Eedenin käärme

Katsannosta riippuen --> "Jos menetämme demonimme, niin menetämme Vapahtajamme, sillä keltä sitten Vapahtajamme meidät pelasti?", tai vastaavasti "Jos menetämme Demoonimme, niin menetämme Vapahtajamme".

¤¤¤

Voisi ajatella vastakkaisten jumal'kuvien luonnin syyksi reali-maailman raadollisuuden joka sotii selvästi uskonnoissa olevaa "hyvä-jumal-kuva" ja "Luoja on rakkaus" premissiä vastaan, tarvitaan siis syyllinen jotta uskontojen jumal-kuva rakkaudellisesta luojasta olisi "johdonmukaisempi".


Mikään heprealainen kirjoitus ei samaista Saatanaa Edenin eikä mihinkään muuhunkaan käärmeeseen.
Sen sijaan Mooseksen vaski-käärmeellä oli parantajan rooli, tuo käärme oli foinikialaisen Askleipuksen vastine, jonka kuva on vielä tänäänkin lääkäreiden rintapielessä.
Mooses oli Leevin ['leviah' merkitsee kerälle kääriytyvää/Toora'käärö] jälkeläinen ja leeviläisiä[ 'hivi' ja 'levi' merkitsevät kaikki käärmettä] sanottiin käärmeen pojiksi ja viisauden pojiksi. Leeviläiset tiesivät tiedon ja olivat siten tiedon käärmeitä.
Myös Gautama Buddha oli Naga- eli käärmeheimon sukua.
Hermeksen eli Thot´n käärmeen-vertauskuva on kirjain 'teth', ofilaisten legendojen mukaan Kristus [eli uusi Mooses] syntyi "käärmeestä" eli Sofiasta/pyhästä hengestä.
Käärme on ollut tiedon ja parantajien symboli.


Eräs vanhimmista persofinikaatioista on hindujen 'Naarada'/'Riidannostaja'.
Tämä alunperin filosofinen vertaus-kuva vääristeltiin ihmisen mielissä-->pettäväksi, viekkaaksi ja kostonhimoiseksi jumalaksi.
Personoitu Saatana nyky-kristillisessä merkityksessään on kirkko-isien keksintö, kansanomaistettu "maito-mukaelma" ikiaikain viisauksista.

Gnostikkojen lahkot olivat puolestaan initioitujen perustamia ja ne tunsivat vertauskuvien todelliset merkitykset.
Logos on Saatanan esikoisveli, "Pyhä ehtoollinen"[Leonardo da Vinci] taulussa Jeesuksella ja Juudaalla on ---> samat kasvot!
Merkittävät taiteilijat siis tunsivat evankeliumeiden gnostisen[Tiedollisen] merkityksen ihmisen sisäisistä feminiinis-maskuliinisista ja hyvä/paha-princiipeistä.
Esoteerinen filosofia käsittää sen, että ihmisessä ilmenee eri aspektit jotka on sovitettava sisäisesti balanssiin [ei ulkoisttava], mutta kristillinen teologia ei tätä ymmärrä eikä myönnä.