Hei,
onko täällä ujoja tai esiintymistä jännittäviä opeopiskelijoita tai opettajia? Luuletteko, että epävarmasta esiintyjästä, rauhallisesta ja hieman syrjäänvetäytyvästä luonteesta voisi kuitenkin joskus tulla hyvä opettaja? Minulla on vielä opiskeluvuosia jäljellä ja ehdin esiintymiskokemustakin kartuttaa, mutta en tiedä muuttuko se perusluonne siitä miksikään...
Opiskelen vieraita kieliä, enkä ole vielä tehnyt pedagogisia tai muutenkaan ollut työharjoittelussa/sijaisena koulussa. Opettajuuteen olen tähdännyt, mutta nyt koitan pohtia minulle ehkä sittenkin soveltuvampia vaihtoehtoja.
onko täällä ujoja tai esiintymistä jännittäviä opeopiskelijoita tai opettajia? Luuletteko, että epävarmasta esiintyjästä, rauhallisesta ja hieman syrjäänvetäytyvästä luonteesta voisi kuitenkin joskus tulla hyvä opettaja? Minulla on vielä opiskeluvuosia jäljellä ja ehdin esiintymiskokemustakin kartuttaa, mutta en tiedä muuttuko se perusluonne siitä miksikään...
Opiskelen vieraita kieliä, enkä ole vielä tehnyt pedagogisia tai muutenkaan ollut työharjoittelussa/sijaisena koulussa. Opettajuuteen olen tähdännyt, mutta nyt koitan pohtia minulle ehkä sittenkin soveltuvampia vaihtoehtoja.
Vastaukset 9
Vanhimmat
takeltelevat hissukat jäävät työhaastattelussa huomiotta. Itsensä kehumisen taito on syytä oppia jo opiskeluaikana, ja julkisivuaan kiillottamalla pääsee voi päästä jopa kiinni virkaan.
pitää opetella. Ihan oikeasti. Itsestään se ei tule. Tämä koskee myös esiintymistä ja opettamista. Pilleripurkista se ei tule, paremminkin päinvastoin.
Jo vain. Itse olen samanlainen. Nuorten kanssa en jäännitä (mikä oli yllätys), mutta vanhempainillat ja opekokoukset ovat HURJAN pelottavia! Aikanaan koulun esitelmät päättyivät siihen kun ääni loppui ja syke 300 eli puhuminen ei onnistunut. Apuna on tosin nyt 1/2 propral / päivä. Ja ammatti on ihana sekä esiintyminen nuorten parissa kivaa!!!
Eli luonteeltani olen:
- ujo (norssilla ohjaava ope kysyi että olenko ujo...mitä sitten jos olenkin?)
- esiintymistä jännittävä (kaikkea muuta esiintymistä paitsi oman aineen opetusta)
- pävarma esiintyjä
- syrjäänvetäytyvä luonne
ps. Oppilaat vanhemmat kehuneet ja pitävät hyvänä opena. Eli älä hätäile!! Yläasteella tosin tärkeää, että pystyt pitämään kurin yllä!
oli alussa esiintymis pelkoa ja epävarmuutta.
Kuitenkin aine jota opetan on minulle täysin tuttu ja varma asia.
Eli opettamani aineen kautta sain ensi pelot kadotettua ja enää niitä ei juurikaan ole edes isommissa kokouksissa tms.
Uskon että sinusta tulee ihan hyvä ope, kannattaa ainakin kokeilla.
Ihana kuulla, että opettajienkin joukossa on jännittäjäluonteita, jotka silti pärjäävät.
Eniten minua jännittää vertaisteni seura. Itseäni selvästi vanhempien aikuisten seurassa en jostain syystä jännitä ollenkaan niin paljoa. Nuorempien seurassa kynnyskysymyksenä voisi olla juuri tuo kurinpito ja (olematon?) auktoriteetti.
Toisaalta ajattelen, että itsevarmuutta toisi sitten aikanaan osaaminen ja opetettavan asian hallitseminen. Opetettava aine olisi myös valinnainen, joten ehkäpä oppilaatkin olisivat kohtuullisen innostuneita ja motivoituneita? Toisin sanoen en luultavasti joutuisi ujona taistelemaan "miks pitää opiskella ruotsii"-huuteluiden kanssa. ;)
Koulussa olin aina ujo ja epävarma, eivätkä opettajat tuntuneet aina ymmärtävän sitä. Olisi mukava näyttää, että ujokin voi pärjätä ja toisaalta tsempata erityisesti niitä oppilaita, jotka ovat myös arempia ja esiintymistä jännittäviä.
Työnhaku saattaa tosiaan olla vaikeaa, kun ei välttämättä osaa tuoda itseään tarpeeksi esille muiden hakijoiden joukosta. Toisaalta haluaisin jo kokeilla sijaisuuksia kouluissa, edes ihan pieniä. Minua on peloteltu, että niistähän sitä vasta säikähtääkin, kun oppilaat kohtelevat sijaisia miten sattuu. Enkä ole pedagogisistakaan kuullut kauheasti hyvää. Aika näyttää...
Kuulisin mielelläni vielä lisää kokemuksia!
Tässä työssä on ollut vaikeinta se, että konfliktitilanteet herättävät opettajassa epätoivottuja ja inhottavia tunteita joita joutuu käsittelemään ja niitä oppii näiden kokemusten kautta hallitsemaan, mutta missään harjoittelussa näihin ei valmistauduta mitenkään, eli kun tilanne sitten tulee, olet oman onnesi nojassa ja toimit kuten parhaaksi näet tai sitten tilanne vain vie ja voi tuntua hallitsemattomaltakin. Myös omat tunnereaktiot voivat yllättää ja tuntua hallitsemattomilta. Opettajan työhän on rajankäyntiä kontrollin kanssa jatkuvasti. Siinä kontrolloidaan omaa toimintaa hyvin vahvasti ja toisaalta pyritään kontrolloimaan opetettavien toimintaa, myös hyvin vahvasti. Vahvalta persoonallisuudelta tämä onnistuu ehkä helpommin luontaisesti koska hänen persoonansa "jyrää" opiskelijoiden tahdon luontaisemmin kuin vähemmän jyräävän opettajan tahto. Pyydän saada huomauttaa tässä vaiheessa että joka ainoassa ryhmässä on jokunen opiskelija, jotka todennäköisesti olivat ns. tahtoihmisiä jo pieninä ja heidän vanhempansa ovat varmasti joutuneet lujille. On myös niitä, joiden vanhemmat ovat vältelleet konflikteja ja lapsi koettelee rajojaan koulussa odottaen että joskus joku sanoisi jämäkästi missä rajat menee ja näitä lapsia on valitettavan paljon. Oletko valmis tällaiseen tahtojen taisteluun? Oletko valmis siihen että sinun persoonaasi tullaan kohdistamaan hyökkäyksiä? Vahvatahtoinen kiusaajaoppilas voi ottaa sinut silmätikukseen. Sinusta saatetaan tehdä kiusaussivusto Internetiin. Joka tapauksessa varmaa on, että opettajana tulet kokemaan hyökkäyksiä persoonaasi vastaan jonkin verran, vaikka se ei noin äärimmäistä ehkä olisikaan. Myös opettajien kiusaaminen ja opettajan persoonan solvaaminen on kuitenkin valitettavan yleistä. Ujona opettajana saatat joutua kohtaamaan myös painetta kollegojen taholta. He saattavat syyttää vastoinkäymisistäsi reippauden puutettasi ja olla sitä mieltä että jos olisit jämäkämpi, pärjäisit paremmin. He saattavat olla sitä mieltä että olet väärällä alalla. Tässä vaiheessa voin kertoa että olen itse keskimääräistä ulospäin suuntautuneempi ja olen aina tullut luontaisesti helposti ihmisten kanssa toimeen, mutta siitä huolimatta tämä työ on välillä ollut henkisesti todella koettelevaa ja olen kokenut työssäni joskus todella raastavaa yksinäisyyttä sillä tulee haastavia tilanteita, joissa kukaan ei ymmärrä, miltä tuntuu. Minulla on ollut ohjauksessani opetusharjoittelijoita. Heistä valtaosa on luontaisesti reippaita ja ulospäin suuntautuneita. Muistan myös yhden ujon nuoren naisen. Minun on myönnettävä ihan avoimesti sinulle, että ne ulospäin suuntautuneemmat pärjäsivät paremmin. Juttelin avoimesti sen yhden ujon kanssa siitä, mitä häneltä on odotettu harjoitteluaikana muualla ja hän myönsi että hänelle on sanottu moneen kertaan, että hänen pitäisi olla reippaampi. Olen sitä mieltä että reippaus sinänsä ei ole arvo eikä mikään, mutta vahvaa tahtoa pitäisi olla vaikka ei reipas olisikaan, sillä se tahtojen taistelu on edessä ja kilteinkin oppilas jostain syystä koettelee rajoja aina jossain vaiheessa. Kun oppilaita on parikymmentä, ei voida alkaa neuvottelemaan, kenen pillin mukaan mennään.
Suosittelen että pyri harjoitteluun ja pyri sijaiseksi mutta pidä rehellisesti muutkin vaihtoehdot avoimina. Opettajuus on henkisesti raskasta ja ujolle se voi osoittautua vääräksi valinnaksi - tai sitten oikeaksi, kuten tuossa edellä yksi tarina osoitti. Kyllä minäkin tunnen hyvin pärjääviä hiljaisempia ja ujompia opettajia ja olen sitä mieltä että heitä tarvittaisiin enemmänkin tässä tekopirteiden tyrannien porukassa. He ovat löytäneet oman tapansa johtaa porukkaa. Valitettavasti tunnen myös hiljaisia ja ujoja opettajia jotka ovat päätyneet toistuvien burn outien kierteeseen ja kiusattaviksi.
Suosittelen myös että menisit mukaan näyttelyharrastuksen piiriin ja lähtisit sitä kautta testaamaan omia rajojasi ennen kuin joudut siihen opetustyössä. Näyttelemällä voi päästä peilaamaan itseään ja rajojaan ja siinä pääsee kosketukseen omien tunteidensa kanssa. Ja hyvä vinkki on se että opettele näyttelemään uskottava raivari niin et pelkää kun tulee se tilanne että sun on suututtava. Sellainen tilanne tulee opettajalle silloin tällöin. Sitä voi yrittää vältellä vuosia mutta joskus se raivari tulee ja se voi olla itsellekin täysi yllätys. Näyttelemällä voisi kohdata turvallisesti epämiellyttäviä tunteita ja reaktioita.
Hei,
Eipä taida sinusta opea tulla. Esiintymisjännitteiset ei pärjää opena! Koita jotain muuta alaa, esim kirjastoalaa tms.
aika moni jännittää esiintymistä - opettajistakin. Mutta esiintymiseen myös rutinoituu, eikä aina muista tai jaksa edes jännitttää. Altistu vain esiintymistilanteille, kyllä se jännitys hälvenee ajan mittaan.
sittenpähän tiedät paremmin mihin olet päätäsi pistämässä. Jos pärjäät sijaisopena, pärjäät varmasti myös vakiopena. Mutta.. opiskelet jotain yksinomaan valinnaisainetta? Siinä tapauksessa suosittelen hankkimaan valmiuksia toimia myös muissa kuin opettajan tehtävissä. Töitä ei nimittäin ole liiemmin tarjolla. Itse ole taideaineen opettaja ja tällä hetkellä työttömänä. Edes niitä pikkupätkäsijaisuuksia en ole saanut. Sijaiskiellot, valinnaisaineiden vähentäminen edellisessä tuntijaossa, oman alani pätevöityneiden ylitarjonta... Olen ollut valmistumiseni jälkeen kaksi lukuvuotta töissä peruskoulun yläasteella. Haastava työ, sanon minä. Olen monesti ajatellut, että siinä työssä tarvitsee rautaisen itseluottamuksen ja sellaisen asenteen, että ikävät asiat valuvat selkää pitkin alas maan rakoon. Murehtija-vatvojaluonteelle työ ei välttämättä sovi. Aineenopettajalla auttaa tietenkin se, että on innostunut omasta opetettavasta aineestaan. Silti, valinnaisaineen opettaja voi olla aika yksin oman oppiaineensa kanssa koulussa, jos ei ole ainekolleegoja (kuten nykyään ei ole ainakaan valinnaisaineiden kohdalla, sen sijaan saattaa joutua toimimaan kahdessakin koulussa ja siirtyillä näiden välillä).
Mutta, itse parhaiten tiedät kykenetkö työhön. Tilanne oppilaiden kanssa on kuitenkin todella elävä ja vaihteleva, varsinkin seiskojen kanssa, jotka ovat hyvinkin välittömiä ja eläväisiä yleensä. Heidän opettamistaan ei voi verrata esiintymiseen yleensä. Eihän opettaminen ole esiintymistä, vaan vuorovaikutusta ja pedagogiaa. Itse olen jännittänyt lähinnä vanhempainiltoja, joissa on pitänyt yhtäkkiä (ilman ennakkovaroitusta, rehtorin ikävä tapa) puhua oppiaineestaan satapäiselle yleisölle. Vanhemmat ovat nykyään tunnetusti hyvin kriittisiä ja vaativia. Itsekin olen lasteni vanhempana sellainen. Olen jännittänyt työssäni myös vaikeita ryhmiä. Taideaineen opettajana en ole saanut koskaan hankalia tyyppejä eriytykseen, erityisopettajia sai käyttää vain lukuaineiden opettajat. Ryhmät tunneillani olivat usein isoja, mutta onnekseni vain n. yksi ryhmä vuodessa sai minut neuvottomaksi. Nyt pohdin haluanko jatkaa opettajana vai hankkiudunko johonkin helpompaan hommaan. Omien lasten kasvattaminen tuntuu tällä hetkeltä riittävän minulle.