mutta olen taas muuttopuuhissa...:)
Reilu kuukausi tässä asunnossa ja mulle riitti kerrostaloelämä!
Ei maalaismuija oppinut kaupunkilaisten tavoille :(
Harmittaa vaan, kun se hyvin asennettu antenniviritys joudutaan purkamaan (olen niin ylpeä siitä)...;D
Reilu kuukausi tässä asunnossa ja mulle riitti kerrostaloelämä!
Ei maalaismuija oppinut kaupunkilaisten tavoille :(
Harmittaa vaan, kun se hyvin asennettu antenniviritys joudutaan purkamaan (olen niin ylpeä siitä)...;D
Vastaukset 20
Vanhimmat
Koko ruljanssi uusiksi? Voih!
Ja ne hienot johdotukset ja kaikki..!
Minulla on vielä syksyn muutto niin
elävästi mielessä, että sääliksi käy sinua! ;)
Olen asunut joskus kerrostalossa
ja pakko on sanoa etten alkuunkaan tykännyt!
Kamalaa, ahdistavaa, kaikuvaa ja
hermoja raastavaa asumista! Apua, ilmaa!!! :)
*Katselee pihassa ympärilleen, talo on hieman
laho ja virttynyt, mutta tuntuu kodilta* :)
Nyt kamerea laulamaan
ota kuvia antennivirityksestä
älä unohda mitään kuvakulmaa...
niitä kuvia voit sitten ylpeänä
katsella.. :))
ja jospa siinä uudessa asunnossakin olisi
jotain asennuksen tarvetta..
sehän menee jo rutiinilla :)
eikö sanota
vaihtelu virkistää!
yleensä vaihdetaan huonekalujen paikkaa
jotkut ne vaihtaa koko asunnon
-hee heh-
kerrostaloelämässä oli vialla?
Itseäni ärsytti aikanaan rivitaloelämä ja olen tyytyväinen nykyiseen kerrostaloon.
Minussa oli kai vika, kun en siihen sopeutunut...
Maalla asuneena en oppinut hälinään kadulla. En jaksanut kuunnella riiteleviä naapureita, enkä kadulla apua huutavia teinejä, kun kundikaverit mättäsivät toisiaan ja tyttöjään turpiin. Joka viikonloppu ja välillä viikollakin kävivät poliisit. Olen jo nyt erään vahingonteon ainoa silminnäkijä ja odottelen rikospoliisin yhteydenottoa. Ei ole elämää tämmönen. En osaa arvostaa sitä.
Kyllästyin nopeasti tyhjiin katseisiin. Mietin jo valmiiksi kuinka synkkä tulevaisuus on omalla teinilläni ja miten monesta asiasta hänen oli kaupungissa luovuttava.
Olen maalainen. Ajattelen kuin maalainen.
Ote Maija Jyringin runosta Vihreän Lapset:
Niityllä me olemme kasvaneet,
sen vihreän kierineet itseemme,
metsän kahmineet syliimme,
pihkan ja neulasten terät.
Pihan sametilla istuneet
kuin harakankellot
ja kurjenpolvella istuneet.
Tie oli tomua ja hiekkaa,
pehmeää pilveä varpaiden upota.
Maan väkevään tuoksuun me heräsimme
talven kohmeesta kuin kärpäset,
voikukkaa etsimme seinustalta
nälkäisin, uneksivin silmin.
Kosken kuoroon liitymme
ja kallioiden kaikuun otimme osaa.
Haluaisin minäkin takaisin maalle, pois tästä
kerrostalohelvetistä, jossa kolme vuotta asuttuani, en tunne (onneksi) ainoatakaan naapuria,
tähän taloon ja viereisiin on kerätty ns epäso-
siaalinen porukka,itse kun en juo, ei viitsisi kuunnella muiden mekkalaa,
ihmettelen kun viereisestä talosta ihmiset ostavat omia osakkeita. Tällaisen talon naapurista ! Itse ostaisin talon maalta, ehkä sinne pian muutankin. Lasten takia.
Ihana runo, kiitos!
Taitaa olla suuntaus nykyään juuri tuo pois kerrostaloista ja kaupungista.
Toivon, että toiveesi joskus toteutuu...:)
Kerrostaloja ja -alueita on erilaisia. Samaten kuin rivitaloja. Itse olen asunut nyt ihan kivassa rivitalossa pääkaupunkiseudulla 14 vuotta mutta uskokaa tai älkää, haluaisin takaisin kerrostaloon Helsinkiin!
Lasten on ollut hyvä varttua nykyisessä asuinpaikassamme, mutta etenkin keväisin mieleni alkaa tuntea vastustamatonta vetoa asfaltintuoksuiseen kaupunkiin. Ja mikään ei voita elokuista, helteessä paistattelevaa, merentuoksuista Helsinkiä!
Joskus muinoin haaveiin erämaamökistä, mutta nykyään en oikein taitaisi viihtyä. Sitäpaitsi taidan olla liian ei-sosiaalinen luonne erakkoasumiseen ja mökittyisin ihan ummikoksi tosi nopeasti. Kaupungissa sosiaalisuuden määrän voi aina itse valita, ja juuri se (esimerkiksi) on hyvä kaupungissa!
Näin erilaisia myö immeiset olemme!
Minä viihdyn kaupungissa sen aikaa,
että saan toimitettua asiat.
Kesän helteillä en sinne ilman pakkoa mene.
(En edes voi, tukehdun pakokaasuun) ;)
Asun meren rannalla, meri näkyy ja tuoksuu.
Tämä on ainoa oikea paikka minulle. :)
Onneksi me ihmiset olemme erilaisia.
Emme mitenkään mahdu samaan paikkaan samaan aikaan. :)
minustakin aluksi tuntui.
Nykyisin nautin tyhjistä katseista.
Muiden tyhjät katseet todistaa, että saan elää omalla tavallani kenenkään huomaamatta tai kyttäämättä.
Kerrostaloalueemme on rauhallinen.
Poliisille pitää jotain ilmoitella vain noin kerran kolmessa vuodessa.
Vaikka kaikki äänet kuuluu seinien ja lattioiden läpi jopa moneen kerrokseen asti, ei kukaan ole tullut moittimaan meitä melusta ja jos itse kuulen melua, olen vain tyytyväinen, koska silloinhan itsellänikin on sama lupa olla välillä melun aiheuttaja.
Ikkunamme ovat sellaisiin suuntiin, ettei ole vastapäätä asuvia seuraamassa ikkunoiden kautta salaa elämäämme. Pahantahtoisten ihmisten uteliaisuus on rasittavaa.
Liikenteen melu ei taloillemme asti kuulu, sitä en kestäisi ollenkaan.
Joskus on huono omatunto, kun pitkäaikainen talossa-asuja katoaa, enkä edes tiedä mihin ja miksi, enkä vaivaudu ottamaan selvää. Silloin tuntuu, ettei välinpitämättömyys naapurista ole ihmisyyttä.
Yksi oli kuolleena alakerran asunnossa yli viikon, moni joutunut sairaalaan ja jäänyt sille tielleen, muuttanut vanhainkotiin, muutama lapsi kuollut onnettomuudessa, kaksi nuorta tehnyt itsemurhan. Mutta tasapuolista kuitenkin, eivät hekään kyselisi katoamistani ja hyvä niin, mitäpä se heille kuuluisi.
Niin ja sitten vielä ne pedofiilit. Kukaan ei meille kertonut talon pedofiilistä. Sain tietää vasta kun oma nuori oli joutumassa kohteeksi. Kunnianloukkaussyytteenkin uhalla varoitin muiden samanikäisten äitejä, koska olisin toivonut, että meitäkin olisi etukäteen varoitettu. Olin joskus jopa suunnitellut, että jos pahasti sairastun pyytäisin ko pariskuntaa hoitamaan lapsiani. Onneksi en koskaan kehdannut heiltä apua pyytää.
kerrostalolapsuuden jälkeen
ok-talo oli ajatuksena lottovoitto
20v talonmiehenä opetti
nautin nyt rivitaloelämästä täysin rinnoin
kun lapset joskus kasvavat
haluan takaisin kerrostaloon lähiöön
sellaiseen jossa tulen toimeen loppuikäni
en halua kokea
isovanhempieni lailla tuskaa kotinsa myymisestä
ja iäkkäänä evakkooon joutumisen tunteesta
pian saa kaluston terassille jälleen
-pääsee maalaamaan kreikansinistä-
No onpa sulla huonot kokemukset kerrostaloasumisesta. Taisit kyllä vähän provota, etkä vallan vähääkään :)
Itse olen asunut pohjoisessa pienessä kylässä elämäni ensimmäiset 2 vuosikymmentä, sitten hämäläisessä pikkukylässä joitakin aikoja ja nyt täällä pääkaupunkiseudulla toiset parikymmentä vuotta.
Kaikista välittävin, turvallisin ja vastuullisin ilmapiiri on nykyisessä asuinpaikassani. Siellä pohjoisessa pikkukylässä oli 20-30 kilometrin säteellä tehty useampiakin itsemurhia tai muita väkivallantekoja. Luulisin, että väkilukuun suhteutettuna siellä oli ihan samat määrät väkivaltaisuutta kuin keskimäärin Helsingissä. Ja juoppojakin siellä - joka kylässä oli oma ukkorevohkansa. Ja sehän sopi hyvin yhteisön "kunnon ihmisten" tarpeisiin, täytyyhän aina olla voima ja vastavoima, ollaan sitten maalla tai kaupungissa: "me" ja "nuo toiset" .... Ikävä kyllä siellä myös kyttäiltiin toisten tekemisiä ja jos joku oli erilainen, hänestä lähti herkästi liikkeelle pahantahtoisia juoruja. Hämeessä ei ollut sen kummempaa - jossain mielessä jotenkin takapajuisempaakin kuin pohjoisessa. Lapissa on jotenkin reilumpi meininki kuin muualla maaseutu-Suomessa, siellä on totuttu kulkumiehiin ja asenne on sen mukainen.
Ai niin, mainitsit kaupungissa väijyvät pahat pedofiilit. Siellä pohjoisessa meidän kylän lähimetsissä asui kaksi erakko, josta varoiteltiin meitä kylän lapsia. Jess, ja meidänkin koti oli puolen kilometrin päässä metsässä. Mutta maallahan on aina niin turvallista. Olikin tosi turvallinen fiilis pyöräillä lokakuun pimeinä iltoina kyliltä kotiin.
Mielestäni kerrostalo tai kaupunki sinänsä ei ole yhtään sen huonompi paikka asua kuin maaseutukaan. On sitten ihan eri asia, että edelleenkin rakennetaan sellaisia kerrostaloalueita joihin sijoitetaan pelkkiä erityisryhmiä. Siitähän ne ongelmat lähtevätkin sitten kukoistamaan.
Me ihmiset ollaan erilaisia ja meidän tykkäämisetkin ovat erilaisia. Ei se vielä tee meistä kylmempiä, välinpitämättömämpiä tai kovempia kuin muista. Jostain syystä vain se, että tykkää kaupunkiasumisesta, on nykyään "väärin sanottu". On vain hyvä, että sinä Mette pääset maalle jossa viihdyt - onnea vaan ja ihan vilpittömästi!
samanlaisia kokemuksia kuin minäkin, vaikkakin maaseudulta. Se on siis suomalaisuutta. Maaltahan ne ihmiset on kaupunkeihin muuttaneet.
En provonnut, kirjoitin vain tiivistetyt kokemukset ja ajatukset viimeiseltä kymmeneltä vuodelta näistä taloista ja olen viihtynyt paremmin kuin muualla aikaisemmin. Viihtyminen on helppoa, jos saa olla rauhassa.
Tuttavani on syntyperäinen helsinkiläinen, eikä maalle uskaltaisi/haluaisi mennä edes käymään. Hänen mielestään pensaatkin on pelottavia, ne eivät kuulemma kuulu kaupungin puistoihin ja pienikin koirankakkapuisto/pusikko on hänen mielestään metsä, eikä kaupungissa saa olla metsää. Hänen lapsuutensa paras luontoelämys oli katsella kaupunkikerrostalossa ylhäällä olevan kotinsa ikkunasta alas sateesta kiiltävällä asfaltilla ajavia autoja. Tuollaista luonnosta vieraantumista en voi ymmärtää ja se on luonnon säilymisenkin kannalta pahaenteistä.
että muuan tuttavani ihmetteli,
miksi postilaatikkoni on keskellä peltoa!
Se on pihaa kiertävän aitauksen ja tien välissä
olevalla 2-3 metriä leveällä
ja n. 5-6 metriä pitkällä 'pientareella'.
Eli tieltä menee siihen kahden-kolmen
askeleen pituinen polku.
Pelto, heh hee ;)
Etsin illalla kuukkelista sinistäsi,
mutta laihaksi jäi tulos.
Minun siniseni on Provencen sininen, aah! :)
Joskus kun saisi sen siniset ikkunaluukut
ja portinpielet, niin olisinkin paratiisissa. ;)
*Maalaa saviruukkuja pihaan* :)
http://appletree.mta.ca/depts/psych/faculty/ogould/personal/france/Provence-Tower.JPG
tuo löytyi provenke-haulla
samaa välimerensineä
-kesä tulee oletko valmis-
Puutarhani sinertää tänä vuonna :)
Ei, en todellakaan ole valmis kesään,
sillä joudun uusimaan vielä kaikki pajujutut
jollakin muulla!!! Allergia, nääs :(
Olen taitellut ja väännellyt kanukkaa
ja se taitaa olla sopiva materia..
*Miettii, kenen aitoja lähtisi harventamaan
yön hämärinä tunteina* :D
Se on siellä missä sydämenikin...huoks.