautuminen auktoriteetin edessä on kyllä yksi hyvä konsti vaikeissa tapauksissa, mutta onko teistä sen toteuttajaksi se onkin sitten eri juttu.
Juuri niin, tottelevaisuuskoulutukseen! Jo kotona voi toteuttaa lenkillä käydessä, että kulkee vierellä, pysähtyy ennen suojateiden yli mentäessä, ja varsinkin ruokatilanteessa: saa syödä, vasta kun on lupa.
Kun me otimme ensimmäisen "sisä"koiramme olimme ihan hukassa: kummallakin vanhemmista oli ollut lapsuudenkodeissaan metsästyskoiria, jotka olivat eläneet kesät ulkona ja talvella sisällä vain kovilla pakkasilla. Luimme koirakirjoja ja päädyimme ottamaan collien. Pentu kun oli söpö niin annoimme kaiken periksi, vuoteisiinkin pääsi nukkumaan. Noin vuoden kuluttua tajuttiin, että oltiin juuri siinä pisteessä, että koira oli herra talossa ja me työläisiä. Oltiin iloisesti unohdettu kaikki lukemamme ja ei siinä auttanut kun alkaa koko koulu uudelleen. Lenkille kun lähdettiin alettiin hokea ( ei huutaa, ei missään nimessä saa huutaa)"PAIKKA" ja sitten puettiin valjaat päälle. Jos koira koetti liikkua sanottiin uudelleen "paikka" ja oltiin paikallaan kunnes koira oli liikkumaton. Eikä siihen kiinnitetty mitään huomiota, ennen kuin se totteli käskyä ja sitten se myös sai herkkupalan. "VAPAA" oli sanana, että koira sai liikkua, mennä syömään, jne ja se sanottiin vasta, kun koira todella oli totellut.
Ulkona toteutettiin samaa: "paikka" odotus ja kunnes koira oli paikallaan ( ei katsottu liikkumisen aikana, ns. "suotu huomiota" mitä koira kuitenkin ihmiseltä hakee) ja kun oli, todettiin taas "kunnon poika" ja annettiin herkkupala. Aina teiden kohdalla harjoiteltiin samaa ja ruokatilanteessa: Kun aloin annostella ruoan totesin "paikka" eikä koira saanut liikkuakaan, ennen kuin ruoka oli lattialla. Ja jos koira koetti mennä lautaselle ennen lupaa niin silloin sanottiin uudelleen "paikka" eikä lupaa/ ruokaa suotu, ennen kuin koira oli paikallaan rauhallisesti. Kesti noin kuukauden, että herra tajusi, mistä on kyse. Kaikki perheessämme onneksi jaksoivat pitää tiukkaa linjaa. "Ei" ja "paikka" taisivat olla eniten sanotut sanat talossa pitkän aikaa. Kehuja annettiin aina kun koira onnistui tekemään (meidän mielestä :-) ) oikein, mutta ei liikaa, ettei se kuvittelisi, että oli nyt jotenkin erityisen kingi. Herkkupaloja annoimme noin kaksi kk, sitten nekin jäivät, ja nyt poika on hyvin tottelevainen, tulee sille luonnostaan.
Pointtini tässä piiiitkässä sepustuksessa on, että kannattaa jaksaa, ja jos tuntuu, ettei halua jaksaa, niin päästä teidät kaikki vähemmällä ja vie koira jonnekin "parempaan" paikkaan, olkoon se joku, jolla on enemmän aikaa/ halua kouluttaa, tai jos tilanne on paha niin sitten piikille. Pitkittämällä vaikeita päätöksiä et saa kuin turhaa stressiä, koska ne vaikeat jutut on kuitenkin lopulta tehtävä.
Muistakaa perheen kesken jutella yhteiset säännöt käskyt (käytettävät sanat) koiran käsittelyyn. Ja muistakaa: kaikkien on pysyttävä ruodussa, sitä lepsua kun koira taatusti pompottaa jatkossakin. Ja ehdoton haukkumiskielto. Yksi painava ei, eikä sen jälkeen huomiota koiralle ennen kuin se on hiljaa niin kyllä alkaa oppia. Huutamisella ja levottomalla käytöksellä ei saa kuin huonoa jälkeä aikaan.
Rauhallisuus ja johdonmukaisuus ovat pääsanoja koiran kouluttamisessa. Ja rakkaus, luonnollisesti. Voi tulla vaikeita paikkoja kun tuntuu, ettei jaksa, mutta me ainakin niin kovasti halusimme pitää koiramme ja kotimme, että sen eteen jaksettiin tehdä töitä. Sinäkin olet vielä niin nuori, etten ihmettelisi etteikö tuntuisi välillä tosi pahalta, mutta myös ne onnistumiset tuntuvat samalla tosi hyvältä. Siitä vain taskuun jotain koirasi herkkupaloja ja lenkille opettelemaan uusia sanoja ja tottelemisesta saatavia herkkuja. Ota rohkeasti selville, missä on kotipaikkasi tottelevaisuuskouluja ja mukaan vaan!
Onnea, teille kaikille! :)
mitä nopeemmin sen paree