sen minä tarvitsisin
purjehtia yli karittoman veden
astua syysviileää maata
kompastumatta
elää ilman kipua
mutta se on kuitenkin utopiaa
mahdottomuuksien mittaamaton summa
jossa runot
putoavat yhä raskaampina
yhä
h
a
r
v
e
m
m
i
n
anteeksi
ettei minusta enemmäksi
purjehtia yli karittoman veden
astua syysviileää maata
kompastumatta
elää ilman kipua
mutta se on kuitenkin utopiaa
mahdottomuuksien mittaamaton summa
jossa runot
putoavat yhä raskaampina
yhä
h
a
r
v
e
m
m
i
n
anteeksi
ettei minusta enemmäksi
Vastaukset 8
Vanhimmat
niinpä, ei sellaista elämää taida olla olemassakaan. Eli eipä ole minustakaan enemmäksi, kun en nyt osaa toivettasi tään kummemmin ees kommentoida. Sanonpa siis vaan, että toivotaan iloa mieliin!
miksi sitä tunteekin itsensä toisinaan niin
äärettömän turhaksi ja tarpeettomaksi - kummallista.
Sellaisina hetkinä käy elämää läpi ja huomaa ne
kaikki vaivat ja kolotukset, toivoo vain, että niistä
pääsisi vapaaksi.
Kiitos Sinulle ja samaa toivon myös;
iloa ja myönteistä uutta päivää meille kummallekin.
... löytää se uudestaan
kuin löytöretkeilijöiden polttava palo
malttamattomuus kun läheni vieras ranta ...
sinä olet jäänyt seisteisiin päiviin
sillä harmaalla maalattuihin
vaikka virvatulet sinua houkuttaa repäisemään
itsesi irti jotta uusin silmin maailmasi näkisit
sydämesi onnesta hehkusi
mutta se kuuluisa ensimmäinen askel
uskaltaako sitä ottaa ...
väsymyksen runo mollimaisin sävyin ...
mutta muista !!!
sinusta on paljon enemmäksikin
sinä loistava runomerien majakka, sen tuikku ...
hyvä upea moll !!!!
Sinulle, joka löydät minusta aina valoa ja
kaikkea hyvää vaikken ole ketään toista kummempi.
Harmittaa runossa tuo yksi sana, jonka kirjaimet
jäi alekkain lopullisessa versiossa. Esikatselussa
ne näkyi, kuten tarkoitinkin - porrastetusti.
Kiitos taas lämpimästä ja kannustavasta palautteestasi,
olkoon päiväsi onnen täyteinen.
minulla olisi piristysruiske
joka antais
sinulle
elämänriemua nin
että se vain lisääntyisi
eikä koskaan ammentaisi
sinua tyhjiin
::::mutta joskus on vain käytävä
pohjalla mielen.....
kunnes aurinko taas oikein loistelee
Olemme juuri sitä olemme
ja se on hianoo :)
mikä piristysruiskeesi on,
mutta ikävä kyllä sitä ei ole mahdollista toteuttaa =(
Pohjalla on käyty moneen kertaan,
aina on vielä selviydytty kuitenkin valoon.
Sinä olet Sinä arvokkaana itsenäsi,
minä olen minä - jotain muuta, jollain erotuksella.
Kaunis kiitos sanoistasi Ystäväni.
Moi.
Hyvä oli teksti,, painavaa asiaa, hienosti oivallettu ei haittaa vaikka ovat allekkain eikä niin kuin olit ajatellut.
Kipu se meissä lymyävä osa joka yllättää aina kun vähiten odottaa..
Aihe oli ajankohtainen.
hyvyydestä, hetkellinen tuntemusten purku.
Olotila, johon niin usein nykyään unohdun.
Kipukin on lähes jokapäiväistä, toisinaan se on
ruumiillista, toisen kerran taas henkistä avuttomuutta.
Kobo, lintsi kiittää ja pokkaa.
PS Tämä uusi tsydeemi on tooooodella syvältä !
Ei edes esikatselua.