En aiemmin tajunnut, kun joku määritteli minulle biseksuaalista olemista niin, että ihminen saattaa haluta toteuttaa kumpaakin puolta itsessään samanaikaisesti. Minusta se kuulosti vieraalta; tottahan se yksi riittää jos rakastaa, aivan kuin heterollekin samassa tilanteessa.
En nyt yleistä, mitä jonkun toisen bi:n päässä saattaa liikkua, mutta omani sisältö on kyllä täydellinen myllerrys kaksijakoisuutta. Raivostuuttavaa, että kun samanaikaisesti rakastaa elämänsä miestä, pitää tuntea loputonta kaipuuta (elämänsä) naista kohtaan. Ei tällaisen ristiriidan kanssa eläminen ole kivaa! :( Ja joku vielä ihastelee tätä rikkaudeksi.
En nyt yleistä, mitä jonkun toisen bi:n päässä saattaa liikkua, mutta omani sisältö on kyllä täydellinen myllerrys kaksijakoisuutta. Raivostuuttavaa, että kun samanaikaisesti rakastaa elämänsä miestä, pitää tuntea loputonta kaipuuta (elämänsä) naista kohtaan. Ei tällaisen ristiriidan kanssa eläminen ole kivaa! :( Ja joku vielä ihastelee tätä rikkaudeksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Etkö voisi elää rakkaussuhteessa heidän molempien kanssa?
Itse tulin jätetyksi naisen taholta tuon saman ongelman tähden. Tuo nainen rakastaa minua, mutta rakastaa myös miestä.
Olisin valmis rakkaussuhteeseen tuon naisen kanssa, vaikka hänellä onkin mies. Sillä, minä rakastan tuota naista.
Mutta, miksi tuo nainen ei halua suhdetta meidän molempien kanssa? Miksi hän tekee asiasta niin tuskallisen sekä itselleen että minulle?
Sattuu niin kovasti.
Täytyisi puhua. Puhua avoimesti. Kahden bi-naisen. Jotta se suhde kestäisi. Jotta ei repisi ja tulisi niin revityksi.
Onko sinulla ja elämäsi naisella rakkaussuhde, vai oletko katkaissut sen miehen tähden? Miksi tunnet häntä kohtaan loputonta kaipuuta?
Uskon rakkauden antavan aika paljon anteeksi. Rakkaus myös venyy ja on pitkämielinen.
Jos tuo elämäsi nainen on torjunut sinut sinun miehesi tähden, kerro tuolle naiselle tunteistasi. Kerro, että hän on elämäsi nainen ja kaipaat häntä suunnattomasti.
Ehkäpä, jos hän sinua rakastaa, hän hyväksyy sinulle sinun miehesi. Sillä rakkaus on sellaista. Ehkäpä hän tahtoo jatkaa suhdetta sinun kanssasi, niin ettei teidän tarvitse toisianne sairaana kaivata sinun miehestäsi huolimatta.
Ota riski, ja juttele vielä tuon naisen kanssa. Ehkä hän nyt on valmis hyväksymään sinulle miehenkin. Rakkaus on sellaista, kun tosi rakkaudesta on kyse.
Vai sinäkö olet se, joka laitat sekä itsesi että tuon elämäsi naisen kärsimään? Jos se oletkin sinä, niin etkö uudelleen eläisi suhdetta hänen kanssaan: ota riski - kyllä hän hyväksyy sinulle miehenkin - sillä rakkaus hyväksyy ja sallii toiselle niin paljon.
Juttele tuon naisen kanssa. Aloittakaa suhde, tai jatkakaa entistä suhdettanne. Mutta älä kiduta enää itseäsi ja häntä. Nyt on kyse elämänne rakkaudesta. Joten älä kiduta itseäsi ja häntä.
Ystävyydellä.
kirjoitus, olen samaa mieltä kanssasi.
Ehkä kannattaisi ajatella muitakin kuin itseään, ja omia "raivostuttamisiaan".
Mitä sinun elämäsi mies tuntee nyt? Mitä sinun elämäsi nainen tuntee nyt?
Ovatko he onnellisia nyt?
Teetkö sinä heistä toisen onnettomaksi?
Mitä sinä olet tehnyt auttaaksesi heistä sitä, jonka teet onnettomaksi? Sillä tokihan autat ja ajattelet hänen tunteitaan, jos kerran rakastat häntä?
Vai ajatteletko tosiaankin omaa itseäsi ja sitä, miten "raivostuttavaa" sinulla on? Mitä rakkautta se sitten on? Itserakkautta?
Rakkaus.
Ei tässä itserakkaudesta ole kyse.
Elät täysin samanlaisessa tilanteessa kuin minä. Tuo nainen 37 voi mielestäni hyppiä vaikka joutessaan pituutta sillä hän ei tiedä mistään mitään. Ehkä hänellä ei ole ollut kahta ihmistä kohtaan samaan aikaan tunteita. Eikä hänen kapasiteettinsa kykene ymmärtämään että ihmisellä voi olla kahta ihmistä kohtaan voimakkaita tunteita ja tämän takia ihminen joutuu elämään jatkuvassa rankassa tunnemyllerryksessä.Tai sitten hän pitää sitä pahempana asiana koska tunteet ovat eri sukupuolia kohtaan(?) Eihän sille minkään helvetti voi jos on tunteita kahteen suuntaan. Ei siinä itserakkaudesta eikä mistään muustakaan ole kyse. Itsehän tämä nainen 37 tuntuu olevan hyvinkin itserakas- ja keskeinen. Hän tuomitsee muut heidän tunteidensa vuoksi, ehkä siksi että tuntisi itsensä paremmaksi ihmiseksi omassa ruodussaan. Jos ihminen on itserakas , tulee se kuule muulla tavoin ilmi kuin tunteilla. Vittu näitä pässejä...
Ehkäpä minä olen ollut itse joskus sellaisessa tilanteessa, kuin Sissi. Ehkäpä en silloin ymmärtänyt, miten paljon satutin toista.
Ehkä ymmärsin vasta liian myöhään (jo satuttamisen jälkeen), että elin omien tunteitteni (nuo ristiriitaiset taistelut) mukaan enemmän.
Ja niin paljon vähemmän kuuntelin kahden muun osapuolen tunteita.
Sehän oli itserakkautta. Vasta jälkeen päin sen pystyi tajuamaan. Kun oli jo satuttanut liikaa toista. Sitä naista, jota rakastin.
Ehkäpä olen joskus myöhemmin elämässäni saanut kokea tämän myös toiselta puolelta.
Ehkäpä minua on satuttanut sellainen kaunis herkkä nainen kuin Sissi. Nainen, joka rakasti minua, mutta jätti minut miehen tähden, välittämättä miltä minusta tuntui.
Koska hänen omat tunteensa olivat hänelle tärkeämpiä. Tärkeämpiä kuin rakkaus minuun.
jättänyt ketään. Kyllä minä toisaalta ymmärrän sinua n37. Tässä ei nyt kuitenkaan siitä kyse.
kiitos kommenteista, tulee parempi olo kun joku kuulee.
Toista on vaikeaa pakottaa repimään itsensä hajalle.
Itse elän pitkässä seurustelusuhteessa miehen kanssa ja minulla on myös nainen jota rakastan.Ei ole tietenkään helppoa tällainen tilanne.Mutta kyllä kahta voi rakastaa.Minulle tähä nainen merkitsee niin paljon että hänen rakkaudestaan en voisi luopua.Pelottaa tilanne jossa pitäisi tehdä mahdoton valinta.
Sekin tuntuu pelottavale että rakastamani nainen löytää itselleen sellaisen miehen,ettei enää minua tarvitse.Tosin se on rajoittanut hiukan hänen puoleltaan uuden suhteen luomista, täytyyhän hänen löytää joku joka meidät hyväksyy.
Järjetön tilanne.
tosi rakkaus kyllä on sitkeässä, ja antaa tilaa niin monenlaisille asioille,niinkuin on meilläkin vuosien varrella tehnyt.Elämä muuttuu, asioita tapahtuu, mutta rakas ihminen on mukana siellä jossain tai lähellä.vaihtelevasti, mutta aina.
Tsemppiä sinulle Sissi :))
No tuo valaisi enemmän. Vedän sanojani takaisin mutta edelleen peräänkuulutan että kyse ei ole itserakkaudesta vaan rakkaudesta vaikka jollekkin osapuolelle voi tulla sellainen olo että tuntee että kyse on itserakkaudesta. Itsehän hän, myös sinä omassa tilanteessasi olet kuitenkin rakastunut ihmiseen tilanteen huomioiden. Äh ; nyt kun alan funtsaamaan niin ihan sydämeeni sattuu kun mietin että todella satutankin rakastamaani naista. Mutta nyt on myöhäistä, jos vihellän pelin poikki, satuttaisi sekin häntä. Ja sellaista valintaa en pystyisi tekemään että valitsisin mieheni tai hänet. Olisi tällöin pakko valita täysin eri tie, eli etten olisi kummankaan kanssa. Eli kusessako tässä ollaankin? Ehkä on vain toivottava että hän löytäisi uuden, sen toivominen ei ainakaan ole itserakasta...
Mun mielestä tilanne ei ole helppo, vaikka sitä miestäkään ei olisi! Tuntea tuota loputonta kaipuuta. En tiedä pitäisikö tunne tukahduttaa, kieltää, myöntää vai mitä?
Sissi, saatko sä vastarakkautta tältä naiselta?
Ymmärrän hyvin tilanteen vaikeuden. Se ei tosiaan ole helppo, vaikkei niitä kolmansiakaan osapuolia kuvioon liittyisi!