Tuolla Suhteiden pituus ketjussa kiisteltiin, voiko suhde kestää, jos ollaan kaapissa. Siihen en ota kantaa, mutta aloin ihmetellä, että miksi kaapissa olemisesta ja kaapista tulemisesta usein puhutaan jotenkin niin absoluuttisesti? Että kaapissa joko ollaan tai ei olla. Ei se ainakaan minun elämässäni niin yksioikoista ole ollut, että olisin yhtä aikaa tullut ulos kaapista koko maailmalle.
Itse olen siis kertonut lesboudestani ystävilleni, veljelleni, tädilleni ja kahdelle työkaverille, joille olen muutenkin puhunut paljon asioistani. Mutta olen edelleen kaapissa vanhemmilleni, muille sukulaisille ja työkavereille, jotka eivät ole niin läheisiä kuin nuo kaksi.
Eräällä toisella palstalla joku sanoi joskus, että kaapista tuleminen on elinikäinen prosessi. Minusta se oli fiksusti sanottu. Kun tapaan uusia ihmisiä, kyllä minun ainakin täytyy erikseen miettiä jokaisen kohdalla, että kerronko tuolle vai en ja missä vaiheessa.
Itse olen siis kertonut lesboudestani ystävilleni, veljelleni, tädilleni ja kahdelle työkaverille, joille olen muutenkin puhunut paljon asioistani. Mutta olen edelleen kaapissa vanhemmilleni, muille sukulaisille ja työkavereille, jotka eivät ole niin läheisiä kuin nuo kaksi.
Eräällä toisella palstalla joku sanoi joskus, että kaapista tuleminen on elinikäinen prosessi. Minusta se oli fiksusti sanottu. Kun tapaan uusia ihmisiä, kyllä minun ainakin täytyy erikseen miettiä jokaisen kohdalla, että kerronko tuolle vai en ja missä vaiheessa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tietenkin kerrot sen siinä vaiheessa, kun se heterokin kertoo sinulle, miten hän itse asian tekee.
Tietenkin.
kaapista joutuu tulemaan ulos koko elämänsä ajan. Ja myös ystäviään joutuu ottamaan pois kaapista koska aina joskus joku kysyy että onko se ja se lesbo ja sitten joutuu kertomaan toisenkin asiat. Tämä tapahtuu tietysti ns. lesbopiireissä.
mietin, että onko teidän mielestänne ihan oikein paljastaa toisen homoseksuaalisuus? Muuttaako oikeasti asiaa, jos kuulija on itsekin homoseksuaali? Kyseessähän on todella henkilökohtainen ja herkkäkin asia silloin, jos ei ole vielä kovin monelle kertonut ja haluaa pitää matalaa profiilia. Itse en ole koskaan ollut sellaisessa tilanteessa, että minulta olisi kysytty jonkun toisen seksuaalista suuntautumista, mutta näin äkkiseltään tuntuu, että kyseessä ei ole ihan helppo kysymys. Onko se sellainen tieto, jonka kun kerran on jollekulle päästänyt suustaan, se kuuluu kaikille?
kukaan niistä kavereista, jotka tietää, ei mene huutelemaan varsinkaan tuntemattomille olenko lesbo vai en. Toivoisin, että kyseisessä tilanteessa kehottaisivat itse tulemaan kysymään asiaa minulta suoraan. Tokikin tälläinen vastaus ystävältäni vahvistaisi epäilyjä, koska jos en olisi niin todennäköisesti kaverini sanoisi sen heille suoraan.
Se on vain sellainen asia, että haluan että se kysytään suoraan minulta itseltä, koska jossei siihen ole pokkaa niin silloin ei minun mielestäni ole niin suurta tarvettakaan sille tiedolle. Toki monet ei ole tarpeeksi rohkeita, mutta siinä vaiheessa voi vaan musta muutenkin päätellä asioiden todellisen laidan :):)
kään itsestään välttämättä mitään. Onhan se noloa, jos jäisi kiinni vaikka duunissa siitä, että on lesbo, mutta silloinkin voi vielä sanoa sitä kiusaamiseksi ja panetteluksi.
Enemmistö kuitenkin pitää vielä ns. heterona. Kun kerrot sen, et mahda enää mitään.