Ajattelin itsekkin tänne nyt kirjoittaa siitä mitä itse olen kokenut.
Itse asun uusperheessä miehellä on kaksi lasta ennestään ja meillä on yksi yhteinen ja toinen tulossa.
Miehen lasten äiti on ollut ongelma alusta asti.
Hän yritti aluksi kaikin keinoin kääntää lapset isäänsä ja mua vastaan,mutta epäonnistui.
Lapset käy meillä joka toinen viikonloppu ja muksut käyttäytyy tosi hienosti.
Tosin likka sen kanssa on ongelmia,kun tyttö valehtelee ja ikää on 6v
Sille me ei voida mitään vaikka on sanottu ettei saa valehdella,että siitä jää kiinni niin ei se auta.
Kaikesta huolimatta mitä ongelmia meillä on ollut niin olemme yhdessä jaksaneet miehen ex:sän huudot vittuilut jne.
Miehen ex on jopa uhannut mut tappaa aika useasti,mut emme anna sen lannistaa meitä.
Lapset tulee juttuun keskenään tosin hyvin ja uutta tulokasta odotetaan jo innolla :)
Ja sen verran vielä tämä miehen ex salasi molemmat raskaudet niin kauan ettei asialle enää voinut tehdä mitään.
Se oli sen naisen ainut keino yrittää pitää mies itsellään.
Heidän eron jälkeen meni vuosi ennenku me aloimme seurustelemaan.
Kaikesta se huusi ostettiin omakotitalo siitä se huusi meidän ekasta yhteisestä lapseesta se huusi jne.
Naimisiin me menimme viime vuonna ja sen jälkeen tämä ihminen on hiukan rauhottunu hänellä itselläkin on uusi mies ja lapset,mutta minkäs teet..
Joka tapauksessa haluaisin vain sanoa,että jos on uusi perheessä ei ole lasten vika,että niiden vanhemmat on eronnu ja elävät uutta elämää,mutta naisille jotka ei voi sietää miehen lapsia tulisi miettiä asiat uudestaan.
Mä rakastan miehen lapsia,ku omia olisivat eikä siihen voi vaikuttaa mikää vittumainen ex muija.
Raskasta se on,mutta yhdesä on selvitty tähän asti ja yhdessä selvitään jatkossakin.
Itse asun uusperheessä miehellä on kaksi lasta ennestään ja meillä on yksi yhteinen ja toinen tulossa.
Miehen lasten äiti on ollut ongelma alusta asti.
Hän yritti aluksi kaikin keinoin kääntää lapset isäänsä ja mua vastaan,mutta epäonnistui.
Lapset käy meillä joka toinen viikonloppu ja muksut käyttäytyy tosi hienosti.
Tosin likka sen kanssa on ongelmia,kun tyttö valehtelee ja ikää on 6v
Sille me ei voida mitään vaikka on sanottu ettei saa valehdella,että siitä jää kiinni niin ei se auta.
Kaikesta huolimatta mitä ongelmia meillä on ollut niin olemme yhdessä jaksaneet miehen ex:sän huudot vittuilut jne.
Miehen ex on jopa uhannut mut tappaa aika useasti,mut emme anna sen lannistaa meitä.
Lapset tulee juttuun keskenään tosin hyvin ja uutta tulokasta odotetaan jo innolla :)
Ja sen verran vielä tämä miehen ex salasi molemmat raskaudet niin kauan ettei asialle enää voinut tehdä mitään.
Se oli sen naisen ainut keino yrittää pitää mies itsellään.
Heidän eron jälkeen meni vuosi ennenku me aloimme seurustelemaan.
Kaikesta se huusi ostettiin omakotitalo siitä se huusi meidän ekasta yhteisestä lapseesta se huusi jne.
Naimisiin me menimme viime vuonna ja sen jälkeen tämä ihminen on hiukan rauhottunu hänellä itselläkin on uusi mies ja lapset,mutta minkäs teet..
Joka tapauksessa haluaisin vain sanoa,että jos on uusi perheessä ei ole lasten vika,että niiden vanhemmat on eronnu ja elävät uutta elämää,mutta naisille jotka ei voi sietää miehen lapsia tulisi miettiä asiat uudestaan.
Mä rakastan miehen lapsia,ku omia olisivat eikä siihen voi vaikuttaa mikää vittumainen ex muija.
Raskasta se on,mutta yhdesä on selvitty tähän asti ja yhdessä selvitään jatkossakin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen uusperheen äiti ja mieheni lasten äitipuoli, toinen mieheni lapsista asuu kanssamme ja toinen käy joka toinen viikonloppu. Vaikeaa on ollut, mutta niin kai monessa muussakin perheessä. Välillä tilanne oli mennä pahasti lukkoonkin, mutta olen ja ollaan yritetty aina puhua ja toimia. Minä myös puuhaan niin yhdessä kuin yksinkin miesten lasten kanssa. Elämä syntyy elämällä. Yhteistä tekemistä ja kokemuksia tarvitaan. Jos äitipuoli vetäytyy syrjään eikä edes yritä pitää lapsesta, ei kehitystä tapahtu. Joskin toki usein on niin, että äitipuoli saa sen roolin ja aseman, jonka lapsi hänelle suo. Onnekseni meillä menee lasten kanssa hyvin, mutta työtä sen eteen on tehty. Tosin nykyisin en sen koe olevan työtä vaan perhe-elämää :)