Minä olen nyt 16-vuotias. Kun täytin neljä vuotta, sain synttärilahjaksi suuren pahvilaatikon, jossa oli punainen nauha ja iso rusetti. Laatikosta löytyi lablatorinnoutajan pentu. Muistan kuin eilisen päivän sen ihanan, lihavan karvaturilaan.
Nyt siitä on kulunut 12 vuotta. Olemme kasvaneet yhdessä, minä ja paras kaverini Pessi.
Aika on vaan kohdellut Pessiä toisin kuin minua, minä olen nuori, elämäni alussa, mutta Pessistä on tullut vanha.
Yhä se tulee minua vastaan iloisesti, heiluttaa häntäänsä eteisen ovenpieltä vasten niin kuin on aina tehnyt, että kopse käy.
Pessi on ollut paras ystäväni. Se ei koskaan puhu kenestäkään pahaa, se on uskollinen ja 'kuuntelee' murheeni, tulee ihan kiinni minuun ja ruskeiden silmien katse lohduttaa pahimmassakin surussa, niin kuin silloin kun isä muutti pois.
Tiedän että Pessin elämä on lopussa pian. Joku päivä se ei enää tule eteiseen vastaan. Miten kestän sen päivän?
Nipsu
Nyt siitä on kulunut 12 vuotta. Olemme kasvaneet yhdessä, minä ja paras kaverini Pessi.
Aika on vaan kohdellut Pessiä toisin kuin minua, minä olen nuori, elämäni alussa, mutta Pessistä on tullut vanha.
Yhä se tulee minua vastaan iloisesti, heiluttaa häntäänsä eteisen ovenpieltä vasten niin kuin on aina tehnyt, että kopse käy.
Pessi on ollut paras ystäväni. Se ei koskaan puhu kenestäkään pahaa, se on uskollinen ja 'kuuntelee' murheeni, tulee ihan kiinni minuun ja ruskeiden silmien katse lohduttaa pahimmassakin surussa, niin kuin silloin kun isä muutti pois.
Tiedän että Pessin elämä on lopussa pian. Joku päivä se ei enää tule eteiseen vastaan. Miten kestän sen päivän?
Nipsu
Vastaukset 5
Vanhimmat
ottamalla uuden labun jos on mahdollista, ja jaksaa hoitaa sitä jälleen 16 v. mikäli koira joutuu yksin olemaan päivät niin älä ota uutta koiraa.
Sulla on ollut ihana kasvukumppani.
Ei vanhaa koiraa mikään korvaa. Kun Pessin tulee aika kuolla, on vaan surtava suru.
Sitten tulee päivä, jolloin voit ottaa uuden pennun. Ei paikkaamaan Pessin osaa, vaan uutena koiran. Ei entisen tilalle, vaan uudeksi kumppaniksi.
Toivotaan kuitenkin, että Pessillä on vielä vuosia jäljellä : )
Ajatuskin oman koiran menettämisestä saa silmiini kyyneleet. Minun toinen karvaturri on myös vanha ukko jo ja ajatus menettämisestä tuntuu kauhealta.. Mutta niin vaan on kaikkien poistuttava täältä omalla ajallaan. Ja ajatus heti uuden koiran ottamisesta ei kyllä houkuta, koska kukaanhan ei entistä "bestistä" korvaa.. Itkut on vain itkettävä sitten kun sen aika tulee ja ajateltava haukku sinne koirien kauniiseen taivaaseen temmeltämään ilman murheita.
Itse olen ihan samassa tilanteessa. Sain mustan labbiksen teini-ikäisenä. Koira täyttää kohta 12v ja on jo harmaantunut vanha herra, itsekin olen kasvanut aikuiseksi, lähtenyt kotoa ja kumppanikseni saanut miehen. Kun muutin pois kotoa, katsoin parhaaksi jättää koirulin vanhempien hoiviin maalle enkä ottaa sitä ahtaaseen opiskelija-asuntoon. Kyllä minullekin tulee tippa linssiin kun mietin että joku päivä kun käyn ex-kotipaikkakunnalla vastaan ei kirmaakkaan hännänheiluttaja. Sen koirulin kanssa kasvoin aikuiseksi ja paljon mahtuu matkaan muistoja...Muistan mm. miten sekin oli kuukausia masentunut isäni kuoleman jälkeen ja silloin jo pelättiin kuihtuuko sekin suruun...
Varmasti se päivä, kun rakas pitkäaikainen lemmikki kuolee on surullinen. Mutta sen jälkeen pitää ajatella niitä kaikkia hyviä muistoja, niitä sinullakin Nipsu varmasti riittää! Ja ehkä sitten joskus on uuden koiran aika....
Mullakin on aivan ihana labris, joka täyttää 14 vuotta. Jo nyt on kova pelko, jos sille sattuu jotain pahaa. Se meinas kuolla 12 vanhana, mutta onneksi selvisin. Oon tosi kiintynyt koiraani.