Hirveä tuska...

Kultainennoutajaurokseni Suffeli kuoli tasan kahden vuoden ja neljän kuukauden ikäisenä.
Se hukkui ollessaan koirien uimarannalla kahden parhaan toverinsa, kultaisennoutajan Nekun ja tiibetinmastiffin ja pyreneittenkoiran sekoituksen Masin kanssa. Suffeli leikki usein etenkin Masin kanssa, eikä ongelmia ilmennyt. Masi ei ollut Suffelia paljoa isompi, ja siksi pidin täysin turvallisena myös yhdessä uintia.
Suffeli ei osannut uida kovin hyvin, joten pidin sitä varmuuden vuoksi pitkän narun päässä ja annoin mennä juuri niin syvälle, että tassut ylettyvät pohjaan.
No, panta sitten jotenkin lipesi kastuttuaan ja solahti pään läpi. Suffeli remusi innoissaan niin syvälle kuin uskalsi, eli mennä tyrskytti vesi korvissa saakka ja kuono ilmassa.
Masi innostui toverin tulosta niin että loikki Suffelin päälle painiottelun aloittaakseen, mutta jyräsikin raukan alleen.
Suffeli veti hätäännyksissään vettä henkeen, ajautui syvemmälle ja vajosi...
Suffelia ei löydetty koskaan...
Nykyään minulla on puolivuotias Hiutale-kultsi, jota käyn joskus uittamassa. En kuitenkaan ole koskaan päästänyt enkä aiokaan päästää Hiutaletta uimaan sille rannalle jonne Suffeli-kulta kuoli!!