Kuka kertoi sinulle että on syksy
ja erot ja lähdöt että aika parantaa
etkä edes unessasi rauhoitu
potkit minua pois
vaikka en lähellesi ole vielä päässyt
Sinussa ovat hoipuntani juuret
kiusaus koettelu ikuinen
aihe riitaan ja sovintoon
oikkusi vetävät minut vain puolelleen
mutta runkosi kestää ravistelun
Nainen tehtiin kuultavaksi
mutta ei läpinäkyväksi
enkä osaa suhtautua
löytää sanoja kuvaamaan kaikkea tuntemaani hellyyttä
tai oikeaa tapaa laskea se naisenihollesi
ja erot ja lähdöt että aika parantaa
etkä edes unessasi rauhoitu
potkit minua pois
vaikka en lähellesi ole vielä päässyt
Sinussa ovat hoipuntani juuret
kiusaus koettelu ikuinen
aihe riitaan ja sovintoon
oikkusi vetävät minut vain puolelleen
mutta runkosi kestää ravistelun
Nainen tehtiin kuultavaksi
mutta ei läpinäkyväksi
enkä osaa suhtautua
löytää sanoja kuvaamaan kaikkea tuntemaani hellyyttä
tai oikeaa tapaa laskea se naisenihollesi
Vastaukset 45
Vanhimmat
enpä osaa sanoa kuka kertoi, mutta nuokkuessani täällä kuin vanha ylväs puunrunko, niin tuntuu tää elämän lento kieltämättä jo vähän uuvuttavalta ja syksyiseltä..
Luinpa muuten historianlehdestä äskettäin, että Freud oli vakuuttunut siitä, että naisten tulisi pidättäytyä ajattelusta.. mutta minkäs sitä tälle päänupilleen mahtaa. Ajatukset senkus vaan pyörii päässä, vaikka ulkona sataa. Joten en siis tuittuile, minä mukamas ajattelen. Ja siitä tulikin mieleen, että kauniit runot olet taas väsännyt, melkein kuin oisit ne minulle kirjoittanut. Kiitos! Tästä näet, etten minäkään ihan oikein osaa asioihin suhtautua. Mutta, yritänpä tästä kuitenkin taas piristyä, ja hoiperrella töihin, vaikka ulkona sataa.
:) t. ikäkulu
Runojen aihe on kaunis, kauniimpi kuin niistä tehdyt runot. Ja kyllä, niissä on sama "teema", tulivat melkein yhtä matkaa maailmaan.
Masentavaa olla tänään töissä kun sataa. Tosin masentavaa oli perjantainakin ja silloin paistoi aurinko. Kyllä on joku keksinyt ajanhukkaa ihmiselle, kun työn on luonut. Tarvitsisin kipeästi lomaa toipuakseni lomalta paluusta ja itse lomasta.
Olen itse asiassa miettinyt Freudia. Runoistani olen lukevinani piilomerkityksiä, sellaisia joita en ole tarkoittanut enkä julkisesti omakseni tunnusta. Kuten tässä tuo "rungon ravistelu". Aluksi piti tulla myös jotain naisen mittaamista ja mittalaitteiden asettelua, mutta en tarkoittanut sellaista mikä siitä kuitenkin olisi tullut mieleen, joten parempi jättää sellainen pois.
Ajattelen naista suurimman osan päivästä, mutta en naisesta juurikaan puhu. Runossa voi vähän kertoa sellaisistakin ajatuksista, jotka eivät päivänvaloa kestä.
Niin, Freudista oli puhe... naistenko pidättäydyttävä ajattelusta. Freud oli älykäs mies, mutta tietenkin edusti myös oman aikansa ajattelua. Häneltä voi poimia hyvät ajatukset ja jättää huonot sikseen.
Itse olen heikkona älykkäisiin naisiin. Enkä lue älykkyydeksi pelkkää kirjatietoa. Äly näkyy olemuksessa, se tuntuu suudelmassa. Älykkään naisen suudelma ei ole koskaan pelkkä fyysinen suorite, vaan siihen kätkeytyy oma salattu maailmansa. Maailma, joka avautuu suudelmassa eikä missään muualla.
Meni vähän sivuraiteille, mutta kuten sanoin: näitä asioita mietin suurimman osan ajastani Telluksella. Mitä sitä töissä muutakaan voisi tehdä.
Selvennän vielä, jotta et minua oikein ymmärtäisi... Puhun naisesta kyllä, mutta en sillä tavalla kuin ajattelen, en ainakaan sataprosenttisesti. Yleensä puhe on aika yksinkertaistettua tyyliin mahdottomuus/elämän suola/härskit jutut. Joko muut miehet ymmärtävät naisen eri tavalla tai sitten hekään eivät uskalla puhua asiasta.
Naisten kanssa pääsee vähän syvemmälle sentään. Ongelma on vain se, että kun miehet käyttävät yksinkertaistettua kieltä niin naiset yleensä jotain pehmokieltä. Että tunne on jokin pumpulipallo tuulessa.
Miksi kaikki itseni ulkopuolella puhuvatkin pelkkiä tylsiä ja merkityksettömiä juttuja. Miksi vain minä olen mielenkiintoinen.
en minä tuosta ymmärrä mitään. Tais olla vikaa palautteessani? Ei olisi pitänyt mainita tuota Freudia, kun noin lähti mielikuvitus lentoon. Meni hyvän runon tunnelma ihan pilalle. Anteeksi!
Ei palautteessasi ollut mitään vikaa! Päinvastoin, laittoi ajatuksen laukkaan. Tosiaan, olen Freudia miettinyt siltä kantilta että "mitä Freud tästä ajattelisi" - piilotajunnan ja salamerkitysten kannalta. Intouduinpa vastaamaan ja samalla näyttämään työteliäältä työpaikalla. Se oli varmasti suuri ihme, kun yllättäen heräsin unenkaltaisesta horroksesta naputtelemaan innokkaasti jotain virallisen näköistä asiaa. Että kiitos tästä ja tulevasta palkankorotuksesta.
Niin, ja on tämä aivan oma maailmansa missä elän. Omat kummat jutut. Saanko muihin yhteyttä? Voiko yleisessä pöytäkeskustelussa ottaa esiin: Kirjoitan rakkausrunoja keskustelupalstalle nimimerkillä Hullusetä. Syntyykö vaivautunut hiljaisuus vai luonteva käänne keskusteluun? Onko tilanteeni toivoton. Ymmärtääkö kukaan.
Minäkin yritän ymmärtää, sillä
äitini oli katsos partiotyttö.
Sieltä hyvät tavat on peritty,
ja se on ihan totta!
Sekinkö on totta, et' uutteraksi ihan rupesit?
No kyllä pitääkin terveen ihmisen liikahtaa
8 tunnin unen aikana ainakin 35 kertaa.
Niin olen ihan varmaan jostain lukenut,
kun enhän sitä muuten tietäisi.
Arvelen kuitenkin, että
siitä pöytäkeskustelusta
syntyisi syvä hiljaisuus,
ainaskin alkajaisiksi,
ja sitten ymmärrys.
Ja hymiöitä!
Mutta sanoisinpa silti, että
"On mahdotonta luoda kauneutta,
ilman että siihen ehdottomasti
kätkeytyy myös sydämen totuutta,
josta kauneus on heijastuksena."
(Joh.Volkett)
... koska runoihisi piiloutuu myös sitä kauneutta!
Ja voi..
nyt pitää vielä ruveta laskemaan
jotain numeroita yhteen,
toivottavasti menee oikein.
Hyvää yötä!
voisithan ihan huviksesi johdattaa kahvipöytäkeskustelun freudista tänne suomi24:n runoiluun...
Saisit ehkä aikaan loisketta työpaikkasi kultakalamaljaan... ja jos haluat palkankorotusta, niin pomolle vaan runoja rustaamaan (toivottavasti hän on nainen :-)
ihana huumorinpilke sulla riveissäsi :-)
Vai 8 tunnin unen aikana liikahtaa 35 kertaa.. tuohon voisi jotain kommentoida, ellen tuntisi tiettyä pistoa sydämessäni ja omassatunnossani. Kauneutta.. se on varmaan jossain tosi syvällä piilossa runoissani.. hmm.. mutta kiitos. Noissa laskutoimituksissa tuhraantuu paperia ja kynää ja aikaa tuntitolkulla. Olen runoilija, enkä mikään matemaatikko. Mutta kuin paremmaksikin kiitokseksi saat vielä tällaisen syväinspiroituneen runon:
Ikäkulu pesee tokan akat.
Takanako?
Tee se, pulu.
Käki
Kultakalamaljan vesi säilyköön tyynenä tästäkin eteenpäin. Jotkut asiat ovat tabuja. Vaikka kuka tietää kuinka moni tavallinen työkaveri kirjoittelisi tänne salanimellä. Tavallinen työteliäs nainen onkin joku öinen runojen seikkailijatar. Kyllä kai kaikilla on tavallisen pintansa alla jotakin - toivottavasti on - jotenkin mukavampaa kuvitella maailma sellaiseksi.
Kiitos vihjeestä. Ryhdyin oitis rustaamaan runoa naispomolleni. Työnimenä on "Oodi Elisabeth Bathorylle".
kiitokseni...
puien latvojen lausehin,
täält' ikimetsien takanta !
mutta oliko tuo suomeakaan. Kiitän joka tapauksessa.
Sanot arvostavasi intelligenttejä
naisia
kuitenkin sinäkin tallaat heitä
itsekeskeisellä tavallasi
jalkoihisi
mahdottomia kukapa elämän
suolassa ei kylpisi?
Kaikki älyllinenkin juonen
punonta päättyy seksistisiin
vihjauksiin
yleistäen sen käsityksen
että koko miehinen maailmankuva
todellakin on piipkeskeinen
Pusussa ei ole älyllistä ajattelua
paremmin se näkyy kirjoittajan
suutelemassa sanassa
Kyllä aika haavan parantaa
tosin se voi kestää kuukausia
jos puun runko on kovin
syvissä naarmuissa
Voisin väännellä mustekynää kanssasi, mutta en viitsi vaivautua, koska luultavaa on, että se kaikki poistettaisiin täältä syyllistymisenä chattailuun.
En tiedä, mistä olet saanut minusta noin huonon kuva. Tai sitten luet minua joltain teräväpiirtonäytöltä. En minä ole itsekeskeinen, narsistinen ja mitä kaikkea (pahimpia haukkumasanojasi en tähän hätään muistakaan). Enhän minä ehkä vaatimatonkaan ole, mutta eihän terve itsetunto pahasta ole. Mieluummin vähän yli kuin ali, eikö niin. Enkä ketään jalkoihini tallaa. Tiedän kuka olen, en muita kadehdi. Tiedän kuka olen, ei tarvetta sortaa muita itseä kohottaakseen.
Onhan minulla heikkouteni. Olen helposti johdateltavissa, jos se nyt heikkoudeksi luetaan. Luonteenpiirre, josta on iloakin elämässä ollut. Lienet itsekin johdatellut minua, kuljettanut kuin pässiä narussa. En ole vakaa tammi, joka järkähtämättä seisoo paikallaan, kyllä minä tuulessa heilun. En ole tilanteen hallinassa aina, enkä haluakaan olla.
En ole seksistinen. Näet seksistisenä sen, mikä on vain miehen ja naisen luontaista eroavaisuutta. En minä sukupuolestani mihinkään pääse, enkä haluakaan. Tuo on yleistävää, kun sanot falloksen kolisevan otsassa ja että kaikki miehet ovat tällaisia ja tuollaisia, piipkeskeisiä.
Ikävää että sinulla on huono kuva minusta, koska pidän sinusta. Nämä kaksi runoa ovat erikoislaatuisia, ne kertovat sinusta ja ovat sinulle. Mielikuvia tietysti, siitä miten olen sinut oppinut näkemään. Mielenkiintoisena ihmisenä. Näkemys. En juuri näkökulmaa miettinyt, koska en nyt kiitosta tai päänsilittelyä odottanutkaan. Livahtiko sinne jotain falloksen kolinaa, en tiedä. Olisi ollut kiva, jos olisit tykännyt mutta ei se nyt välttämätöntä ole. Olen tyytyväinen että kirjoitin, kuitenkin.
Tiedätkö mikä sinussa on parasta
ja kaikkein ainutlaatuisinta?
Se että sinä et provosoitunut tästäkään
runostani, otit sen tyylikkäästi ja rauhallisesti..
Kun minä oikuttelin ja halusin heristää
sinulle nyrkkiä
sinä otit kiinni kädestäni
silitit poskeani
suutelit hiljaiseksi
siitä mykkyydestä kimpoaa
kaunein osaamani kiitos
molemmista runoista
talletan ne sydämeni aarteiksi...
Anteeksi..
Piipkeskeisestä roskasta sydämesi aarteeksi... eihän tämä ole oikuttelua, vaan muuttuneisiin tosiasioihin perustuva katsantokannan muutos.
Poskesi on tehty siliteltäväksi
kättäsi ei rakennettu toraan
vaan hyväilyyn
Hyvä on välillä hiljentyä
kuunnella kahden ihmisen
välistä laulua
Anteeksi, kauniisti sanottu. Kiitos. Siinäpä muuten kaksi sanaa joita liian harvoin kuulee. Kiitos yleensä kääntyy muotoon 'Jaa?' ja anteeksi muotoon 'Oho!'.
Minä istun aikajanan öissä
sen kertomissa säkeissä
keskellä tätä hiljaisuutta
en voi ohittaa tuota laulua
Annan sen olla minua lähellä
kuin hyväilyn
kuin sylin
jonka lämpö kantaa
minua ulos syksyn myrskyistä
hetkessä jossa ei ikinä
enään ole lähtöjä
Aikaa on loputtomiin
samoin silkkisiä öitä
hiljaisuutta
voi leijua syksyn tuulissa
perustaa kotinsa myrskyn keskelle
kaatosateisiin
silti säilyä tyynenä
jalat kuivana
ei lähtöjä pois
vain pysyvää
Aika on veteen piirtyvä
viivakoodi
joka kenties pitää sisällänsä
pysyvän kodin hiekkaa
Minun on hetkeksi
mentävä
myrskynsilmän
kaatosateeseen
Sieltä poimin käteeni
juuri sen pisaran
jossa pyhästi vannot säilyttäväsi
jalkani kuivana
Sydämeni toivoo että
tiimalasin laskiessa paluuni aikaa
sydämesi ei unohda minua
Huvittuneena olen tullut sivusilmällä seuranneeksi saamiasi palautteita. Todentotta, varo vaan Maduncle ettet ole pian raastuvassa..(nauraa:) Onneksesi minussa on mustasukkaisuutta ainoastaan sinapinsiemenen verran, eli olet turvassa niiden kohtausteni osalta. Kaikki muut kohtaukset sitten ovatkin vallan oma lukunsa (vaikka et kyllä pääse nyt niistäkään nauttimaan koska olen viikon siellä myrskynsilmänkaatosateessa)
Huvittuneena seuraat muita miettimättä ettet vaan itse lipevästi ottanut itsellesi toisilta vapautuneita rooleja. Pakkohan ne on täyttää. Mutta huvitusta voi itsekukin aiheuttaa :) Ylimielisyys on niin kammottavaa, siksi tulin kommentoineeksi. Vaikka noiden muiden puolesta.
Sinussa on ajan viivakoodi
jossa lukee:
korvaamattoman arvokas
Myrskynsilmän kaatosateessa
voit kipitellä jalat kuivana
koska käteni sinua kannattelee
lasken takkini lätäköihin
jotta kenkäsi ei kosteutta kohtaa
Sydämeni muistaa
kohtaukset jäävät järjestämättä
rientoni ovat siveät ja keveät
Hyvää matkaa!
Iisisti vaan. Hupiahan tämä on. Tuskin tässä nyt kukaan on joutunut kärsimään.
kukaan ole puhunutkaan, eikä iiseydestä ole puutetta. Sanoin vaan, että jos on luonteeltaan synnynnäinen myymälävaras, tai dyykkaa roskiksesta toisten vanhoja pukuja ja esittää olevansa jotain muuta kuin roskisdyykkari, niin ei ehkä kannata naureskella muille ihmisille. Tai esittää jotain asemaa. Kai nyt jokainen kokee niin suuren luonnevirheen parin sanan todellisuuskatsauksen arvoisena.
Kommentteja kai on luettu puolisilmällä huvittuneena. Onhan täällä monenmoista verbaaliakrobaattia. Ei ihmisiä ole pidetty huvittavina.
Täällä on niin helppoa käsittää väärin toinen, mutta väliäkö tuolla. Jotkut ihmiset nyt vaan ovat sellaisia että lukevat puolihuolimattomasti, pillastuvat, kirjoittavat vastineen yhtenä viivana ja lähettävät sen samalla Kainuun Sanomien yleisönosastolle ja ammattiliiton juristille. Näin pitääkin suhtautua asioihin, intohimolla, eikä valjusti voivotellen.
Myymälävaras...
Olen kasvanut kodissa jossa tuli selkään pienemmästäkin syystä, saati sitten myymälävarkaudesta, niitä kodinarvoja kunnioitan edelleen eli en ryöstele ostoskeskuksia enkä pankkeja. Minun ei ole koskaan tarvinnut myöskään dyykata roskiksia, ei varastaa toisten ihmisten pukuja tai rooleja.Pukuja minulla on tarpeeksi ja yksi ainoa rooli, suoriutua tästä elämästä.
Asemaa minulta löytyy kyllä, haluatko siitä puolet?
Minua ei ole koskaan voinut syyttää itsekkyydestä olen aina ollut valmis jakamaan omistani niille jotka jotakin tarvitsevat.
Sinä et tunne minua, et tiedä minusta mitään, toki voit arvailla mutta luultavasti sekin menisi pieleen.
Olen aina tullut äärettömän surulliseksi ihmisten välisestä kateudesta, katkeruudesta ja eripurasta, tässä taas oiva esitys niistä!
Oletko ottanut huomioon sen seikan että tämä hullunoita vaikka sattuisi oikeasti
esim. tuntemaan
tämän kaikkien rakastaman hullusedän? Siinäpä sinulle pohdittavaa.
Rakkautta ja kynttilänvaloa iltaasi kaikesta huolimatta!
Toivottavasti olosi nyt helpottui:)
Sinun ei pitäisi puhua noin, ethän sinä edes tunne ihmisiä. En usko että tarkoititkaan mitä sanoit. Taidat olla minulle vihainen jostain, ehkä jäänyt jotain hampaankoloon. Mutta älä muita ihmisiä syyttele.
Södergran on ihan hyvää luettavaa, melkein kuin Hevoshullu-lehti. Sopii selailtavaksi vaaleanpunaisiin puputossuihin pukeutumisen, konvehtien napostelun ja kiiltokuvien pläräilyn lomassa. Mutta Käytöksen kultainen kirja olisi sinulle ehkä sittenkin parempaa luettavaa.
;-)
luulet vain, tiedät toisin.
Naiseuden mysteerisyys
on miehen elämän pelastus
... ajankäytön maksimointi;
silmissä naisen oletus
mielessä vaihtoehtojen ristiriita
...hellyyden-kosketus; sillä on kaikki kuitattu.
*******************x*******************
Tässä runossa parasta että sentään noin syvästi pohdit, tai annoit meriitit pohdinnalle; joskin näyttää loppuyhteenvedolta.
Tuo hellyys-juttu ympäröi jo lukijankin jotenkin hellämielisesti ;-)
Sydämessä on kyllä tieto
ilman naista elämä kolkkoa olisi
sydän vain joskus haraa vastaan
Onneksi on elämässä arvoituksia
syviä tutkimattomia mysteerejä
vaihtoehtoja ristiriitaisia
Kaikki päättyy hellyyteen
jos sinne saakka jaksaa
jos säilyttää toivonsa
......
Kiitos. Joo tuli hellyyttä mukaan. Lukijat maksavat kalliita laajakastamaksuja, joten ei kehtaa aina sitä törkyäkään tuputtaa ruudun täydeltä.
Jätän sinut kartoittamaan
kokemusmaailmasi verkkojen
kestävyyttä ja keskityn
omille teilleni ;-) ...
... ssinulla riittä haasteita, huomaan.
........ Näkemiin siis ......
Haasteita riittää, aina raastupaan asti. Sitä usein kuvittelisi että tiet ovat omia, mutta aina ne kuitenkin risteävät jonkun toisen tien kanssa ja siinä onkin kaksi tietä tai useampia. Kokemusmaailmani verkot ovat repeilleet niin pahasti, että enpä mistään Pietarin kalansaalista enää haaveile.
Voi sanoa monasti näkemiin, mutta ei niistä mikään ole välttämättä lopullinen. Ihmiset ja asiat tuppaavat tulemaan vastaan ennemmin tai myöhemmin. Ainakin minulla.
Sanon näkemiin, vaikka ehkä tarkoitamme sanalla eri asioita...
... miulla risteää silmissä oikein sekamelskana silmän pintakalvoilla nämä punaiset verisuonet, kun nuo syksyn lenetelevät itiöt ovat saaneet siellä aikaiseksi melkoisen ärsyyntymistilan. Silmätippoja ja runsata räpyttelyä ja mahdollisimman niukasti nettiä muutaman päivän. Tämä lähinnä syynä kelkasta hyppäämisessä. ................ ja tuota hmmmmmmmm..... tai sama se .... ääh.... kuittaan ;-)
Joo, olen nähnyt muitakin punasilmäisiä ihmisiä viime aikoina, että et ole yksin vaivasi kanssa. Allergisia muitakin. Ilman nettiä voi elää, ainakin nyt sen pari päivää. Polkuja... Toivu viisaasti, räpyttele silmäsi sinitaivaalle, käännä kelkka oikealle polulle.
Ja "hmmmmmmmm....." on kyllä ihan oikea täsmätermi kuvaamaan kaikkea.
..tarjosi. Selvää Mangrovea naisrotu. Runko kestää ravistelua...
Wikipediahan sen tietää
"Kasvualustana on hiekka tai lieju, jota kasvillisuus sitoo tehokkaasti. Mangroven katsotaan yleensä muodostavan oman biominsa.
Mangrovekasveille on yhteistä pönkkäjuuret, jotka antavat puulle tukea epävakaalla kasvualustallaan. Sitomalla liejua mangrovekasvillisuus suojaa rannikoita jopa tsunameilta."
Kasvualaustana hiekka tai lieju... muodostaa oman biominsa... pönkkäjuuret.. epävakaa kasvualusta... sitoo liejua... En sano juuta enkä jaata, että menee puhtaasti sinun piikkiisi tämä naiskäsitys. Jos nyt mikään voi mennä piikkiin puhtaasti, kun urheilun kannalta asiaa ajattelee.
Etkö vieläkään ymmärrä
virta minua vie...
vain hetkeksi antaa pysähtyä...
ei minusta paikoilleen olijaksi.
Rakkauden otan vastaan, en siitä enempää
kysy. Miksi kysyin? Pois sen myös annan
ihan sovinnolla. Miksen antaisi?
Elämä vain kiertokulkua tuuleen...ja
jos sylini silloin auki...jää. Mutta älä kysy
minulta miksi jäät? Jos, lähdet. Niin lähde.
Mutta, älä selitä minulle syitä lähtöösi.
Kaikki tuo aivan turhaa...olemme vain
matkalla;))
Ymmärränkö?
Ehkä en ole varma.
Elämästä en tiedä
rakkaudesta vähemmän
kiertokulkuako kaikki
palatakseen samaan pisteeseen
Virranviemä ihminen
pysähdytkö ajattelemaan
ajatteletko pysähtyä
Rakastat jos rakastat
jos et niin sitten et
miksi siihen on niin vaikea sopeutua
Kun aina toivoisi
että rakkautesi osuisi minuun
ja hylkisi muita
Jos näen avoimen sylin
juoksen
jos suljetun
odotan
etkö vieläkään ymmärrä,
millä tuon virran, kuohuvaisen
väkevämmän muita,
pysähdytät? Seisautat ajan juoksun..
Elämänvirtaa ei kahlitse
aika, ei vuodet, ei sade
ei aurinko...mitkään myrksyt ei
tuulet.
Siksikö jäät rannalle seisomaan,
odottamaan että, joku vain
tulisi ja olisi. Kanssasi kulkisi...
Katsos, sinun on mentävä ja
minun myös. Laitettava jalka toisensa
eteen..Eteenpäin se on ihmisen mieli.
Niin on ihmismieli rakennettu.
Menneisyyden kahleet ja haamut...
mitä niistä?
kuohuvainen samppanjavirta
talttuu vain juomalla
tyttö tulinen
vain rutistamalla
En seisoskele
enkä edes odottele
mitä odottelisin
päivä kerrallaan
pää jo ensi viikossa
vuodessa talvessa
jalka toista etuilee
haluaa ehättää
ennemmin perille
Menneisyys voi haamuilla
jos menee eteenpäin
eikä pysähdy
asioita selvittämään
eivät ne itsestään selviä
mutta on selvittäjäksi
kahdesta pienestä ihmisestä
eri suuntaan kulkevasta?
paljoa paina,
takana vain muutama pankkilaina;))
Elettyä elämää,
syli on täynnä, muistoa monta
niin unohtamonta;)) iloa tai surua
väliä sillä, tyhjät ei kuitenkaan eloni toimet,
tyhjäksi ei jääneet myöskään eloni loimet...
kevyet jo askeleet, hypähdellä taidan...
eloni kivisellä tiellä,
sitä minä vain,
että, kyllähän minäkin vielä;))
Rutistaakaakin jaksan,
ja eloni jotenkin aina maksan,
sitä vaan pelkää ihoni
unhoitusta....tässäkö kaikki?
ja mieli täyttää epäilys suuri,
ei ole pitkä ihmisen elämä,
ei sen alku ei loppu juuri....
paljoa paina,
takana vain muutama pankkilaina;))
Elettyä elämää,
syli on täynnä, muistoa monta
niin unohtamonta;)) iloa tai surua
väliä sillä, tyhjät ei kuitenkaan eloni toimet,
tyhjäksi ei jääneet myöskään eloni loimet...
kevyet jo askeleet, hypähdellä taidan...
eloni kivisellä tiellä,
sitä minä vain,
että, kyllähän minäkin vielä;))
Rutistaakaakin jaksan,
ja eloni jotenkin aina maksan,
sitä vaan pelkää ihoni
unhoitusta....tässäkö kaikki?
ja mieli täyttää epäilys suuri,
ei ole pitkä ihmisen elämä,
ei sen alku ei loppu juuri....
Elämä on parasta elettynä
päässä sulka, kädessä kynä
ja minkäs teet
jos kevyiltä tuntuvat askeleet
ja hangella kiitävi reet
Iho jaksaa muistaa
täytyy oikein päätä puistaa
mieleen palaa kaikki vanhat jutut
ystävät, vieraat ja puolitutut
Tulee sitten vaikka mitä eteen
joutuu kuivalle maalle tai avoveteen
homma hoituu
kaikki hyväksi koituu
mutta kaikki hyvä on edessäpäin
uskon aina näin
tai tässä ja nyt
tai ainakin olen täysillä elänyt
olipa se sitten jollekulle tarkoitettu taikka ei, siinä kun se nyt kuitenkin on!
Kauniit ovat mielestäni myös Elina Vaaran
Puu haudalla ja Huhuilu -runot, syystä
että olen ollut kuin Puu haudalla
Ollut kuin lehvien orpo laulu
kuin rakkaiden haudalla puu
kuin oudon ihana taulu
on ollut aamu ja toukokuu
ovat juureni sydämissä
joita multa ympäröi
ja latvani kaartuli siksi
niin kauas sinehen pois
että taivaan soittimiksi
minun oksani herkät ois
ja itkeä säveliksi
ne mullan surun vois.
Huhuilu taas eli hu~huu, koska
Mailaman metsä
on yksinäisyys
ja kuitenkin olla
kuin metsässä puu
tuntemattomana
kuin puiden kansa muu
kera outojen olla kuin ruohon vana
maailman kummulla
ahtaan-autiolla
vapaan alla sinen-
vain silmä, korva olla,
vain onnellinen (?), huhuileva suu!
Aatosten yhteenvetona toivon/toivotaan
'HullunSedän' sanoin:
et' kaikki hyvä on edessäpäin
uskotaan aina niin
tai tässä ja nyt
tai ainakin olen täysillä elänyt
se kun on mielestäni niin hienosti sanottu!
Hyvää Yötä!
Kiitos, Ikäkulu! Tiivistit olennaisen. Runositaateista varsinkin kolmas hätkähdytti minua syvällisyydellään. Oli kelle omistettu tai ei, tässä me kuitenkin olemme, jollekin omistautuneina, toisistamme kiinni pitäen. Kokonaisuutena jos asioita ajattelee, niin yleisellä tasolla tässä käsiteltyä tulee nainen hyvine ja huonoine puolineen.
Mieleen on tullut myös teoreettisena mahdollisuutena, että minussakin joku huono puoli olisi. Tiedän, että lukijassa tällainen väite herättää vaistomaisesti tyrmistyksen ja vastalauseiden myrskyn, mutta korostan tämän olevan puhtaasti teoreettinen ajatus. Minulla on nimittäin harvinainen kyky tarkastella asioita kaiken yläpuolella, yllättävistäkin näkökulmista, ja nähdä miten asiat saattaisivat olla toisenlaisissa olosuhteissa, toisissa maailmoissa.
Nyt on sellainen tilanne että sanoja olisi tuhansia, mutta yhtäkään niistä en voi sanoa.
Kirjoitan ne ruudulle näppäimistöön koskematta,
piirrän taivaalle poutapilviä häiritsemättä.
Jokainen aamu löydän tuhansia syitä ylistykseen, sillä jokainen aamu minä saan katsoa peiliin.