Haluaisin kuulla kanssatovereiltani kuulumisia, siis heiltä jotka seurustelevat/ovat seurustelleet kaukosuhteessa, jossa välimatkaa yli 100km (mahdollisuus toistensa näkemiseen vain viikonloppuisin). Miten suhteenne on toiminut ja minkälaisia tuntemuksia teillä on erillään elämisestä?
Itse olen seurustellut 2kk kumppanini kanssa. Kesän jälkeen hän muutti yli 300 kilomterin päähän takaisin opiskelupaikkakunnallensa ja vuorotellen käydään viikonloppuisin tapaamassa toisiamme. Meinaa vaan nuo junaliput tulla perhanan kalliiksi kun 40e maksaa menopaluu. Arkipäivät ovat välillä melkoista helvettiä, huolimatta siitä että toisen saa kiinni puhelimen päästä käytännössä 24/7.
Kokemuksia vastaavista tilanteista?
Itse olen seurustellut 2kk kumppanini kanssa. Kesän jälkeen hän muutti yli 300 kilomterin päähän takaisin opiskelupaikkakunnallensa ja vuorotellen käydään viikonloppuisin tapaamassa toisiamme. Meinaa vaan nuo junaliput tulla perhanan kalliiksi kun 40e maksaa menopaluu. Arkipäivät ovat välillä melkoista helvettiä, huolimatta siitä että toisen saa kiinni puhelimen päästä käytännössä 24/7.
Kokemuksia vastaavista tilanteista?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olen seurustellut kohta 2 vuotta,
Välimatkaa on se 300 km ja näemme oikeastaan vain kesäisin muutaman kerran, jouluisin ja yleensä lomilla.
Olemme kuitenkin jatkuvassa yhteydessä puhelimitse, suoran internet yhteyden välityksellä (messenger)
ja kun tapaamme niin tapaamista kestää noin viikko tai kaksi.
Välillä on aika rankkaa mutta se ei ole välimatka vaan se että seurustelustamme ei vielä kukaan tiedä vaan tapaamme ns. kavereina sillä hänen sukuaan on täällä ja hän tapaa minua siinä "sivussa"
Hänen äitinsä on myös hirveä meille molemmille seläntakana ja tämä on kauhea rasite tyttöystävälleni, puhumattakaan siitä että olen tyttö myös.
Mutta se ei liity välimatkaan sillä, te tapaatte vielä usein.
Meillä on väliä kuukausia ja vielä leiskuu toistaiseksi rakkaus meilläkin.