Vuosi sitten
nousin merestä
nosteessa oli sinun tuoksusi
ja häivähdys merisuolaa
rakkaus on pisaroinut iholtani
kuin hiki
en pystynyt pitämään sitä
kaapissa
enkä jättämään rantapyyhkeelle
Syvien portaiden jälkeen
huomaan katujen muuttuneen
vaaleanpunaisesta purppuraksi
ja näyteikkunoiden
ihanien kenkien
alennusmyyntien
alkaneen
suolaiset hinnat eivät ole
koskaan minua pelottaneet
Olen noussut
ylös tuhkasta aina uudelleen
marssinut piikkikorkojen renessanssia
makeimpienkin kenkien rakot
paranevat
aina uutta laastaroitavaa
silmiin suolaista rantahiekkaa
uimarantaan pyyhin sinun
tuoksusi
nousin merestä
nosteessa oli sinun tuoksusi
ja häivähdys merisuolaa
rakkaus on pisaroinut iholtani
kuin hiki
en pystynyt pitämään sitä
kaapissa
enkä jättämään rantapyyhkeelle
Syvien portaiden jälkeen
huomaan katujen muuttuneen
vaaleanpunaisesta purppuraksi
ja näyteikkunoiden
ihanien kenkien
alennusmyyntien
alkaneen
suolaiset hinnat eivät ole
koskaan minua pelottaneet
Olen noussut
ylös tuhkasta aina uudelleen
marssinut piikkikorkojen renessanssia
makeimpienkin kenkien rakot
paranevat
aina uutta laastaroitavaa
silmiin suolaista rantahiekkaa
uimarantaan pyyhin sinun
tuoksusi
Vastaukset 3
Vanhimmat
mikä ilo jälleen pitkästä aikaa lukea Sinuakin.
Ja millaisella runolla sitten oletkaan palannut,
samaa jykevää ja puhuttelevaa tekstiä kuin
ennenkin. Melankoliaa, raastavaakin tekstiä
jossa on ihmisen ääni ja tunteiden tumma
verkosto.
Upea !
Vastaan teille molemmille; Linda-ihanaiselle, ja Mies Viisseiskalle tässä samalla:
kiitos kovasti palautteestanne, olette tähtiä. Samanlaista mielihyvää tuotitte minulle kuin avaruuden tuntemattomat tuikkijat, hiljaisia, kannustavia ja tuntemattomia.
Vaikka runoaan ei pitäisi avata, niin selitän sitä silläkin uhalla, että sen sanoma vettyy.
Olin runonkirjoitusblokissa monta kuukautta. Ei vaan tullut ulos mitään, vaikka ympärillä tapahtui kuin linkoavassa pesukoneessa. Sitten alkoi alitajunta naputtelemaan, ja hahmottelin riimit ylös. Muokkailin niitä varmaan kuukauden verran ennen kuin olin tyytyväinen tulokseen.
Runo kertoo siitä, miten sitä kohtaa ihmisiä ja suhtautuu niihin ihan täysillä. Siis minä. Se kertoo kehityksestä ja itseanalyysistä. Siinä on haikeutta, koska oppiminen on välillä turhauttavaa. Kaikki tuntuu päättyvän, vaikka tietää että uudet polut odottavat. Siltikin olisi kiva voida jäädä biitsille vain fiilistelemään, auringonpolttaman uhallakin. Sitä haluaisi pystyä valitsemaan elämän jäätelöautosta juuri sen, mihin omasta mielestä on varaa.
Kiitos siis tuntemattomat ystäväni, kun jaoitte haikeuden kanssani. Voikaa hyvin sisko ja veli!!
http://www.youtube.com/watch?v=g3C7DECI0jU
Kun suutelen sinua, tuntuu kuin
suutelisi sadetta, joka vuotaa
valtoimenaan, rajatonta kosteuden
leikkiä huulilla alas nieluun asti.
Niin sinäkin aina tahdot kuin sade,
tulla villinä ja tahtomanasi tovina,
oman aikasi kostuttaa minua kokonaan
kuin aikomuksena tukehduttaa minut.
Sitten kosktea Rakastelusi vain päättyy
ja kuivut puroiksi, lopulta katoat kokonaan,
jään kiihkoni seuraan yksi, kuivuneesta,
kadonneesta sinusta vain pisaroita minussa.
Jonain päivänä alat jälleen tippua huulilleni,
sisälle avonaisesta kauluksesta iholle asti
hyväilemään, villinä kostuttamaan jalkojani,
tietäen, että jälleen suutelen sinua.
Hyväilen sinua pinnallani pisaroista.
http://www.youtube.com/watch?v=so6ExplQlaY&feature=related
Rakkautta on vaikea kätkeä,
asettaa niin piiloon, ettei se näy,
tule esiin.
Piikkikorot paljastavat, rakot juoruavat,
laastarit kertovat kaiken.
Hiki sanoo vain, mikä on
todellisuus.
Muuttuu pisaroiksi ja sanoo Rakkaudesta.
Todella väkevä ja upea Rakkausrunosi.
Tätä koki ja luki nautinnolla.
Harvinaisen tummaa ja vahvaa Runoa,
jossa oli helppo viihtyä ja nauttia.
Tämä kuljetti ja sai ajattelemaan.
Erittäin hie Runosi.
Suolaa huulille ja aurinkoa ihollesi
tänäinkin Sinulle.