sitten merkitsee kun sanotaan että, menee elämässä eteenpäin?
Taakse ei pääse, niin eikö sitä ole pakko mennä vaan ja aikakin kuluu.
Olisikohan jotain syvempää kasaantunut tuohonkin lauseeseen.
Taakse ei pääse, niin eikö sitä ole pakko mennä vaan ja aikakin kuluu.
Olisikohan jotain syvempää kasaantunut tuohonkin lauseeseen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
eteenpäin ymmärtämällä mitä tuleman pitää.
Ei se tarkoita sinua suoraan.
Se tarkoittaa sitä mitä annat elämälle.
Sinä kuolet, mutta se mitä olet antanut elämälle, menee eteenpäin.
jatkumoa jonka osaksi tulemme synnyttyämme, kulttuuria, yhteisöä, perhettä ja mahd. lapsia joissa me siirrymme tulevaisuuteen.
Tuo on korkeampi näkemys asiaan (filosofinen, ideologioihin liittyvä), mutta kaipaan yksilön eteenpäin menon pohdintaa, normaaleja juttuja aiheeseen.
On vaikeaa ajatella miten me voisimme mennä eteenpäin.
Eteenpäinmeno voisi tarkoittaa että annamme jotain vielä, mitä sitten antaisimme elämälle?
Monet, vanhukset, ovat kirjoittaneet kirjan, opiskelleet jotain mitä eivät koskaan tarvitse, opiskelunsa tuhlaavat vain energiaa, eivät anna mitään.
90v. Ylioppilas? Kaikki kunnia, mutta mitä sitten?
Joku senkinkin lystin on maksanut, ilman vastinetta.
Sama koskee kansanopistoja, kallista pashaa.
Ainoa mitä voisin arvostaa on veneilyyn liittyviä kursseja.
Minua sviduddaa maksaa jollekin siitä että hän tekee jotain, lasitettuja saviruukkuja, tai kuten äitini, surkeita lyijylasitöitä.
Ei tässä iässä mennä enää eteenpäin.
Tässä iässä katsellaan taakse ja haetaan "tyttö-/poikaystäviä".
Aikanaan kun homma on ryssitty niin nyt eletään unelmissa.
Löytyy joku "tanssilavojen ritari" ja kaksi viikkoa niin huomataan että se ei syö Talkkunaa, sitä ainoata mitä tyttö osaa laittaa jne.
Unohda koko juttu.
kyynisyys kurkista ja taantuma.
Jos 90 kirjoittaa ylioppilaaksi, hän pysyy poissa laitoksesta ja nukahtaa lopuksi keinutoliinsa, eikö se ole kunniakas lähtö, jo siksi kannatti pitää aivot virkeinä loppuun asti.
Siksi toisekseen voisinhan minäkin sanoa sinun valokuvistasi että ketä ne kiinnostaa, mutta en sano koska se on hyvä harrastus ja pakottaa sinut lähtemään kauneuden, hetken vangitsemisen ja elämyksien perään.
Tunne itsesi anna arvo toisellekin, M. Koivosto
tule mieleeni että joku kiinnostuisi kuvistani, kyllä ne ovat minun sieluuni tarkoitettu.
Ja kameran olen itse maksanut, ja siitäkin verot johonkin rullatuoliin.
50 ihmisille ei paljon arvoa voi antaa, jos ei tiedä mitä he ovat elämässään saaneet aikaiseksi.
humanistina kun luen tekstiäsi.
Kyllä sinä osasi annat muille, mutta huomioi että saat myös paljon, vaikka hyvät tiet joita köröttelet ja ilmaisen kirjastosysteemin ja erittäin edulliset terveyspalvelut julkisella puolella. Turvallisen yhteiskunnan ym.
Kun sinä nautit kuvistasi minä laulan mielelläni tai tutustun johonkin tiedejulkaisuun oppiakseni uutta. Valintojahan tämä kaikki kuitenkin on ja mielekkyyden etsimistä, mutta sinunkin kunnioitustasi minä haluaisin edes pikkuisen ihan ihmisenä vaan, vaikka olenkin yli 50v.
Aikaansaannoksista ei nyt kirjaksi ole mutta verotuloja on kertynyt yrittäjän puolisona tarkoitan mahdollistin hänelle työrauhan ja huolehdin kakesta muusta oman työni lisäksi vuosikymmenten ilmaistyö 2-järjestössä. Jatkumona kaksi yrittäjää yhteiskuntaan lisää......
Älä ota nokkiisi, hyvän puolella olen aina
siitä sun PYÖRÄtuolistasi!
Ostin kameran 485€
Vuosi sitten ostin filmi-skannerin 387€
3kk. sitten ostin monitoimilaitteen, jolla voi kopioida, skannata ja tulostaa. 220€
Luulen että olen osani rullatuoliin tehnyt.
Toivottavasti menee Suomalaiselle potilaalle.
mielestäni montaakin eri asiaa.
Surun kohdatessa täytyy mennä elämässä eteenpäin, jatkaa elämää, vaikka olisi
kuinka ikävä ja toivoton olo.
Opiskelu, työpaikan vaihtaminen, parempi palkkakin vie eteenpäin, eri tavoin jokainen.
Omassa itsessäänkin voi mennä eteenpäin, tulla ns. paremmaksi ihmiseksi.
mieluista luettavaa.
Historiasta löytyy sankaritarinoita joissa köyhistä oloista noustiin maineeseen ja kunniaan joka myös katosi kun joku otti väkivalloin kaiken pois.
Eteenpäin voisi siis kiiruhtaa rauhallisen varmasti olisiko sekään tae pysyvästä paremmasta.
jossa eteenpäin menoa konkreettisessa mielessä ei ole, mutta omissa ajatuksissani olen mielestäni mennyt eteenpäin ja se riittää tällä hetkellä.
Se antaa mielenrauhaa ja tyytyväisyyttä vallitseviin olosuhteisiin.
Rauhallinen kiiruhtaminen on varmasti ihan hyvä, mutta kaikki eivät malta, pitää tapahtua kehitystä, heti ja nopeasti.
siten että, menisivät juuri OMAN tahdon mukaan eteenpäin. Silloin kannattaa rauhassa odotella, parempaa aikaa. Itse uskon tuohon että, ihan jokaisella oppimallani asialla on ollut merkityksensä...ja niin onkin. Jos, en silloin sinä hetkenä ole sitä uutta tietoani voinut käyttää juuri siihen tiettyyn tarkoitukseen...niin kun elämä on mennyt eteenpäin on sitten tullutkin tilanne jossa, tuota "uutta" tietoa tai taitoa taas olen kipeästi tarvinut.
Eli mielestäni emme opi täällä elämässä mitään turhaan...
esim. tässä voin vaikka kertoa tuon miten saksalaiset käyttävät tätä aikataulumenetelmää..Jouduin kerran kosketuksiin aikuiskouluttajan kanssa (saksalainen mies, ja kouluttaja)...no hän antoi luettavaksi tuon metodin-opin (materiaalin ilmaiseksi minulle) jota itse käyttää myös...syynä että, halusi henkilökohtaisesti syystä jota en tiedä... auttaa minua työurallani silloin eteenpäin....silloin tuota metodia ja uutta oppia en pystynyt käyttämään...mutta, myöhemmin otin sen saman metodi-opin käyttööni kundi asioita kun aloin järjestämään, eikä minulla silloin ollut muutakuin puhelinluettelo mistä läksin aluksi liikkeelle...;)) Joten monelle ihmiselle oikeesti Kiitollinen....
t.Pimu
asioille tai tapahtumille voikin pohtia. Mikä tapahtuu ei tosin ole kohtalon käsissä, vaan omien ratkaisujen seurausta ja sinä osasit hyödyntää tiellesi tullutta tietoa, eli tieto ei aina lisää tuskaa vaan helpottaa elämää ja sen hallintaa.
käynyt on vain niin....ei tämä ainut tapahtuma. Sellainen selvä "punainen lanka" kun elämääni taaksepäin katson. Kaikilla tiedolla minkä olen saanut, minkäkin sitten mitä kautta tahansa...olen joutunut aina 100% sitten käyttämään (tai setullut käyttöön)...
Nyt lähden tuota Vironkieltä opiskelemaan....ja kas kummaa..sitten kun tuota opiskeulumahdollisuuksia selvittelin puhelimitse tänä syksynä...vastaani tuli henkilö joka neuvoi eteenpäin..ja hän taas tunsi myös saman ihmisen joka tuomassa tänne Virolaista teatteria nyt syksyllä...eli tapaamme kaikki tuolla samassa näytöksessä, edellisenä kesänä yövyimme tämän naisen kotona perheeni kanssa Otepäässä;)) ja hän lupasi opintojen edetessä neuvoa minua miten pääseen halutessasi Tarton Yliopistoon lukemaan lisää kesäisin vironkieltä jos, muuten siihen sitten mahdollisuutta perheen taholta....
Maailma on ihmeellinen. Ainakin minulle...
En tiedä tosiaan mitä elämä tuo, ja ymmärrän vain sen että, se myös vie. Se onkin se vaikein läksy oppia. En muuta.
t.Pimu
kun mennään tai on menty elämässä eteenpäin. Elämän jatkamista parempaan suuntaan ja kehittymistä parempaan.
että vastusten jälkeen, niitä riittävästi työstettyään eli saatuaan pahimmat haavat umpeen, huokasee ja ottaa elämälle uudet koordinaatit ja jatkaa, viisaantuneena, elämää eteenpäin. Ei jää junnaamaan vaan on valmis hasteille ja tarttuu tilaisuuteen, silloin kun se on hollilla.
että juuri jotain tuollaista on eteenpäin meno. Oivaltamisesta lienee myös kyse ja onnistumisen elämyksistä jotka aina palkitsevat.
Uuden hyväksyminen ei aina ole helppoa kun ikää tulee. Nykyaika, jos kärryillä aikoo pysyä, on vaativa ja nopeatempoinen, liiaksi asti.
Muun muassa juuri tällä tavalla ajattelen ittekin. Eipä sitä tarvi mennä kuin viisi vuotta takapäin, kun elämä näytti olevan umpikujassa ja itte vankina harmaassa murheen huoneessa. Jossakin vaiheessa ne huoneen seinät kaatu ja aurinko pilkisti varjojen takaa.
Nyttemmin elämä on elämisen arvoista ja eteenpäin mennään oman elämän viitoittamaa tietä pitkin.
yhtyä kirjoitukseesi täysin rinnoin.
Ja tuo huokasun kohta on minulla ollut sellainen että putoan joksikin aikaa kuiluun, syvään kuiluun josta sitten hitaasti mutta varmasti lähden nousemaan ja reunalle päästyäni, eikun eteenpäin on elävän mieli.
Siksi en kuiluja pelkääkän vaan tiedän että olen paremmalla puolella jo kun kuilussa olen.
yksi todellinen elämän eteenpäin menemisen kynnys on suru ja sen eri muodot. Aika on lohduttaja ja jonkilainen rinnalla kulkija, se opettaa näkemään, aikanaan, asiat vähän kauempaa jolloin tilaa jää muuhun.
Olemme vieläkin pidemmällä, koska tiedämme mistä toivumme, ilo ja rauha ovat hyviä kumppaneita, eikö...........
minustakin tuntuu. On ollut raskas vuosi, mutta eteenpäin on menty kaikesta huolimatta, ja tämänkin vuoden aikana sattunut yhtä ja toista, kaikki palikat vaan laitettu järjestykseen, eteenpäin on kokoajan tallattu..:))
on kummallinen olento kun tunnistaa tunteet. Tosin niidenkin oppimiseen meni minulta vuosia, kuitenkin voin jo tänään tietää mikä tunne on kyseessä ja useimmiten vielä mistä se johtuu. Aina ei tiedosta tunteen alkuperää heti, silloin saa useimmiten läheiset, joko työkaverit töissä tai joku muu kaiken päälleen.
Ilo ja rauha löytyy usein kuitenkin näiden tunteidenkin alta, kun pysähtyy ja kuuntelee.
Itse ajattelen niin että kaikki tunteet ovat ihmisessä olemassa aina, joku on vaan päällimmäisenä, eivät ne hyvät tunteet minnekään katoa vaikka elämä joskus mättää.
Kun pakki puuttu, ei ole uusintoja. Jotenkin aina miellän tuon sanonnan, että niin kauan mennän etiäpäin että, putoo putoo lopullisesti alaspäin ikiomaan (vuokra) monttuun.
=DW=
riittävä aika molekyylien mennä kiertoon.
Hyvä asenne sinulla, ettet sano I`ll be back.....
sanottiin kun ihmisellä tai perheelläkin oli elämän olosuhteet parantuneet, joko opiskelun-, työn-, tai muun positiivisen kehityksen myötä, - sanottiin että onpa heidän elämä mennyt eteenpäin..
takana mielenpohjallani kummittelemassa, myös, vaan en saanut hännänpäästä kiinni. Hyvä että se tuli näin hienosti tässä esille. Jess!!!!!!
jo opitun päälle, silloin sitä mennään eteenpäin.
Välillä se vaatii tosin hoksottimia ja ihmisenä kasvamista ennen kaikkea.
Ihan konkreettisesti se tulee esiin kun opiskelen vaikeaa vierasta kieltä,
päivä päivältä uusia asioita painuu muistilokeroihin, se vaatii myös työtä.
Tuntuu aika makealta siirtyä asteelta kaksi asteelle kolme jne.
Joku sanoi tuolla edellä hienosti, että onnistuminen palkitsee ja vie elämässä eteenpäin, se on totta. Voihan sitä tietysti virheistäänkin oppia, vaikkapa kantapään kautta, ehkä se on pitempi ja hitaanpi polku eteenpäin.
Ja hyvä vie aina eteenpäin. Sen olen useasti huomannut varsinkin lasten ja nuorten kanssa. Parempi porkkana kuin keppi. Positiivisesti esitetty asia menee paremmin perille ja elämä siltä osin etenee, paljon paremmin kuin kielto tai käsky.
kirvoitti kypsän keskustelun josta saimme monta näkökulmaa ja ennenkaikkea positiivinen asenne melkein kaikissa mukana.
Olemme vain pieniä osasia suuressa kokonaisuudessa, kaikki on suhteellista. Kiehtovaa ajatella että juuri minä olen nano potenssiin nano, todennäköisesti en sitäkään mutta olen kuitenkin ja tajuan sen.
Tämä ei ehkä liity aloitukseen vai mitenköhän sekin on.