Miksi AMK on yhtä esitelmää ja esiintymistä joka hiton kurssilla? Mä en jaksa. Haluan opiskella, mutta se on todella raskasta tällaiselle jännittäjälle. Pitääkö kaikkien olla jotain huippuesiintyjiä, jotta kelpaavat tähän yhteiskuntaan?
Ja ei, esiintymisjännitykseni ei mene ohi esiintymällä. Se vain pahenee, kun aina nolaan itseni siellä luokan edessä. Huoh.
Tekisi mieli lopettaa koko koulu. Mitäköhän ne opettajatkin ajattelee tällaisesta jännittäjästä? Totta kai esiintyminen vaikuttaa aina myös kurssiarvosanaan, että kiva juttu :(
Kohtalotovereita?
Ja ei, esiintymisjännitykseni ei mene ohi esiintymällä. Se vain pahenee, kun aina nolaan itseni siellä luokan edessä. Huoh.
Tekisi mieli lopettaa koko koulu. Mitäköhän ne opettajatkin ajattelee tällaisesta jännittäjästä? Totta kai esiintyminen vaikuttaa aina myös kurssiarvosanaan, että kiva juttu :(
Kohtalotovereita?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ammattikorkeakoulunkin useimmilta linjoilta työllistytään tehtäviin, joissa on varsin usein julkista esiintymistä, ainakin jossakin uran vaiheessa. Siksi on tärkeää harjoitella esitysten valmistelua ja niiden esittämistä jo opiskeluaikana. Lisäksi esiintymisen pitäisi olla helpompaa, kun kuulijoina ovat tutut henkilöt. Ajattelepa tilannetta, että ensimmäisessä työpaikassasi joutuisit pitämään ensimmäisen julkisen esiintymisesi satapäiselle aivan oudolle yleisölle ja vielä vieraalla kielellä.
Yleensä esiintymiskokemus tuo varmuutta ja esiintymisestä tulee ajan mittaan helpompaa. Jos näin ei käy, niin kannattaa ottaa yhteyttä opiskelupaikkasi terveydenhuoltoon, sillä lääkäreillä on konsteja esiintymisjännityksen taltuttamiseen.
Jo muutama lääkkeidenkin tukema onnistuminen esiintymisessä voi sitten karkottaa esiintymispelon loppuiäksi. Ainakin se tuo keinon, miten tilanteen voi aina tarvittaessa ratkaista.
Voin kyllä sanoa, että en todellakaan aio koskaan hakeutua työhön, jossa pitäisi pitää esitelmiä satapäisille yleisöille ja olla joku huippuesiintyjä. En tiedä ketään tuttuakaan, jonka työ pitäisi tuollaista sisällään. En siis usko sen olevan kovin yleistä työelämässä.
Olen kyllä varannut ajan lääkärille, mutta jonot ovat niin pitkät, että sain ajan vasta kuukauden päähän. Sitä ennen joudun vielä kärsimään monet kerrat...
Noissa pakkoesiintymisissä on kauheaa juuri se, että ne ovat pakollisia ja usein sisältävät vielä toisten esiintymisen/esityksen arviointia. Minulla on tuosta huonoja kokemuksia lukioajalta. Meidän piti antaa äidinkielenkurssilla toisille nimettömänä kirjallista palautetta ryhmätöistä. Lähes kaikki kommentit minun ja parini työlle olivat minusta tyyliin "Anna ei ole mikään esiintyjätyyppi" , "Anna oli epävarma, mutta Liisa hyvä esiintyjä" Ja niin edelleen. Tuli aivan kauhean paha mieli, kun luin noita "rakentavia" palautteita. Yhtään positiivista sanaa tai rohkaisua en saanut osakseni, vaikka omasta mielestäni esitys meni MINUN pitämäksi esitelmäksi ihan ok. Olisivatpa vaan arvostelijat tienneet, miten vaikea minun oli astua sinne luokan eteen, mutta tein sen silti! Tiedänhän minä nyt itsekin, etten ole esiintyjätyyppi. Ei sitä tartte erikseen vielä alleviivata...
miltä sinusta tuntuu, sillä en ole itsekään mikään esiintyjä.
Mutta, .. älä piittaa noista muiden arvioinneista. Tärkeintä on että
olet voittanut itsesi, ja esiintynyt. Vertaa itseäsi vain omiin aiempiin
suorituksiisi pääasiassa, ja juuri tuolta pohjalta että se on sinulle vaikeampaa
kuin jollekin toiselle.
Ja uskon että lähes kaikki jännittävät noita esiintymisiä ainakin jonkin verran.
Lisäksi, harjoittelu auttaa tuohon esiintymisongelmaankin!
Älä anna periksi!
Mitä alaa opiskelet? Taitaa olla koulutusohjelmien välillä eroja noissa kuinka paljon esitelmiä/esiintymistä on..itse aloitin sh-opiskelut ja toivon ettei mitään luokan edessä pidettäviä esitelmiä ois juurikaan...
eli aloitin nyt syksyllä sh opinnot ja esitelmiä on ollut jo viikon aikana varmaankin kaksi sataa :D itse olen jännittänyt esiintymistä koko elämäni ajan ja kammoan sitä vieläkin vähän.. huomasin kuitenkin tässä yksi päivä että enää se ei ole oikestaan edes häiritsevää.. pieni jännitys on aina hyvästä, mutta itselläni se meni lukiossa todella pahaksi.. aloin voimaan huonosti ja pelkäsin että pyörryn mutta nyt kun tiedän etten pysty enää luistamaan siitä mitenkään, on se vain pakko tehdä, ja nyt se ei olekaan enää niin paha juttu! päätin opintojen alussa että " enää en jännitä, siitä on itselle niin paljon lisätyötä että palaisin loppuun alta ajan jos en lopettaisi jännittämistä! tsemppiä kaikille esiintymiskammoisille! ymmärrän teitä kyllä :)
Minäkin olen ala-asteelta lähtien kärsinyt ihan hirveästä esiintymispelosta ja jännityksestä. Ihan vain ääneen lukeminen luokassa on minulle todella vaikeaa. Jännitän muutenkin paljon erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Suurin ongelmani on ollut sydämen tykytys ja äänen vapina. Joskus saatan kuulostaa siltä että purskahdan itkuun minä hetkenä tahansa, kun henki ei kulje. Aloitin vasta AMKssa opiskelun ja olen varautunut tuleviin esitelmiin lääkkeillä. Ystäväni kertoi minulle beetasalpaajista, jotka tasoittavat sydämen tykytyksen ja rentouttaa. Auttavat kuulemma myös vapinaan ja punasteluun. Sain kyseistä lääkettä käymällä ihan vain lääkärin vastaanotolla. Vielä en ole koittanut mutta lukemani perusteella näiden pitäisi toimia. Ja kyseessähän ei ole mikään vahva mieliala/kolmio-lääke, sillä se vaikuttaa vain fyysisiin oireisiin. Jännität varmasti jatkossa esitelmiä, mutta se ei näy päällepäin ja pystyt keskittymään olennaiseen. Minulle määrättiin lääkettä nimeltä Propral.
Tsemppiä ja jaksamista!
Samaa olen minäkin kironnut. Ekan vuoden eka esitelmä, jonne niin reippaasti menin, meni täysin penkin alle. Heiluin ja tärisin ja äänenikin tärisi, se oli noloa. Silloin päätin etten enää esiinny. Lintsasin yhdestä esiintymisestä ja kurssiarvosanani tipahti kaksi numeroa tuon takia. Kerran taas olin "kipeä" yhden esiintymispäivän, koska tiesin, että rästikerralla vain opettaja on kuuntelemassa. Kerran oltiin kuuntelemassa toista vuotta opiskelevien työharjoittelukokemuksia. Heidän piti esiintyä kymmenille ihmisille vähintään 15 minuuttia. Ajattelin, että vuoden päästä on mun vuoro ja jännitin tilannetta jo vuoden etukäteen!
Sitä pelättyä työharjoitteluesitystä varten hain beetasalpaajia. Mulla oli hyviä kokemuksia beetasalpaajista jo lukioajoilta. Mun kohdalla ne auttavat. En tiedä kumpi vaikuttaa enemmän, itse lääke, vai tietoisuus lääkkeen ottamisesta (placebo-vaikutus) mutta oli miten oli, ne auttavat. Tehohan perustuu siihen, että jännityksen merkit vaimenevat. Ei ihme että ääni värisee, kun sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja adrenaliini sinkoaa elimistössä. Noita vaikutuksia beetasalpaajat vaimentavat.
Työharjoitteluesitys menikin tosi hyvin ja luulinkin sen jäävän ainoaksi tokan vuoden esiintymiseksi. Mutta keväällä tipahti pommi, meillähän tulisi olemaan vielä ainakin 10 esiintymistä kevään aikana, joista 5 englanniksi. Huomasin kuitenkin, että mitä enemmän esiintyy, sitä vähemmän jännittää seuraavaa esiintymistä. Työharjoitteluesitystä jännitin vuoden. Seuraavaa tyyliin kuukauden etukäteen. Lopulta perhosia alkoi liidellä vatsassa vasta edellisenä iltana, jos silloinkaan. Eli, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin esiintymällä oppii esiintymään:) Ja sama jännitys se on kaikilla muillakin. Eikä niitä esiintymisiä juuri kukaan muista jälkikäteen:)
Moi!
Mulla on juuri sama tilanne. Kaikkilla kursseilla on tulossa ainaki muutama esitelmä per kurssi. Olisi helpottanut, jos ensin olisi saanut rauhassa opiskella yhden jakson opiskella. Sitten vielä tuntuu, että kaikki muut ryhmässä on ulospäinsuuntautuneita ja nauttivat esiintymisestä. Mullakin on vaan pahemtunut iän myötä esiintymiskammo, vaikka olen sitä joutunut tekemään.
Joo, tuntuu, että muut opiskelijat oikein nauttivat oman äänensä kuulemisesta ja siitä, kun saavat olla esillä ja kertoa mielipiteitään. Yhdelläkään kurssilla en ole tavannut ketään, josta huomaisi jännittämisen yhtä hyvin kuin minusta/ollenkaan! Äänen väriseminen on kiusallisinta. Eipä tee paljon mieli puhua... Odotan lääkäriaikaani kuin kuuta nousevaa ja toivon, että beetasalpaajat auttavat äänen värisemiseen ja käsien vapinaan. Jos eivät auta, niin en tiedä, miten selviän jatkossa... Jännittäminen syö itsetuntoa niin paljon ja vie voimia.
Ketuttaa, kun tuntiaktiivisuus vaikuttaa arvosanoihin. Kaikki äänekkäimmät opiskelijat huutelevat kommenttejaan viittaamatta. Minä taas en osaa tai edes uskalla tehdä niin. Olisi helpompi, jos kaikki viittaisivat eikä tarvitsisi alkaa huutaa muiden kanssa kilpaa, jos haluaa vastata.
Sellaisen neuvon antaisin, että tekniikan alalle ei esiintymispelkoisen kannata ainakaan tänä päivänä hakeutua. Se ei ole nurkassa viihtyvän nörtin hommaa, vaan ala on yhtä palaveria, messukäyntiä, esittelyä vieraille...insinööri ainakin joutuu oikeassa elämässä esiintyä paljon. Itse olen joutunut nyt olemaan äänessä jo kolme kertaa, kun olen ollut 1,5 kk työharjoittelussa. ensin projektin esittelyä vieraille ja sitten kaksi palaveria, joissa molemmissa piti esiintyä suuren porukan edessä. Puolisoni on myös tekniikan alalla, ohjelmoijana, ja joutunut paljon olemaan yhteistyökumppaneiden kanssa esillä ja esittelemään tuotteita messuilla. Myös kouluttamista saattaa joillekin tulla vastaan.
Siis ymmärsinkö nyt oikein, että näillä sh-opiskelijoilla on PALJON esityksiä? Itse olen aina jännittänyt, mutta viime vuosina tilanne vain paheni. Haku on ajankohtainen keväällä ja innolla vain odotan esiintymisten loppuvan..
Uskoisin, että kaikilla aloilla on AMK:ssa esitelmiä aika paljon. Se on hyvin "ammattikorkeakoulumaista"... Itse inhoan ja kammoan esiintymistä, mutta hampaat irvessä on vain mentävä eteenpäin. Jokaisen esitelmän jälkeen mietin, että nyt niitä on sentään taas yksi vähemmän jäljellä... Woohooo. Onneksi suurimman osan saa tehdä parityönä, niin ei tartte ihan yksin orpona siellä luokan edessä esitelmöidä...