Koiraroduista chihuahua on rakenteeltaan yksi terveimmistä ja susimaisimmista, eli chihu on ennen kaikkea aktiivisen ja liikunnallisen ihmisen koira, eikä läheskään laiskureiden. Chihuahua rakastaa ja tarvitsee pitkiä lenkkejä ja harrastuksia, se on todellinen energiapakkaus. Chihuahuaa käytettiin aikoinaan rottakoirana, joten se on rohkea ja temperamenttinen ja tuntee itsensä jättiläiseksi. Chihuahua tarvitsee kunnon peruskoulutuksen, tapakasvatuksen ja sosiaalistamisen, mikäli siitä ei haluta käytöshäiriöistä. Ketteryytensä, vilkkautensa, energisyytensä, aktiivisuutensa, terveen rakenteensa ja temperamenttinsa ansiosta chihu on loistava harrastuskoira vaikka agilityyn. Oikea rotuvalinta haasteelliselle koiraharrastajalle!
Energinen ja susimainen chihu
on, se, niin
3167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rotta mikä rotta :D susimainen :DD
Kaikista maailman jalostetuista koiraroduista, chihuahua on viety kauimmas. Eli siis chihu on kaikkein vähiten "susimainen" koira:D
Chihuahua on hyvin vanha rotuna, alkukantainen rotu. Mutta nykyään, etenkin kun chihusta on tullut "muoti-ilmiö", on seurauksena pentutehtailua ja rodun pilalle menoa.
Chihuahuan sanotaan olleen meksikolaisten inkkarikansojen pyhänä koirana ja/tai uhrikoirana ja sen oletetaan polveutuvan meksikolaisesta villieläimestä, joka on saattanut kiipeillä puissa (rodulla erikoispiirteenä lintumaiset käyrät kynnet) ja/tai asustella luolissa.
Chihu ei ole ollut nynnykkä eikä ole sitä nykyäänkään, jos ei ole peräisin rotua liikaa tehtailevasta paikasta ja rodulle epätyypillisistä aroista vanhemmista (arkuus voi periytyä).
Parhaimmillaan chihu on rohkea, utelias, avoin, hurmaava EIKÄ mikään turhanhaukkuja/räksy. Harmi vain että nykyään näkee paljonkin niitä räksyjä, mutta ON olemassa myös hyvätapaisia ja rauhallisen itsevarmuuden omaavia chihuja. Riippuu erittäin paljon omistajasta, millainen se oma chihu on. Ei ole koiran vika, jos omistaja ei ole "koiraihmisiä" vaan koira on hommattu söpönä muotijuttuna asusteeksi jota sitten viedään koko ajan sylissä eikä anneta koiran olla koira.
Hälyyttävää on ulkomailla, kuten Yhdysvalloissa, kehkeytynyt hulluus haluta jalostaa mahdollisimman pieniä "teacup sized" chihuja, jotka eivät enää edusta normaalisti ja alkujaan terverakenteista chihua. Teekuppikoiria ovat olleet haluamassa jopa omaksi rodukseen, mutta vastuullisissa koirapiireissä ajatusta on vastustettu. Teekuppikoirien on todettu olevan aika lailla sairaita.
Ja myös ihan normi chihuahuan kohdalla on ollut huolenaihetta siitä, mihin suuntaan näyttelytoiminta ja jalostus ovat viemässä rotua. Huolestuttavaa on, jos näyttelyissä suositaan mahdollisimman pientä kokoa ja annetaan viestiä kasvattajapiireille, että oikein pienet chihuahuat ovat niitä parhaita. Siihen yhtälöön vielä se, että kansan syvistä riveistä chihuahuaa haluamassa on myös, ikävä kyllä, niitä joiden ensisijainen kriteeri on haluta saada mahdollisimman pieni chihuahua. Näille ihmisille pitäisi koiran sijaan antaa tamakochi vai mikä se japanilainen piipittävä lemmikkileu nyt olikaan. :D
Ja kun ei suosita liian pieniä chihuja vaan halutaan terverakenteisen ja vahvan oloinen koira chihuahuaksi, ollaan asiallisesti ja koiraihmisinä silloin liikkeellä.
Susimaisuudesta. On chihuilla käytöksessä susimaisuutta, irokeesin kun on joskus nähnyt pystyssä ja hampaat irvessä, tulee mieleen minisusi. Sudelle tyypillista villieläimen käytöstä on olla epäluuloinen kaikkea vierasta kohtaan ja hampaita näytetään selkäkarvat pystympään nousten siinä sitten. Chihut saavat irokeesin pystyyn aika vahvasti ja nopsaan jos siltä tuntuu.
Tiedän chihuahuan, joka jopa _näyttää_ minisudelta, vieraat ihmiset päivitelleet sen näköä. Rajunnäköiseksi on sanottu, kunnioitusta herättänyt. Käytös sillä silti rauhallisen itsevarmaa, poliisikoira Rexin kaltaista ihan. :D