Minua hämmentää ja suuresti ärsyttääkin se, että eikö vanhemmilla ole enää käsitystä, mitä sairaan lapsen kanssa voi tehdä ja mitä ei?!?
Esimerkkejä elävästä elämästä:
1) Meillä oli 3 viikkoinen vauva, kun tuttavaperheemme halusi aivan välttämättä tulla katsomaan vauvaa. Sovimme visiitistä, mutta suureksi ihmetyksekseni perheen äiti ovella kertoi nuorimman olevan tulirokossa. Oli kuulemma syönyt vuorokauden antibioottia, joten ei pitäisi olla kuulemma enää tartuttava. Kuumetta tytöllä oli kuitenkin vielä 39 astetta! Käännytin perheen ovelta ja kerroin etten halua ottaa riskiä vastasyntyneen kanssa. Perhe loukkaantui tästä kovin, sillä "lapset olisivat niin kovasti halunneet nähdä vauvan".
2) Tuttavani soitteli minulle ja kertoi poikansa olevan kuumeessa ja täynnä näppylöitä. Epäili itse jotakin rokkotauia. Kertoi, että saavat huomenna varmuuden kun menevät sairaalan poliklinikalle (allergioiden vuoksi) rutiinikontrolliin. Kehoitin äitiä vaihtamaan ajan, sillä eihän rokkotautista lasta voi viedä lastenklinikalle, jossa on sairaita lapsia. Esimerkiksi leukemialapselle rokko voi olla tappava! Tämä kyseinen äiti vastasi, että kun hän on varta vasten järjestänyt vapaapäivän ja kun töistä on niin hankala olla pois... Seuraavana päivänä tuli sitten tekstiviesti että vesirokkoa oli, poliklinikan lastenlääkäri oli tehnyt diagnoosin...
3) Törmäsin kaupassa puolituttuun, joka valitti päiväkodin tätien "nipoutta". Lapsi oli kuulemma kolmena perättäisenä päivänä soitettu hakemaan ripuloinnin vuoksi kesken päivän hoidosta. Tämä oli kuulemma aiheuttanut suuria ongelmia töissä, jossa oli kovin kiirettä. Töistä ei kuulemma oikein olisi voinut olla sillä hetkellä pois. Tämä ripuloiva lapsi oli silläkin hetkellä aidin kanssa kaupassa. Äiti oli vaan laittanut 5-vuotiaalle vaipan...Ja vielä ihmetellään, miksi päiväkodeissa taudit leviävät!
4) Meidät kutsuttiin kylään tuttavaperheen luo. Oltuamme hetken siellä perheen äiti sanoi, että toivottavasti meitä ei haittaa kun he ovat niin räkäisiä (miksei tätä voinut ilmoittaa etukäteen). Perheen lapset pelmahtivat paikalle ja nuorin oli kuumeisen oloinen, pärski ja valitti paikkojen särkevän. Vanhemmalla oli kurkku kovin kipeä. Myöhemmin äiti mittasikin nuorimmalla lapsella olevan reilut 39 astetta kuumetta. Poika nukahteli kesken leikkien lattialle...Nyt meillä on sitten vauvalla toinen antibioottikuuri meneillään korvatulehduksen vuoksi. Kahteen viikkoon ei ola nukuttu räkäisyyden, yskimisen ja tukkoisuuden vuoksi...Täytyy vaan toivoa, ettei ole possunuhaa. Lääkäri ei ottanut siihen kantaa...
Kaikissa näissä esimerkkiperheissä on ihan fiksut, koulutetut vanhemmat. Miksi siis lapsen sairastaessa MINÄ, MINÄ, MINÄ -ajattelu astuu esiin. Asioita ei osata nähdä muiden kannalta, vaan minä ja oma mukavuus & työ menee aina (lapsenkin hyvinvoinnin) edelle. Mistä moinen trendi?
Esimerkkejä elävästä elämästä:
1) Meillä oli 3 viikkoinen vauva, kun tuttavaperheemme halusi aivan välttämättä tulla katsomaan vauvaa. Sovimme visiitistä, mutta suureksi ihmetyksekseni perheen äiti ovella kertoi nuorimman olevan tulirokossa. Oli kuulemma syönyt vuorokauden antibioottia, joten ei pitäisi olla kuulemma enää tartuttava. Kuumetta tytöllä oli kuitenkin vielä 39 astetta! Käännytin perheen ovelta ja kerroin etten halua ottaa riskiä vastasyntyneen kanssa. Perhe loukkaantui tästä kovin, sillä "lapset olisivat niin kovasti halunneet nähdä vauvan".
2) Tuttavani soitteli minulle ja kertoi poikansa olevan kuumeessa ja täynnä näppylöitä. Epäili itse jotakin rokkotauia. Kertoi, että saavat huomenna varmuuden kun menevät sairaalan poliklinikalle (allergioiden vuoksi) rutiinikontrolliin. Kehoitin äitiä vaihtamaan ajan, sillä eihän rokkotautista lasta voi viedä lastenklinikalle, jossa on sairaita lapsia. Esimerkiksi leukemialapselle rokko voi olla tappava! Tämä kyseinen äiti vastasi, että kun hän on varta vasten järjestänyt vapaapäivän ja kun töistä on niin hankala olla pois... Seuraavana päivänä tuli sitten tekstiviesti että vesirokkoa oli, poliklinikan lastenlääkäri oli tehnyt diagnoosin...
3) Törmäsin kaupassa puolituttuun, joka valitti päiväkodin tätien "nipoutta". Lapsi oli kuulemma kolmena perättäisenä päivänä soitettu hakemaan ripuloinnin vuoksi kesken päivän hoidosta. Tämä oli kuulemma aiheuttanut suuria ongelmia töissä, jossa oli kovin kiirettä. Töistä ei kuulemma oikein olisi voinut olla sillä hetkellä pois. Tämä ripuloiva lapsi oli silläkin hetkellä aidin kanssa kaupassa. Äiti oli vaan laittanut 5-vuotiaalle vaipan...Ja vielä ihmetellään, miksi päiväkodeissa taudit leviävät!
4) Meidät kutsuttiin kylään tuttavaperheen luo. Oltuamme hetken siellä perheen äiti sanoi, että toivottavasti meitä ei haittaa kun he ovat niin räkäisiä (miksei tätä voinut ilmoittaa etukäteen). Perheen lapset pelmahtivat paikalle ja nuorin oli kuumeisen oloinen, pärski ja valitti paikkojen särkevän. Vanhemmalla oli kurkku kovin kipeä. Myöhemmin äiti mittasikin nuorimmalla lapsella olevan reilut 39 astetta kuumetta. Poika nukahteli kesken leikkien lattialle...Nyt meillä on sitten vauvalla toinen antibioottikuuri meneillään korvatulehduksen vuoksi. Kahteen viikkoon ei ola nukuttu räkäisyyden, yskimisen ja tukkoisuuden vuoksi...Täytyy vaan toivoa, ettei ole possunuhaa. Lääkäri ei ottanut siihen kantaa...
Kaikissa näissä esimerkkiperheissä on ihan fiksut, koulutetut vanhemmat. Miksi siis lapsen sairastaessa MINÄ, MINÄ, MINÄ -ajattelu astuu esiin. Asioita ei osata nähdä muiden kannalta, vaan minä ja oma mukavuus & työ menee aina (lapsenkin hyvinvoinnin) edelle. Mistä moinen trendi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
En tosiaan ymmärrä sitä. Samahan se on aikuisten kesken. Pakko ängetä työpaikalle sairaana ja tartuttaa kaikki ympärilläolijat. Minäkin olin raskaana- kolmas raskauskolmannes alkamassa - kun työkaveri tuli aivan kamalan näköisenä töihin - hikinen, punainen, yski taukoamatta...kuulemma oli jo aloittanut antibiootin niin ei tartu. No, pian olimme lapsen kanssa influenssassa...siinä sairastimme kaksi viikkoa ja perään tuli poskiontelotulehdus. Olin yhteensä kolme viikkoa sairaana. Lapsi oksenteli koska influenssa oli niin paha. Raskaana olevalle taas influenssa voi olla vaarallinen. Vai että antibiootit auttavat ettei influenssa tartu!!! Että ihmiset osaavat olla typeriä.
Oletan että tämä johtuu ihmisten itsekeskeisyydestä. Ajatellaan vain mitä itse haluaa eikä sitä miten oma toiminta vaikuttaa ympärilläolijoihin.
Samaa ihmetelen minäkin. Lasten sairastelut eivät saisi mitenkään häiritä vanhempien elämää..
Olen tällä hetkellä hoitovapaalla kahden lapseni kanssa mutta lasten teon välissä olin töissä 8kk ja esikoiseni silloin 1v 3kk oli perhepäivähoidossa. Lapsi oli vähän väliä sairaana ja miehen kans vuoroteltiin, eli jäätiin vuorotellen tytön kans kotiin. Olen ehdottomasti sitä vastaan että nuhainen lapsi vietäisiin hoitoon!! Jäimme kotiin aina kun vähänkään nokka vuoti, näin tauti meni helpoiten ohikin.
Johtuneeko sitten siitä että mieheni kanssa ollaan tavallisia duunareita (kaupan kassa ja mekaanikko) ja ne tekemättömät työt siellä töissä pystyi hoitamaan joku muukin?! Kun taas (yli)koulutetut tekevät niin pirun tärkeetä työtä että ovat aivan korvaamattomia siellä työpaikoillaan ja näin ollen sairas lapsi pitää viedä hoitoon...mene ja tiedä.
miten helposti saa töistä palkallista vapaata lapsen sairastaessa ja vaaditaanko lääkärintodistus(sairasloma) Monikaan lääkäri ei välttämättä kirjoita pelkästään nuhan vuoksi sairaslomaa lapselle, jota ilman taas monikaan vanhempi ei saa palkallista lomaa töistä. Meidän päiväkodissa nuhaa on liikenteessä parin viikon välein. Ei olisi varaa olla palkattomalla niin tiuhaan vaikka molemmat vanhemmat vuorottelisivatkin. Jos ei lapsi pärjää nuhaisena hoidossa, niin se on eri asia. meidän tyttöä ei nuha haittaa, leikkii siinä missä muutkin. Toki tämä sitten tarttuu muille- ja sieltä tyttö sen sai itsekin. Kyllä mielestäni hyvin kipeä nuhainen lapsi kuuluu kotihoitoon, mutta en vain vuotavan nenän takia veisi lääkäriin jos ei ole muita oireita. Luulisin että tämä on yleinen linja jos ei ilman lääkärintodistusta anneta palkallista lapsenhoitovapaata työpaikalta.
Mua ihmetyttää sama homma, mut etenkin se, että jotkut aikuiset tulevat kipeenä käymään lapsiperheissä kuten toinen mummo ja ukki yms. sukulaiset. Eivätkä edes pese käsiään. Siitä on monesti sanottu, että peskää kätenne. Se on heille jotenkin vaikeaa. Aina vain sanovat, että on vähän nuhaa, mutta ei se tartu. Jotenkin ihan v.t...aa......Omat kaverit taas ovat ajattelevaisia, vaikka heillä ei ole lapsia. He ilmoittavat suoraan, että kuule, nyt on flunssa, en tule käymään, ettei lapsillesi tartu.
Itsekään en mene kipeenä kylään!