Hoitoalaa miettivä

Töistä ei tule olemaan pulaa, jos vaan itse olet valmis alanvaihtoon. Opiskelen nelikymppisenä sairaanhoitajaksi ja alan töitä on löytynyt heti opintojen alettua, opintojen ohella. Iästä on hyötyä tässä ammatissa ja haittaakin (vuorotyö, fyysisesti raskasta) mutta jos on hyvässä kunnossa ja kiinnostusta niin siitä vaan, Tervetuloa alalle!

jos asut vähänkin isommalla paikkakunnalla. Se, mihin suuntaudut on kiinni sitten omista haluistasi ja kiinnostuksen kohteista. Terveydenhoito-ala on yksi varmpimpia työllistäviä aloja myös tulevaisuudessa. Moni on kouluttautunut alalle vielä 50v...ja kun eläke-ikä on tulevaisuudessa 65-67v...joten ehdit tienata työeläkettä hyvin...Saat varmaan tarkempia tietoja alan oppilaitoksista. Tsemiä!

miehiä juuri kaivataan!!

Potilaiden kanssa sinulla voisi olla yhteishenkeä ja sympatiaa.Mutta entä tämä vanhempi käärmeen kaksikielinen naislauma joka vipottelee kieltään tavannomaisesti nuoremmilleen ja saatika kun menet uutena alalle?Enemmän kuin ehdit askelia ottaa hoitaessasi potilaita,kuluu näillä ikääntyneillä mennessään päivätpitkät tekemään valituksia sinusta ylihoitajallesi,joka sinut työhön on ottanut.Tämä osa henkilökunnasta on suurimpana jarruna hoitoalan edistyksessä.Nuoremmat oppilaat ja hoitajat ovat kyllä enimmäkkseen iloisia ja sydämmellisiä hyvää henkeä laitoksiin tuomaan.Sairaita pitäisi auttaa,mutta ei kyseisillä organisaatioilla.Laitosten sisäisillä henkilökunnan tarkkailuilla tulisi katsoa lääkärintodistuksin,koska ihminen alkaa olla kypsä muuttamaan muihin tehtäviin ulkopuolelle laitosten. Jos ihminen on vaaraksi muille ja itselleen,eihänen paikkansa ole enää hoitaa ketään laitoksissa taikka pilata koko osastonsa ilmapiiriä,joku raja ymmärtämiselläkin on elleivät muut hallitse enää sitäkään.

Tottakai töitä löytyy. Ei ole iästä kiinni tällä alalla. Varsinkin pääkaupunkiseudula työvoimapula on huutava. Joka paikkaan pääsee ja pelkkää keikkaakin riittäisi 7 päivää viikossa.
Suuntaavalla ei kovin paljon ole merkitystä, paitsi jos menee töihin hammashoitoon, ensihoitopuolelle ja ehkä lastentarhaan. Kaikki muut hommat voi tehdä millä tahansa suuntaavalla. Eniten töitä on vanhuspuolella ja yleensäkin hoivaosastoilla, joten työn kannalta parhaat suuntaavat olisivat sairaanhoito ja huolenpito tai vanhustyö.

Miehiä kaivataan kovasti tervehdyttämään alaa. Ja miehillä on myöskin etulyöntiasema työpaikoista taisteltaessa (niistä vakituisista). Ja vielä yksi vinkki. Miehen on helpompi löytää myöskin oppisopimuspaikka. Miesten saaminen alalle olisi meidän kaikkien etu. Riippuu missä asut mahdollisuuksista, mutta kannattaa tosiaankäyttää mielikuvitusta ja aikaa oikean opiskelutavan mietinnässä. Oppisopimus on yleensä paras ja armollisin tapa myöskin aikataulujen puitteissa. Voit suunnitella elämää esim. lähihoitajaopinnoissa kolme vuotta eteenpäin. Pääset myöskin ns työpaikkaetujen piiriin. Itse valitsin työvoimakoulutuksen parempien ansioiden vuoksi (ansiosidonnaiset), vaikka kyyti onkin välillä aika kylmää ja tahti tiivistä. Onnistuu kuitenkin hyvin, jos on alan työkokemusta, sekä paikka, missä saa olla samalla töissä. (Selvennykseksi tähän väliin, että minulla on kohtalaisen suuri perhe, joten siksi täytyi miettiä vaihtoehtoja koulutusmuodossa tarkkaan.)

Minulla on omakohtaista kokemusta työyhteisöstä, missä on paljon miehiä töissä, sekä siitäkin, missä ei yksikään mies pysy. Ja syyt liittyvät naisiin työtovereina. Miesten kanssa ei ole samanlaista ihmissuhdesäätöä ja kyttäämistä, vaan miehet työyhteisön jäseninä tuovat mukanaan tietynlaista rehellisyyttä menoon. He eivät tee asioista niin monimutkaisia, kuin naisilla on tapana. Lisäksi miehistä työtovereina on muutakin etua, jotka liittyvät heidän miehiseen kasvatukseen ja menneisyyteen. Naisilla menisi monien asioiden kanssa sormi suuhun (lähinnä tekniikka), mutta miehiltä löytyy usein nopeasti ratkaisu akuuttiin tarpeeseen. Eikä sovi unohtaa sitäkään, että hoitoalalla asiakkainan on myöskin poikia, ja miehiä.