Koin yläasteella väkivaltaa, päivittäin. Koulu ei huvittanu ja alko mennä ihan reisille. Nyt 26 vuotta myöhemmin asia on hoidettu mun mieleisesti, sillä kasvoin kiusaajistani ohitse ja olen tavatessani heitä, leiponu armottomasti lättyyn ja kiittäny sen jälkeen kolmenvuoden piinasta. Joku heistä eksyi mun kans samalle työpaikallekkin ja pomo laittoi minut ohjeistamaan kaveria työssään. Juippi sai ohjeita , mutta millaisia, ei tarvinnu tulla enää ekan viikon jälkeen... Osa on kuoleentunu jo.
Hoidin asian näin
Uhrina 1983
2404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan en ole "leiponut lättyyn", koska siinä voi hankkia ikävyyksiä itselleen, mutta muuten kyllä kosto on ollut suloista. Olen ollut työhönottajana ja entisiä kiusaajia on hakenut meille töihin - heillä ei ole mitään mahdollisuuksia päästä edes haastatteluun. Olen myös varoitellut näistä kavereista kollegoita, jotka ovat samassa asemassa. Hekään eivät halua kiusaajia palkata, joten kiusaajat ovat työttöminä ja pysyvät myös. Vain paikkakuntaa vaihtamalla voivat saada töitä.
No ota nyt ihmeessä heitä haastatteluun. Voit hiillostaa heitä ja sitten todeta ettet ota heitä töihin.