Kertokaapa minulle vastaus yhteen asiaan.
Monissa tapauksissa ihmisillä saattaa olla jopa useammistakin eri perhekokoonpanoista lapsia mukana kun uusperhettä kokoon lyödään. Usein kuitenkin seuraus uudesta suhteesta on se, että välittömästi aletaan sekasotkuun tuottaa vielä omiakin lapsia tähän uuteen suhteeseen.
Eikö olisi järkevämpää yrittää saada homma toimimaan entisten lapsien kanssa ja miettia sitten perhekoon kasvattamista? Eikö jo olemassaolevien lasten etu merkitse mitään?
Monissa tapauksissa ihmisillä saattaa olla jopa useammistakin eri perhekokoonpanoista lapsia mukana kun uusperhettä kokoon lyödään. Usein kuitenkin seuraus uudesta suhteesta on se, että välittömästi aletaan sekasotkuun tuottaa vielä omiakin lapsia tähän uuteen suhteeseen.
Eikö olisi järkevämpää yrittää saada homma toimimaan entisten lapsien kanssa ja miettia sitten perhekoon kasvattamista? Eikö jo olemassaolevien lasten etu merkitse mitään?
Vastaukset 63
Vanhimmat
meillä on vain minun ja sinut lapset (molemmilla lapset Yhdestä liitosta) mutta minusta perheen asiat kuten lasten hankinta on perheen sisäinen asia, eikä kuulu kellekkään muille, eikä todella tarvitse selitellä asiaa millään keskustelupalstoilla.
Tämä on kuitenkin keskustelupalsta. Siksi täällä kai ollaan.
Uusperheiden eroprosentit ovat karmaisevaa luokkaa. Onko todellakin niin, että ihmiset ovat täysin viettiensä vietävissä? Eikö jo olemassa olevien lasten edunkin pitäisi merkitä jotakin?
vetoat sanomalla että uusperheiden eroprosentit ovat karmaisevaa luokkaa. Eiköhän se ole niin että siksi on niin paljon uusperheitä että ihmiset eroavat ekasta liitostaan. Josta onneksi osaavat ottaa opikseen ja valita uuden kumppanin tarkemmin.
uusperheetön täällä meuhkaat.
Etkö jo tajua ettei sulla ole täällä käyttöä.
Ilmoitus lähtee jokaisesta riidan haastamisestasi.
HÄIVY !
Mitä pahaa avauksen kysymyksessä on? Millä tavalla siinä haastettiin riitaa? Riitaisammilta muutamat muut kannanotot tuntuvat.
Uusperheiden eroprosentit ovat suuret. Ja tähän lukuun eivät vaikuta aikaisemmat erot. Kun eroaa siis kerran, eroaa todennäköisesti uudelleenkin. Ja tällä en halua syyllistää. On hyvä, jos uusi onni elämään löytyy.
Avaus on kuitenkin asiallinen. Mikä ajaa rakentamaan uutta perhettä, vaikka entisessäkin olisi huolehtimista ja pieni odottelu ehkä olisi paikallaan? Eikö jokainen osapuoli hyötyisi siitä, että uusi perhekokonaisuus toimii?
Onko kiellettyä kysyä moista asiaa?
voisitko jo kertoa että mihin tilastoon viittaat väittämällä että uusperheiden eroprosentit olisivat suuret ? Saati sitten mihin viittaat sanomalla että " Kun eroaa siis kerran, eroaa todennäköisesti uudelleenkin."
Nämä on vain sun oletuksia, thats it.
Ja on hyvä että olet sitä mieltä että avauksesi on asiallinen. Minä näen siinä vain tarvetta haastaa riitaa.
mutta silmiini sattui tällainen artikkeli:
http://www.ts.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2002-05-26,104:12:108137,1:0:0:0:0:0:
Varmasti muutakin löyytisi aiheesta, jos viitsin etsiä.
Olen kuullut useistakin eri lähteistä. En jaksa nyt etsiä enemmän.
Kysymys ei ole riidan haastamista.
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/kuukauden_kysymys/?x32944=23694
tilasto jossa on verrattuna Tilastona, ei musta-tuntuu-sille-että-ajatuksena ensimmäistä kertaa liitossa olevien eroprosentteja uusperheen perustaneiden eroprosenttiin.
Uskon vakaasti että ekasta liitosta eroprosentti on suurempi.
Toki täytyy muistaa että on paljon minun kaltaisiani jotka ovat vuosikausia ekassa suhteessa ilman naimisiin menoa, ja naimisiin mennään vasta avoeron jälkeen.
Itse jotenkin tunsin kaikki nuo liki 20 vuotta jotka olin lapseni isän kanssa yhdessä ettei tämä ole kuitenkaan sitä mitä haluan, enkä mennyt koskaan hänen kanssaan vihille. Kun taas tapasin nykyisen mieheni lähes nelikymppisenä, löysin juuri sen jota kaipasin vuosikausia, niinpä oli itsestään selvä mitä vastasin kosintaan.
Ja muuten miehellänikin on pitkä avosuhde takana, ja on nyt ensimmäistä kertaa naimisissa.
Joten tällaiset kirjoitukset ja kannanotot on aika vaarallisia.
Kirjoitin aloittajalle vastaukseni 'sarvikuonoista', ehkä se pätee tähänkin: niiden, joilla on ollut kanttia erota siitä ensimmäisestä liitostaan, ei ole vaikea lähteä toisestakaan, mikäli homma ei toimi. "Vanhalle kansalle" ero ei ole vaihtoehto, on vain junnattava kuolleessa liitossa.
Jos tilastoja on olemassa, tämä lienee yksi vaikuttava tekijä. Tilanne varmastikin tulee muuttumaan muutaman kymmenen vuoden kuluessa.
Kommentoit, ettet halua haastaa riitaa, mutta negatiivinen asenteesi kyllä paistaa teksteistäsi – "sekasotku". Vastaan siitä huolimatta.
Nykyisin näemme varmaankin viimeiset sarvikuonot "pitkistä" avioliitoista, ne suurten väkiluokkien henkilöt, jotka on kasvatettu yhden liiton ihmisiksi ja joille ero on mahdottomuus, vaikka liitto olisi pelkkää kärsimystä.
Ihmettelen, miksi lapsia pitää tehdä niin kovin nopeasti jo siinä ensimmäisessä liitossa? Minun ratkaisuni olisi perhesuunnittelu, ehkäisyn käyttö, niin vältettäisiin jo ne ensimmäiset vahingot. Lapsia voisi hankkia riittävän pitkän "kokeilujakson" jälkeen. Monikaan nuoripari ei tiedä, minkälaiseen soppaan on lusikkaansa työntämässä, kun lapsia alkaa laittaa.
Yhteinen lapsi ei ikävä kyllä ole tae kestävästä rakkaudesta, useimmiten päinvastoin.
En millään kykene ymmärtämään raivostumistanne. Eikö asiaa saisi kysyä?
Erotilastoihin en ota enää kantaa. tietoa löytyy kaikille haluaville ja faktat ovat faktoja. Linkkejäkin täällä jo laitettiin. Jos ne eivät riitä, ei voi mitään.
Koko avauksessani ei ollut edes kyse erotilastoista vaan siitä, miksi ihmiset niin usein toimivat niin kuin toimivat muodostaessaan uusperheitä. Riskejähän nimittäin liittyy kaikkiin ihmissuhteisiin ja uusperheen kaltainen kokonaisuus varmasti vaatii paljon monenlaisia taitoja ja ymmärrystä toimiakseen; varsinkin jos paljon pienehköjä lapsia on kuviossa mukana.
Toimin alalla, jossa törmään uusperheisiinkin. Arki ei aina oile pelkkää ihanuutta: sen huomaa jo keskustelupalstoilta. Sen olen itsekin työnikin puolesta saanut nähdä. Eivät uusperheet tässä mikään poikkeus ole: kaikilla ihmisillä on elämässään vähintään riittävästi hallitsemista.
Suuttumuksenne kuitenkin ihmetyttää todellakin. Ovatko ihmiset uuden suhteen alkuvaiheessa niin viettiensä vietävissä, että järjellä ei ajatella? Ilmeisesti on niin. Kun joku huomauttaa tilanteesta, seuraa suuttumus ja raivo?
Ymmärrän ja hyväksyn erot. Hyväksyn uudet suhteet. Toivon ihan kaikille onnea ja menestystä perhe-elämään. Ihmettelen kuitenkin todellakin sitä, kun uusperheessä on niin valtava kiire - ei kylläkään kaikilla - monimutkaistaa kuviota, johon saattaa usein liittyä useitakin lapsia molempien osapuolten puolelta ja joskus ilmeisesti vielä aikaisemmistakin suhteista. Jotenkin sivullisen on vain vaikea hahmottaa toimista mitään ymmärrettävää. Työni kautta olen huomannut myös sen, että lapset oikeasti reagoivat perhekokoonpanoihin ja niiden muutoksiin. se ei ole mitään katkeraa sivustaseuraajan tilitystä, vaan tosiasia. Eivät varaisät ja -äidit varsinkaan useasti vaihtuessaan ole aina omiaan luomaan turvallisuuden tunnetta varsinkaan pieniin lapsiin. Valitan.
Eniten ihmettelen niitä ihmisiä, joilla on jo lapsia useiden eri puolisoiden kanssa ja lisää aina vain uusien miesten tai naisten kanssa "tuotetaan". Ymmärrän sen, jos jollakulla on kahden ihmisen kanssa lapsia. Kolmekin vielä on hahmotettavissa. Siitä eteenpäin en enää oikein sulata. No, ehkä näitä tapauksia onkin Suomessa vähän...
Uusperheen muodostavat usein aikuiset ihmiset. Reaktiot täällä olivat valitettavasti enemmän Teiniäidit ja -isät-osion tyyppisiä suuttumisia, kun ratkaisun mielekkyyttä joku epäili. No, rakkaus on toki aina äärimmäisen ihanaa, varsinkin alkuvaiheessa. Katkeruus, suuttumus ja ongelmat tulevat vasta sitten joskus, jos ovat tullakseen. Ja kaikki muut ovat luonnollisesti väärässä...
miksi ihmiset pitäisi perustella uusperheen perustamista. Eihän kukaan kysele sitäkään miksi menit naimisiin ekan seurustelukumppanisi kanssa, tai miksi menit naimisiin alle 25 vuotiaana ennen kun tiesit elämästä oikeastaan yhtään mitään.
Ja väitän, ettei se elo aina ole ruusuista ydinperheessäkään.
Menepä sellalisille palstoille lukemaan, niin siellä puhutaan parisuhdeongelmista ja eron mahdollisuudesta huomattavasti enemmän kun uusperhepalstoilla.
Niinpä en rupea sulle mitään perustelemaan, koska siihen ei todellakaan ole tarvetta.
"Ovatko ihmiset uuden suhteen alkuvaiheessa niin viettiensä vietävissä, että järjellä ei ajatella?"
Eiköhän tuo kuulu niihin ekoihin keskenkasvuisena aloitettuihin suhteisiin.
Usein uusperhettä perustaa kaksi aikusita ihmistä jotka miettivät asioita itsensä lisäksi lastensa kannalta, eikä rakkauden huumalla ole niin painoarvoa.
Miksi ihmeessä puhut raivostumisesta? En ymmärrä alkuunkaan.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä – lapsia ei pidä tehdä suunnittelematta. Ihmettelen lasten tekemistä heppoisin perustein, on kyseessä sitten ensimmäinen, toinen tai sadas liitto.
Miten reaktioni oli teinimäinen ja mistä tulkitset minun suuttuneen?
kun uusi onni,tälläkin palstalla itseään kehuneneena "huomattavasti" kurttuista exää nuorempi on huonossa asemassa mielestään ilman lasta.Onhan se kamala,jos miehellä ja kurtulla on lapsi,mutta nuorella missillä ei..
Siksi nämä vastaajat ovat niin äkäisiäkin,ne ensimmäisenä syntyneet lapset olivat syntyneet ihan väärin perustein,nämä nuoresta missistä tuleet ovat rakkauden lapsia..
Minusta tämä kertoo oikeasti ihmisen iästä,ainakin henkisestä.Minä olen sellainen kurttu-ikäinen nyksä,enkä ymmärrä miten voisin valittaa miehen jo teini-ikäisten lasten syntymää vahingoksi..Tai miten ilkeäisin syyttää poikien äitiä siitä,ettei ole paremmin lapsiaan kasvattanut,kun minulla on heidän kanssaan ongelmia.
Kyllä kai se aika kasvattaa tuota ymmärrystä..
Aina siinä uudessa suhteessa on toki kaikki paremmin kuin ikinä ennen! se on Rakkautta! Kaikki aikaisempi on vain erehdystä...
olen että jos lapsia jo on edellisistä liitoista ja asutaan kaikki ns. saman katon alla kyllä niissä jo kasvattamista riittää ihan tarpeeksi ja ovat monesti vuosia hieman sekaisin erosta ja tarvitsevat huomattavasti enemmän tukea kuin ns. ydinperheen lapset.
Mutta on olemassa tietysti myös niitä uusperheitä joissa jo isot lapset jotka muuttaneet uusperheestä omiin koteihinsa jne... ja silloin tietysti se yhteinen lapsi vähän erijuttu.
Yleisesti avio- ja avoliittojen perustamiseen pitäisi olla määrättynä laissa että jos erotaan ja varsinkin jos on lapsia että olisi pakko käydä jakso esim. perheterapiaa jos ei nyt kysymys mistään pahoinpitelyistä ynm.
miksi erota ????
Pitääkö sinusta ihmisen jäädä onnettomaan liittoon ? Väkivaltaiseen liittoon ? rakkaudettomaan liittoon ?
Ihme ajatus !!!
miksi erota ????
Pitääkö sinusta ihmisen jäädä onnettomaan liittoon ? Väkivaltaiseen liittoon ? rakkaudettomaan liittoon ?
Ihme ajatus !!!
En nyt koe, että lapsen edun polkemista on se, että hän saa sisaruksia. Sisarukset ovat lähinnä siunaus eikä kirous kuten tunnut sen ymmärtävän. Erojen vaikutus onkin sitten eri juttu. Jos jatkuvasti tuodaan uusia ihmisiä ja erotaan ja uusia ihmisiä. Uusperheissä se ero on myös siinä mielessä kinkkisempi, että jos niitä lapsia on tullut tehtyä, nyk. ja ed. suhteissa syntyneet sisaret kiintyneet toisiinsa, niin ero voi erottaa myös nämä täysin syyttömät sisarukset toisistaan. :(
Olen kyllä itsekin ihmetellyt sitä vauhtia, joilla jotkut menevät yhteen ja hommaavat lapsia - ihan siis ydinperhemuodossakin! Ja uskon myös, että se lähtökohtainen ongelma monissa jutuissa on juuri se, että menty yhteen eikä harkittu tarpeeksi asiaa. Toki jotkut voivat vielä toistaa tämän virheensä sitten uusperhevaiheessa. Toisaalta taas sinun olettamasi malli tuntuu itselleni vieraalta, koska joka ikinen askel sitoutumisessa oli erittäin tarkan harkinnan tulos. Seurustelimme pitkään erillään, katsoimme miten jokaisen jäsenen kemiat synkkaa. Sitten vasta päätimme muuttaa yhteen ja katsoa miten saman katon alla sujuu ja aikanaan sitten menimme naimisiin ja lapsiakin saimme. Itselläni ei ole ed. suhteista lapsia, mutta kyllä ehdotommasti olin katsotaan ja sitten vasta hutkitaan-linjalla. Mieheni varsinkin, häntä ei yhtään huvittanut visio kahdesti eronneena ja sumplimassa tapaamiskuviota yhteen sun toiseen suuntaan. Toisaalta myös minua siinäkin mielessä on liian varhainen lasten saaminen epäillyttänyt, sillä oikeasti tässä uusperheilyssä pariskunta viskaistaan suoraan keskelle perhearkea. Ei ole sitä täysin vapaata seurusteluvaihetta vaan heti ollaan asettauduttu sellaiseen haastavampaan kuvioon, jossa on kaikenlisäksi lapsi/lapset mukana. Ainoa kahdenkeskinen aika meillä oli se jokatoinen viikonloppu. Jos yhteisiä lapsia saa, niin niistä lapsivapaista hetkistä on täysin luovuttava. Lasten seurassa on mukavaa, mutta uusperhekuviosssa ne lapsivapaat tiedostetaan paremmin ja ne konkreettisesti pääsee tiedostamaan ennen kuin yhteinen lapsi on jo tullut. Eli vastapainona uusperheydelle kyllä pyrki nauttimaan niistä aikuisten keskeisistä päivistä.
Ehdottomasti on järkevää punnita tarkkaan ennen kuin menee lapsia saamaan, oli sitten kyse uusperheestä tai ei. Koska ydinperheen erokin voi olla hajoittava eikä suinkaan aina mikään "lapsen edun" mukainen. Mutta lohdutukseksi uskon, että aika moni uusperheellinen tämän seikan on tiedostanutkin paremmin kuin esim. ydinperheissä, koska se lapsia ja ero-kuvio on käytännössä koettu.
En tiedä, mikä liene kenenkin kannanotto. Teinimäisyyttä meissä jokaisessa on vuorotellen.
Tarkoitukseni ei ollut tietoisesti loukata tai ärsyttää ketään. Toisaalta, ei täällä yleensä kommentteja kovin neutraaleilla lausunnoillakaan saa.
Olen itse seurustellut aikanaan kymmenisen vuotta ennen anioliittoa. Yhdessä olemme nyt olleet reilut parikymmentä vuotta. Kenenkään elämä ei ole pelkkää onnea ja autuutta; sen aikuinen ihminen tietää.
Suurin hämmästelyn aiheeni liittyy oikeastaan kaikkiin ihmisiin, jotka hirmuisella kiireellä tekevät päätöksiä parisuhteissaan. Pika-avio/avoliitot julkkisten tyyliin hyvin lyhyen seurustelun jälkeen tuntuvat kovin oudoilta. Olen nähnyt niitäkin harrastettavan yhä enenevässä määrin. Mikäs siinä; kukin taaplaa omalla tavallaan. ¨
Kun lapsia on mukana pelissä, odottaisi aikuisilta kuitenkin harkintaa. Paikkakunnan vaihdot jopa kesken kouluvuoden, pikaliitot ja ajoittain samoin pikaerot eivät ole varmasti kenellekään hyväksi. Vai ovatko? Voihan toki ero tulla kenelle vain, sitä en kiellä. Yllättävän rohkeita päätöksiä monet kuitenkin tekevät jo lyhyen tuntemisen jälkeenkin...
Ja, kukahan sen kovimman laskun sitten lopulta maksaa? Todennäkäisesti sekä aikuinen että täysin sivullinen lapsi.
Olen leikkinyt mielikuvitusleikkiä sillä, miten itse toimisin eron tullessa. Ainakin nyt ajattelen, että olisin luultavasti erittäin varovainen sitoutuessani uudelleen. Tai edes harkitessani sitä. Pelissä nimittäin olisi kuitenkin mukana myös lapsia, niin minun kuin mahdollisesti toiseltakin puolelta. Toisalta, voisihan mieli toki muuttua. Se olisi ehkä sitä viettien vaikutusta...
En enää palaa tähän aiheeseen. Se oli näköjään liian kivulias edes teorian tasolla pohdittavaksi. Kiitos keskustelijoille.
En kuitenkaan luonnehtisi monologiasi keskusteluksi.
Parhainta onnellisen avioliiton ja perhe-elämän jatkoa!
Onko elämä uuspeheessä niin rankkaa että asiallisiinkin juttuihin on heitettävä vielä lapsellinen loppupiikki???
Mikä saa onnellisen ydinperheellisen kirjoittelemaan uusperhepalstalle moista tilitystä? Ehkäpä juuri se oman elämän rankkuus?
Vai olisiko se sittenkin niin, että ydinperheelliset (erityisesti onnettomat) kirjoittavat asiaa, uusperheelliset lapsellisia juttuja...
... uusperhepalstalla. ;)
syy on se, minkä kirjoittaja on tuonut toistuvasti esiin: huoli lapsista.
Tällä palstalla olevia vuodatuksia lukiessani minäkin olen huolestunut suuresti pienten eroperhelasten kohtalosta. En ennen tiennytkään, kuinka paljon heitä laiminlyödään, syrjitään ja vihataan. Se olisi saatava loppumaan keinolla millä hyvänsä.
joka on 'syvästi huolestunut' eroperheiden lasten kohtalosta. Se sama, jonka vitsikkäin veto oli olla 'syvästi huolestunut' myös vanhusten perinnöistä (joita kaikki uusperheminiät kärkkyvät)! Todellista syytä hänen uusperheitä kohtaan tuntemaansa antipatiaan voimme vain arvailla.
Monet uudet puolisot kirjoittavat tälle palstalle pyytääkseen neuvoa vieraan lapsen kasvattamiseen ja ymmärtämiseen. 'Suuresti huolestuneen' vastaajan neuvo on, ettei olisi pitänyt ottaa puolisoa, jolla on lapsi eikä alun alkujaankaan erota, vaan kärvistellä siinä ensimmäisessä (jumalan silmissä ainoassa oikeassa?) liitossa. Todellisia lapsen hyvinvointiin tähtääviä ohjeita häneltä ei koskaan ole kuultu.
Näin hän paljastaa, ettei loppujen lopuksi välitä lapsista saatikka vanhuksista, kunhan on tullut tänne moralisoimaan, pätemään ja – omituista kyllä – määräilemään. Kysyn yhä, miksi?
Kyllähän me tiedämme miksi. ;)
Kylläpä olet harvinaisen hölmö, jos täällä nimettöminä kirjoittavien provoilijoiden kirjoitusten perusteella uskallat väittää että uusperheen lapsia laiminlyödään, syrjitään ja vihataan.
Turha jeesustelu sikseen, uusperheen lapset ovat usein jopa onnellisessa asemassa kun ydinperheen. Mutta sitähän sinä et tietenkään usko.
kirjoittaa että onnellisemmassa asemassa.
Tuli painovirhe paholainen.
Kuulehan nyt!
Ongelmia voi olla mssä tahansa perhemuodossa. Sitä ei kukaan kiistä. Se, mistä avauksessakin oli kysymys, on kuitenkin ihan eri juttu.
Kysymys oli ja on siitä, että osa ihmisistä ei näytä kykenevän minkäänlaiseen harkintaan edes monimutkaisissakaan ihmissuhdekuvioissa, joissa on mukana lapsiakin. Avauksessakin - hieman kärjistetysti tosin - oli kysymys juuri tuosta. Erittäin heppoisin perustein ja puutteellisen tutustumisen jälkeen ihmiset rakentavat monimutkaisia perhekokonaisuuksia, joissa on "sinun ja minun" ja yhteisi'ä ja mahdollisesti muitakin lapsia. Ja nämä kokonaisuudet eivät sitten luonnollisestikaan aina toimi! Yllätys yllätys! Siksihän tämä keskustelukin on olemassa.
Uusperheessä eläminen ei ole helppoa. Ainakin itse olen seurannut ammattini puolesta useampiakin ja täytyy todeta se, että alkuhuuman jälkeen elossa tulee eteen monenlaista. Samahan se on kaikilla ihmisillä; uusperheessä vain on mukana usein muitakin kuin vain itse perheen jäsenet. Ongelmia tulee muillekin kuin "syyllisille", jos sellaisia edes on. Kaikkein syyttömimpiä ovat tietysti lapset.
Eli kysymys on siis siitä, jaksavatko aikuiset ihmiset alkusuhteen hormonimylläkässä edes pohtia sitä, mitä merkitsee monimutkaisen perheen pyörittäminen. Ja kun harkinta kerran olisi tarpeen, miksi ihmeessä kuviota on niin usein pakko monimutkaistaa lisää? Eli hankkia LISÄÄ lapsia kuvioon, jonka toimivuudesta ei ole mitään varmuutta?
Lapsen hankkiminen on usein suuri askel parille. Uusperheessä olettaisi olevan paljonkin syitä harkita tarkasti sitä, miten perhe toimii. Siinä lastenkin etu vaikuttaa. Vai vaikuttaako?
Ja lopuksi; se käsitys, että uusperhe olisi lapselle AINA onnen tae, on harhaa. Työni puolesta olen nähnyt, että lapset ovat tasapainoisimmillaan kuitenkin perusydinperheissä. Se ei ole automaattista, mutta erot varsinkin toistuvina ja paikkakunnan vaihtoja sisältävinä näkyvät lapsissa. Valitan. Näkyvät. Aina.
Ero on hyväksyttäbvä ja ymmärrettävä ratkaisu. Myös leskeksi jääminenhän voi tuottaa uusperheen; ei kummassakaan asiassa ole mitään väärää. Se, mitä ihmisiltä odottaisi, on HARKINTA. Jo moisen sanan väläyttäminen tällä palstalla näyttää olevan loukkaus herkkähipiäisimmille! Kukapa nyt haluaisi omien toimiensa oikeellisuutta pohtia ja tosiasiat kohdata...
sun kirjoituksia ei täällä kaivata, ethän ole edes uusperheellinen !
olla melko lailla turhauttavaa. Esität kysymyksiä, mutta hyväksyt vain mielesi mukaiset vastaukset. Sehän ei ole keskustelua, vaan julistamista.
Takerrut lasten pahoinvointiin uusperheessä, silti lapset voivat aivan yhtä pahoin ydinperheissäkin. Painotan vielä kerran, viimeiseni (vaikka luulenkin, että olet ikiomalla kosto- tai muulla vastaavalla retkelläsi etkä aiokaan 'kuunnella'), että:
– olisi paljon helpompaa, jos jo YDINperhettä perustaessaan ihmiset pysähtyisivät miettimään, minkälaisia vastuita lasten tekeminen pitää sisällään. Nämä samat lisääntyvät tollot sitten toistavat virheitään uusissa liitoissaan, vaikkeivät pysty hoitamaan aiempiakaan lapsiaan.
Kyse on ihmisen pohjattomasta yksinkertaisuudesta, itsekkyydestä ja itsensä monistamisen halusta. Tämän ymmärtäminen ehkä helpottaisi oloasi, eikä sinun tarvitsisi olla niin kovin 'huolissasi' muiden puolesta.
Kyse ei siis ole siitä, monennennessako liitossa ne lapset siitetään, vaan siitä, että näiden ihmisten ei kannattaisi lisääntyä ollenkaan! Capisce?
Olette ehdottomasti oikeassa kaikessa ja minä vastaavasti väärässä kaikessa. Uusperheet-osio saa olla täysin rauhassa minulta. Ymmärsin käsitteen "keskustelu" väärin ja se oli osoitus minun typeryydestäni. Anteeksi ja kiitos siitä, että palautitte minut maan pinnalle.
kiva, että pysyt pois.
Hyvää loppuelämää.
siinä on, että keskustelija poistuu?
Pianhan täällä ei ole muuta kuin synkkää yksinpuhelua - kenen, se jää nähtäväksi.
Sillä lailla asiat eivät varmastikaan selviä, mutta ehkei se ole tarkoituskaan.
huolissani niistä lapsista, joita hoivataan ja rakastetaan. Sen sijaan olen huolissani niistä, joita syrjitään, inhotaan ja vihataan.
Entä sinä?
sun yksinpuhelua täällä ei nimenomaan kaivata.
Tämä on uusperhepalsta, täällä ei tuollsiat jeesustelua tarvita.
puolisoni lasta. Olen toiminnan ihminen, aktiivi kahdessa hyväntekeväisyysorganisaatiossa.
Olen huomannut, että suomi24:n kaltaiset foorumit keräävät väkeä, jotka ovat 'huolissaan' millloin mistäkin ja pauhaavat kovaäänisesti, mutteivät pane tikkua ristiin. Se kertonee omasta tyhjästä elämästä.
Pahoittelen, mutta pelkkä suunpieksentä ei saa minun lippujani liehumaan.
panevatko tänne kirjoittavat "tikkua ristiin" vai eivät? En minäkään tiedä sinun tikkujesi ristimisestä.
kysymällä, millä tavoin minun sinun mielestäsi pitäisi puuttua aktiivisesti uusperheissä kärsivien lasten elämään?
voin valaista sinua että oikea tapa laittaa tikkuja ristiin ei ainakaan ole jeesustella täällä siitä kuinka huonosti uusperheen lapset voivat, kun itse ei edes uurperhettä ole.
Ja eikös sinun pitänyt jo jättää tämä palsta, vai etkö osaa.
Mistä päättelet, että minun olisi pitänyt jättää tämä palsta? Oletko ehkä käskyttänyt minua ja kuvittelet, että tottelen nöyrästi?
Jään edelleen odottelemaan sinulta rakentavia ehdotuksia siitä, miten voisin paremmin ja tehokkaammin auttaa uusperheissä kärsivien laten asiaa.
se riitä että jokainen pitää huolen siitä että omassa perheessä lapset voivat hyvin, ovat sitten biologisia tai eivät.
jolla puututaan myös ydinperheissä kärsivien lasten elämään?
se ei riitä. Apuun tarvitaan jatkuvasti sukulaisia, naapureita, sivullisia, viranomaisia ja yhteiskuntaa. Sekään ei riitä, vaan edelleenkin jopa Suomessa lapset joutuvat kärsimään.
Tällä palstalla olleista kirjoituksista on käynyt ilmi, että uusperheissä lapset saavat osakseen syrjintää, jopa vihaa. Vastaamalla sellaisiin kirjoituksiin yritän osaltani tehdä työtä sen päämäärän hyväksi, jonka esitit: että perheenjäsenet huolehtisivat lasten hyvinvoinnista.
mikä kysymys tää on !??!??!
Mikset huuda niiden ydinperheiden lasten puolesta jotka kokevat vanhemman/vanhempien alkoholin/huumeiden käyttöä, väkivaltaa, piittaamattomuutta.
Mikä tarve sinulla on pelastaa kaikki uusperheiden lapset ?
Kerropa se meille.
Meidän uusperheessä lapset ovat ainakin onnellisempia nyt kun silloin kun isät ja äidin oli vielä yhdessä. Meillä kun riitelemisen ja jopa fyysisen väkivallan sijaan halitaan ja rakastetaan.
on mielestäni luontevaa keskustella uusperheiden asioista. Puheenvuorot, joihin olen vastannut, ovat käsitelleet poikkeuksetta uusperheiden ongelmia tyyliin vihaan mieheni lasta. Riittääkö se vastaukseksi?
Saanen vielä huomauttaa, etten huuda täällä, harvoin muuallakaan.
se tapa on?
MLL http://www.mll.fi/
Lastensuojelun keskusliitto http://www.lskl.fi/showPage.php
Kuntien lastensuojelu http://www.kunnat.net/k_peruslistasivu.asp?path=1;29;353;10336;59563
Kriisipisteet, seurakunnat, Unifec, Tukinet...
... hassua, ettei niin syvästi huolestunut ammattihenkilö kuin sinä ole näistä kuullut?
suhtautua isolla kritiikillä siihen mitä ihmiset täällä kasvottomina kirjoittavat.
Ikävä kyllä täällä provoillaan ja provosoidutaan siinä määrin että itse olen tullut vähän turhankin skeptiseksi sen suhteen onko kirjoittaja tosissaan vaiko ei.
Silti uskon että mikäli ihminen on väsynyt uusperheeseensä ja esim miehensä lapsiin, ei tilannetta auta että joku rupeaa moralisoimaan. Kyllä minä itsekin tunnustan että miehen lapset väsyttävät joskus, niin tekee omakin lapsi, mutta omaltaan sitä jotenkin jaksaa sietää enemmän.
Silti en vihaa miehen lapsia, kunnioitan heitä ja tiedän että heidän on hyvä olla meillä.
Näin uskon olevan useimmissa uusperheissä, mutta silloin kun kaikki menee hyvin sitä ei jaeta täällä palstalla. Tänne tullaan avautumaan juuri silloin kun jokin asia hiertää.
Se lienee inhimillistä.
lastensuojelun ammattihenkilö.
Maallikkona kuitenkin luulen, että lastensuojeluviranomaisten puoleen on turha kääntyä nimettömän keskustelupalstaviestin perusteella. Vai oletko eri mieltä?
Kiitos siitä.
Nimettömän keskustelupalstaviestin perusteella? Senkö perusteella määrittelet lapsen avun tarpeen, jonkun provoilijan keskustelupalstalle kirjoittamasta viestistä?
Kuvittelin sinun haluavan auttaa kärsiviä lapsia (olinpa naiivi), mutta sinäpä haluatkin vain olla kaikkien palstojen pamputtava poliisiäiti.
homopalstalle lesboista, rakentajapalstalle betonivalusta ja moottoripyöräpalstalle kuutiotilavuuksista – itselleni ei kyllä tulisi mieleen mennä höpöttämään alueille, joista itselläni ei ole omakohtaista kokemusta.
Ankaraa pätemisen tarvetta tällainen toiminta kait kuitenkin tyydyttää?
Ovatko kaikki uusperheelliset kotenkin keskimääräistä kireämpiä ihmisiä? Avauksessa oli kysymys ja sen lisäksi ketjussa on ollut muutama asiallinen pohdinta. Kukaan ei kai ole erityisesti syyllistänyt tai haukkunut ketään. Pohdiskelu kohdistui lähinnä niihin syihin, jotka ajavat ihmiset nopeisiin ratkaisuihin, joissa harkinta tulee vasta jälkijunassa.
Monissa keskusteluissa kritisoidaan voimakkaastikin ihmisten tekoja ja mielipiteitä. Ovatko uusperheelliset kritiikin ja jopa keskustelun ulkopuolella? Jo pelkkä jonkin asian kysyminenkö loukkaa herkkiä mieliänne?
Kaikkein säälittävin on tuo yksi kirjoittaja, joka keskityy iloitsemaan muiden kyllästymisestä ja kirjoittamisen lopettamisesta. "sun kirjoituksia ei täällä kaivata" ei ole mikään maailman älyllisin kommentti missään keskustelussa. Vai onko täällä sensuuri?
sinäpä sen sanoit.
Tässä se nähdään ettei tän kirjoittajan aikeet ole pelkästään rakentavat,
vaan nimenomaan syyttävät.
Otamme sinuun yhteyttä mahdollisimman pian! (Ehkä.) Älä vastaa tähän viestiin, mutta tallenna asiakasnumerosi mahdollista Kritiikin ja Keskustelun Ulkopuolella -yhteydenottoa varten.
Terveisin
Asiakaspalvelu
voisi timia vaikka se ettei tänne tarvitse tulla uusperheettömien moralisoimaan.
Uskontopalstoilla kritisoidaan uskontoja. Politiikkapalstalla politiikkaa. Jne.
Täälläkö on joku ylempi Suuri Äly, joka on päättänyt ettei tiettyjä asioita saa mainita ja jotakin tiettyä mielipidettä ei saa mainita?
Nyt kyllä vitsin murjaisit!
Ilmiötä kutsutaan KESKUSTELUKSI. Siihen kuuluu MIELIPITEIDEN VAIHTO. Ja tämä on KESKUSTELUPALSTA. Toisin sanoen, joku voi esittää sellaisenkin mielipiteen, johon et yhdy, Silloin voit esittää vasta-argumentteja.
Sitten on erikseen nää ihmiset jotka arvostelee kaikkea mahdollista kaikissa mahdollisissa foorumeissa ja yrittävät pönkittää sillä omaa egoaan.
Ehkäpä ihmisistä jotkut haluaisivat kuulla perusteluja joillekin toimille? Eikö se ole keskustelua?
Uusperheellinenkö ei kestä ratkaisujensa kyseenalaistamista?
Kirjoitapa nyt, minkälaiset perustelut 'keskusteluusi' haluat, niin laitan ne sinulle vastaukseksi. Ehkä sitten pystyt vähän rauhoittumaan.
Ehkä kukaan ei halua just sun vastausta?