Näin sanoi joku viisas ihminen jossakin hiljattain lukemassani viestissä, tällä palstalla:
"Sä saatat haluta olla yksin mutta luultavasti pidät sitä kaikkea vaan sisällä ja katkeroidut, kuten on tainnutkin jo käydä."
Ja minä katsoin itseeni ja huomasin, "ei helvetti, näin on päässyt käymään." Ja nyt olen aivan hukassa. En ole päästänyt ihmisiä lähelleni, kiukuttelen vanhemmilleni ja koko perheelleni jokaisesta pikku asiasta. Koulussa jokunen tyttö on yrittänyt avata keskustelua kanssani, mutta olen aina yrittänyt vältellä pitkiä vastauksia, siinä pelossa, että joudun puhumaan pitempään, jolloin se keskustelu kumppani huomaa minun heikkouteni: "OLEN VAIN PELKKÄ SÄÄLITTÄVÄ KESKUSTELUKYVYTÖN MIELIKUVITUKSETON NYNNY!"
En osaa puhua mistään, mikä kiinnostaisi muita! Tähän on taas syynä liian pitkä yksin olo ja kotona neljän seinän sisässä erakoituminen. Viimeksi tänään olisi ollut mahtava tilaisuus edes puhua jollekkin, Koulun ruokala TET:issä... Parinani oli luokan ehkä fiksuin ja söpöin tyttö, mutta koska minä pelkuri en uskaltanut puhua mitään, niin tilaisuus valui sormieni välistä... Kohta on kyseinen tyttökin jonkin "villin ja vapaan nuoren kapinallisen" kainalossa, eli tyypin, joka keskittää kaiken aikansa tunnin häiritsemiseen, mutta jolla on eräs piirre, josta olen kateellinen: "HYVÄ ITSETUNTO!"
Olen vihoitellut koko maailmalle liian kauan, olen ruma, lihava ja tyhmä, mutta se on ainoastaan minun itseni syy!
"Sä saatat haluta olla yksin mutta luultavasti pidät sitä kaikkea vaan sisällä ja katkeroidut, kuten on tainnutkin jo käydä."
Ja minä katsoin itseeni ja huomasin, "ei helvetti, näin on päässyt käymään." Ja nyt olen aivan hukassa. En ole päästänyt ihmisiä lähelleni, kiukuttelen vanhemmilleni ja koko perheelleni jokaisesta pikku asiasta. Koulussa jokunen tyttö on yrittänyt avata keskustelua kanssani, mutta olen aina yrittänyt vältellä pitkiä vastauksia, siinä pelossa, että joudun puhumaan pitempään, jolloin se keskustelu kumppani huomaa minun heikkouteni: "OLEN VAIN PELKKÄ SÄÄLITTÄVÄ KESKUSTELUKYVYTÖN MIELIKUVITUKSETON NYNNY!"
En osaa puhua mistään, mikä kiinnostaisi muita! Tähän on taas syynä liian pitkä yksin olo ja kotona neljän seinän sisässä erakoituminen. Viimeksi tänään olisi ollut mahtava tilaisuus edes puhua jollekkin, Koulun ruokala TET:issä... Parinani oli luokan ehkä fiksuin ja söpöin tyttö, mutta koska minä pelkuri en uskaltanut puhua mitään, niin tilaisuus valui sormieni välistä... Kohta on kyseinen tyttökin jonkin "villin ja vapaan nuoren kapinallisen" kainalossa, eli tyypin, joka keskittää kaiken aikansa tunnin häiritsemiseen, mutta jolla on eräs piirre, josta olen kateellinen: "HYVÄ ITSETUNTO!"
Olen vihoitellut koko maailmalle liian kauan, olen ruma, lihava ja tyhmä, mutta se on ainoastaan minun itseni syy!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eli olen siis 15v poika...
olen ruma, lihava ja tyhmä hahahahah
Hei, ei ollu tarkotus murtaa kaikkia joille näin on käynyt, alko vaan potuttaa yks valittaja... Eli se olin minä (jollain ihan satunnaisella nimimerkillä) joka noin sanoi ja sanoin sen lähinnä siksi että eräälle tutulleni kävi noin ja lopulta siitä tuli niin hirveä tyyppi että varmaan vieläkin yksin, kukaan ei halunnut enää edes yrittää auttaa sitä...
Mutta joo mullakin oli joskus vähän tollanen tilanne, olin yksin kotona aina ja harmittelin kun ei ole mitään elämää... No, sitten menin lukioon ja pääsin siitä yli, sain monta hyvää kaveria ja uskallan jutella kaikille jotka vaan haluavat tulla juttelemaan...
Kannattaa tosissaan vaan yrittää puhua edes niille jotka tulevat puhumaan sinulle. Kannattaa aloittaa vaikka lähtemällä ulos ja vähän tutkiskella itseään, huomaat että sussa on monia hyviä puolia joista kannattaa olla ylpeä! Siitä sitten alat kunnioittamaan itseäsi ja alkaa se itsetuntokin rakentua niiden muutaman asian päälle ja siitä vaan kasvaa kun oppii itsestään uusia hyviä asioita, josta seuraa se että et enää pelkää puhumista, kun kunnioitat itseäsi enemmän.
Ja kun alat kunnioittaa itseäsi enemmän, muutkin pitävät sinua jotenkin mukavampana tyyppinä, lukion alussa olin vielä aika ujo, mutta kun aloin olla enemmän oma itseni niin alkoi ihmiset (jopa tytöt mitä ihmettä!? :D) tulla useammin juttelemaan, nyt on ryhmissäkin työskentely mukavampaa. Ja vaikka itsellänikin on vähän omituisia mielipiteitä ja kiinnostuksen kohteita niin silti olen hyvin porukkaan mahtunut. Kyllähän sitä voi vaikka vain muiden keskusteluihin liittyä ja kertoa oman mielipiteensä asioista jos ei itse halua aloittaa keskustelua. Eikä sitä koskaan tiedä, vaikka muita kiinnostaisikin muita, itse yllätyin kun joku halusi minun kertovan lisää jostakin satunnaisesta jutusta mikä tuli mieleen, ajattelin että siinä tulee tylsän leima, mutta ei, sama tyyppi on yks parhaista kavereista tällä hetkellä :)
Toki voi tuntua isolta haasteelta mennä yht äkkiä mukaan puhumaan mutta kyllä se kannattaa, sanon omasta kokemuksesta :) (voi olla alussa vähän hiljaisempi, ettei heti tarvitse olla suuna päänä selittämässä kaikkea, mutta kannattaa vähän aina lisätä sitä puheen määrää, kohta se käy luontevasti...)
Ja anteeksi vielä jos jotain loukkasin tuolla katkeroitumis viestillä :)