Hiljaisuuden jälkeen ...

Rakas, joskus vielä ymmärrät minua ja
kuinka pitkään vaelsin varjojen mailla
sinua odotellen, itseäni, pimeyttäni kauhistellen.

Joka ääni, risaus minun maallani, oli kuin
sinun kutsusi Rakkauteen ja et kuitenkaan ollut,
vihastuin äänelle, sille ettet vielä saapunut minuun.

Tulee varmaan päivä jolloin tajuat ja koet
kaipuun kyynelteni syvät jäljet ja hyväilet ne
huulillasi pois, sormin minun ihoni laskoksista.

Nyt minussa tuntuu riemu ja sydämeni virma
rientää, sinä tulet ja tiedän ajan, se hetki on
edessä ja nyt koetan vain rauhoittua sinulle..

odotan täällä omassa valossani..

http://www.youtube.com/watch?v=Dia6nEUq9Rg&feature=related

Kiitos Runostasi.

Kun odottaa Häntä, aika tulee
toisinaan pitkäksi ja on menettää
uskonsa.

Katse tummenee ja ajatukset syvenee,
maisema laskeutuu ja värjäytyy mustaksi.

Vain Hän voi kaiken muuttaa ja eheäksi
saattaa.

Niin Rakkaus on.

Rakkausrunoa jossa tuntui aitous ja tuoreus.
Uudistuminenkin.

Kirjoittajalle on joka Runossa haaste
olla tuore, hieman uudistunut, erilainen.

Olit tekstissäsi onnistunut, tässä
olielävää ja todellista kerrontaa
Runona.

Tunteita ja herkkää kauneutta,
joka kohosi loppua kohti.

Hieno Runosi.

Iloa ja hyvää oloa päivääsi
hyvä Ystävä ja myös Hänelle.

minäkö kuvittelin..
no joo..olkoon
sanomati..
..mutta maalaan
päiväsi
vesisateesta huolimatta
..kauniin valoisaksi..
auringon paisteeksi
..elämäsi iloksi

..elämä sykkii

Kiitti runosein..

kuinka pitkään olenkaan joutunut kulkemaan,
etsimään sisältöä elämääni Sinua ennen ?

Vaikka nämä maisemat antavatkin minulle paljon,
värikylläisyyttä ja kauneutta niin ei ne minulle riitä.
Sydämeni on kokonainen vasta sen jälkeen, kun
olen saanut viestin ' minä tulen ja olen Sinun, maailma
on meidän '

Ja niin minä huomaan erilaisen maisemani, entistäkin
värikkäämpänä ja vieläkin kauniinpana kuin ennen.
Rakkaus on valanut niihin uutta loistoa, myös sydämeeni.

Kerrassaan mahtava runo Sinulta, joka ilmentää
kivuliaan odotuksen ja onnen täyttymyksen lopulta.

Koskettavasti
olet koonnut
Ihmisen kaipuun
toisen luo..

se on meidän ihmisten
niin naisten kuin
miesten suurin
toive löytää

oma ....jonka kanssa
jakaa ilot ja surut

Upeeta runoa
täynnä sisältöä

On hirveää,jos lähettelee viestejä ja saa vastaukseksi vain hiljaisuutta.. Se nujertaa täydellisesti..
Sitten...pienikin viesti saa ilonkyyneleet silmiin ja unohtuu kaikki pettymyksen tunteet..
Runosi on hieno ja tosi..tuo mieleen ,koettuja pettymyksen ja ilon hetkiä.. Kiitos jälleen..
Mukavaa syyskuun alkua..ILOA! Ja kiitos myös korteistasi..lämmittää sydäntäni..t.Irkku