Ruotsalaiset sanovat: "Den älskar man, den agar man."
Tuota on aika paha suomentaa.
"Lemmestä ne lehmätkin potkii", on sinne päin, vaan ei oikea.
Ja nyt on kysymys heteromiehien kaveruudesta.
Ehdotuksia, kiitos...
Tuota on aika paha suomentaa.
"Lemmestä ne lehmätkin potkii", on sinne päin, vaan ei oikea.
Ja nyt on kysymys heteromiehien kaveruudesta.
Ehdotuksia, kiitos...
Vastaukset 37
Vanhimmat
pitkästi sanottuna: kahden miehen välillä ei voi olla aitoa ystävyyttä ennen kuin on kamppailtu niin että psykologisessa mielessä tappaa kanssakilpailijansa agressioiden tasolla: tämän jälkeen toisen tuntee pelkästään ihmisenä ja kunnioittaa häntä miehenä eikä pelkää omia luurankojaankaan kaapissa (oletettuja tai olevia). Rakkaus, ystävyys ja luottamus kulkevat käsikädessä.
siis uusi sananlasku, uuteen aikaan.
"Haista jätkä pasha! Ja haista se mun kaa!"
Voisi olla alku "kaiken uuden kauniin" (Kirka)
Mutta tuo on liian hintahtava.
"Saahanan runkkuni", ei sekään oikein...
Jotenkin miehinen se pitäisi olla.
Makkaran grillaaminen ei käy, sian pylly.. ei sekään..
"Grillaa, jätkä ruusukaali", ei, ei...
Mikä tässä on niin vaikeaa?
ei milleen Mennenille tai vastaavalle. Istuu tai makaa sohvalla ja kertoo naiselle kuinka KAUNIS ja IHANANA ja VALLOITTAVA ja ÄLYKÄS nainen on. Väliin sitten hieroskelee naisen kipeitä hartioita sillee....ja tällee...
Muuten voi olla hiljaa.
Ei tuon nyt pitäsi olla vaikeaa?
t.Pimu
vaan eiköhän se ole ihan yksinkertaisesti, tuo sananlasku toteamus siitä että ihminen on ihminen ja viha ja rkkaus luonnollisina tunteina ovat aina läsnä ihmissuhteissa, kaikissa. Välillä rakastetaan välillä vihataan. Tunne tulee tunne menee. Hyvä niin.
äskeinen katosi. Eki alkuperäiseen vastasin noin kun puhuit 'heterona, korostaen.
Eiköhän tuo sananlasku tarkoita vain sitä että ihmisessä asu viha ja rakkaus tunteina, perustunteina ja kumpikin tunne kohoaa esille voittopuolisesti tilanteen mukaan. Tunteisiin sinällään ei kannata takertua liikaa vaan antaa niiden tullaa ja mennä omalla painollaan.
puhe on miehistä.
Unelmoi siellä.
ei se sitten kadonnutkaan. Kipinöin.
tarinasi on vanhaa jargongia.
Kyse on tykkäämisestä ja "rakkaudesta, ei hintit", mutta ei mitään tyttöjen juttua.
Kirjoita sananlasku jossa kuvataan miten heteromies tunnustaa ystävyytensä toiseen samanlaiseen.
Vaikka pihagrillillä.
Yleensä se on: "Sviddu, toit hyvää kyrsää" =makkaraa.
Jatkuu: Otahan tuosta.. (Kossua)
Mennääs saunaan ja painutaan uimaan, ämmät ja kakarat nukkuu, kuitenkin...
Purista tuo ajatus sananlaskuksi.
oikeassa elämässä minulle pärjäisi kuitenkaan. Minulla punaiset korkkarit. Sinulla ei.
t.Pimu
"perhosteltaisiin illan hämärinä tunteina".
Tietämätön kysyy: voiko hämärässä perhostella vai pitääkö laittaa "aamun kuulaudessa"?
ja joku tottelee.
Käskijä sitten odottelee.
Milloin saa ne nähdäkseen.
"Näytäs Perhos!"
Siinä se on!
Eli, tästä lähtien mies joka haluaa tutustua toiseen mieheen (Hetero) , heittää: Näytäs Perhos.
Todella hyvä.
Kiitos.
minä olen NAINEN. En mikään ämmänläyskä.
t.Pimu
kun on tunnettu kauan...eikä niitä pyydetä...annas kun katon...
ja perhohan on pyydys...
"näytä perhos" hienompi kuin "näytä nakkis"
kiitoksista.
eivät toistensa kuulit kiinnosta.
Saunassa niitä kyllä vilkaistaan.
Samasta syystä laittavat tytöt, Suomalaisessa leffassa, tärkeimpänsä piiloon.
Ryhdikkäät, kauniit, laitetaan näytille, lerput laitetaan käden taakse piiloon.
Miehillä ne lerput jätetään näytille, pienet ja terhakkaat piilotetaan Vihdan alle.
Eli homma ei ole sukupuolielintä, jotain muuta tarvitsi keksiä.
Kaikilla on auto, jonkinlainen.
Joillakin on muija, eri värinen.
Kakarat muijan mukaan, ei niitä voi ottaa..
"Näytäs vapas.." ei sekään toimi.
Eikä "näytäs vieheet".
Perho on toistaiseksi paras.
kauppareissun jälkeen pitäisi, ruuan uunin panon ja roskien ulosviennin hiestämänä pitäisi viellä oivaltaa: Äääh.
Kaksi heteromiestä naisensa uuvuttaneina huokaisevat; nyt me alkumiehiset uroot menemme rantaan tiirailemaan neitosia kuutamouinnilla, matkalla kusasemme ja kahtomma kummalla komiampi kaari, aialla pyllistämmä sytkärin kanssa ja pierasemme; kummalla palaa pitempi liekki ........................ . Pthyi hitto tätä maailmaa, onneksi on kaksi normaalia.
Yök miten brutaalia.
Missio täysin mahdoton.
Dådig att svara, ja tygger, att man i havet svarar, om kann...
on yksi askel puhutaanko niin suomenkielellä vai toisin
kesätöihin, se oli paikallinen ellannon teurastamo. Sielä sitä sai lehmänkieliä käännellä oikein urakalla, kuulemma.
Erääkin kerran oli sonnimullikka karanattu. Kaverit laittoivat sille säkin päähän, ja antoivat hangonvarresta.
Mullikka juoksi sikojen karsinaan, ja hajotti karsinat, ja siat karkasivat.
Pelasivat ne pojat sian kusirakolla jääkiekkoa, ja kaikenlaista muuta mukavaa, mistä syystä saivat lopputilin eläinrääkäyksestä.
äijämeininkiä Vaasassa, puukkojunkkari taustalta.
Taitaa aloittajan tarkoitus olla merkityksien ilmenemismuotojen haku ja lujan ystävyyden normaali käyttäytyminen. Miehet lähtevät metsälle, ottavat repun, aseen ja koiran. Kun kaveri haetaan koira menee tutun koiran luokse taakse reppu toisen viereen aseen kanssa. Sitten ajetaan ja nuotiolla jutustellaan kun asiaa on.
ajatuksesi ja oikein. Varsinkin vähäpuheisuus.
Purista tuo nyt sananlaskuksi.
kuvaa tuollaista ystävyyttä. Onhan se hiukan pitkä, siis ei toivomasi sananlasku. Mutta kuitenkin:
Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.
"Kurkikin jo lähti", veljelleen
toinen virkkaa niinkuin itsekseen.
Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
"niin maar; lähti", sanoo takaisin.
Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaan sade soittelee.
Sukii siivenselkää toisen pää.
Toinen joskus silmää siristää.
Höyhenihin niskat kyyristyy
Sataa. Hiljaista on.Hämärtyy
yli pellon mustan kynnöksen.
Tuntuu riihen tuoksu etäinen.
Kaksi märkää, vanhaa varista
nuokkuu aatoksissaan aidalla.
"Täytyy tästä...", toinen havahtuu,
lentoon verkkaisesti valmistuu.
"Käyhän taaskin tarinoimassa.
Oli oikein hauska tavata."
syysillan nuotiolla, loimulohen tullessa:
"On se noita ilmoja pidellyt!"
Hiljaisuus,
"No on se!"
erästä lastenkasvatusideologiaa.
Toinen oli naisen pahoinpitelijän puolustuspuhe.
Mutta kerro sie minulle millaista on heteromiehen kaveruus? Siis suomalainen sellainen.
siellä pihagrillillä, muutaman kaljan jälkeen: olet sitten saatanan hyvä jätkä, sinuun voi aina luottaa.
Tarvita mitään kaljoja,kun kaverukset voi istua yhteisen urakan vierellä,hiljaa,vain katse kiertää tehtävää työtä.
toinen voi hieraista takamustaan ,suoristaa ryhtiään ja tokaista,alettaisko tuolta kulmasta?hetken hiljasuus ja ,aletaan vaan sen jälkeen me saaraan toi tehtyä.
mul on sellanen ystävä,huom ei kaveri,se voi soittaa koska vaan ja mä lähren kun palokunnan hevonen.
Siihen väliin ei kukaan helpolla pääse,sellasen kans ku laittaa selät vastatusten,antaa tulla lunta tupaan,me kestetään.
se mies, joka miehestä ystävän löytää. Ainakin näin meikäläisen elämänkokemuksella ja ystävä-sanan ymmärtämisellä.
Ei kai siihen ystävyyden tunnustamiseen välttämäti niitä kaljoja tarvita. Mutta perisuomalaisen juron miehen kyseessä ollen...
tietokone hessu haastaa riitaa. Kun ei tiedä ollako sovussa sukupuolensa kanssa, vai naurattaisko naisia. :)
sinua! Kuulostaa ihan kuin projektimme siskoni kanssa.
Kierretään kaupat ja suunnitellaan pienintä yksityiskohtaa myöten. Mutta kun tulee maksun aika, niin siltikin päästään kompromissiin! :)
Meiän ryhmäs olis tekemisen meininki,mis lajissa ootte hyviä?
maalaamisessa ja hinkaan pois ennätysajassa sähkömiehen mustat sormenjäljet! :)
Et sä mikään haka oo vaik koukussa kävelet,jos ihminen tuntee vahvuutes se on jo paljon.
Saatko vetoniitti katosta sormenjäljet pois manaamatta?
minkä venttiilimiehen sormenjäljet, niin puhdasta tulee jos saan fuskata omine tuotteitteni. :)
jos mä klähmäsen krafiitti vaseliinin tahrimat sormet vetoniittiin ,tai räpsäytän linjanarua ,sitä kretliinistä,sä oot pulassa ihmeaineittes kanssa.
Ellet oo ,sulla on valtavan arvokasta tietoo hallussas,myy se jollekkin ja saat pitää lomaa pitkään.
siitä mitä minulta odotetaan. Ja mihin hintaan. Mutta jos vaaditaan siivoojan tekevän maalarin hommat, niin takuulla onnistuu. :)
enoani tarkoittaen sanoi hänen naapurinsa " katson vaikka kallion alle, jos Martti on kangen varressa"
Ja muistan kuinka lapsena pelkäsin, kun nämä miehet lähtivät mettätöihin. Näin aina mielessäni kuinka eno humalassa toikkaroi kankelot päälleesä.
Eno aina lohdutti, ettei ole hädässä missään.. "tämän miehen kanssa ei soppa lusikassa läiky" En niitä tietenkään silloin ymmärtänyt, mutta mieleen jäivät, sillä jotakin vahvaa tunsin pienessä mielessä.