Olen pikkupenskana kohdannut näitä ja mielestäni paljon ymmärtäväisempiä kuin lähes yksikään kohtaamani ihminen. Ne ei pakota ketään mihinkään toisin kuin esim kirkot maksamaan hautajaiskuluja.
Humanoidit ystävällisiä
..Nimetön..
9420
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse olen kohdannut aikuisena ja vain kaksi kertaa, ja nekin kadulla! Ensimmäinen oli kun en tiennyt heistä mitään. Henkilö virnuili vain. Ei pahalla kuitenkaan. Toinen oli kun tiesin jo heistä. Hän katsoi hyvin universaalisrakkaudellisti, en keksi parempaakaan sanaa. Kumpikaan ei sanonut mitään, eikä lähettänyt telepaattista viestiä, tai ainakaan en ottanut sellaista vastaan.
Sitä ennen tai sen jälkeen ei kontakteja. Ainakaan muistissa.
Ja ihanko varma olet siitä että nuo kadulla kohtaamasi henkilöt olivat humiksia?
No eihän sitä nyt ihan satavarmasti voi sanoa. Kun en sen enempää heitä tunne!
Jos nyt joku penää jotain "todisteita" niin valitettavasti minulla ei niitä ole antaa. Voin vain kertoa omista kokemuksista.
Tämä jälkimmäinen on selvempi juttu. Silmät olivat niin suuret, ettei homo sapiensilla sellaisia ole. Ja katseen/auran psyykkis-kehollinen vaikutus oli valtava. Tunsin hetken aikaa itseni aivan rennoksi ja huolettomaksi (silleen positiivisella tavalla, sitä on vähän vaikea selittää), vaikka muuten olin erittäin ahdistunut ja jännittynyt. Minulle tuli tunne, että hän oli naispuolinen, mutta kohtaamisen voimakkuudesta huolimatta tuntemus oli täysin seksitön. Tarkoitan, että tuntemuksessa oli 0,00% seksuaalisuutta. Kohtaaminen oli kaiken kaikkiaan hyvin erikoinen mutta lyhyt kokemus.
Ensimmäisestä kohtaamisesta ehkä joskus toiste.
Minä en tiedä miksi he hiippailevat täällä. Ja mikseivät sano mitään. Yleensähän kerrotaan että humikset puhuvat että maailma on tuhon partaalla ja lopettakaa sodat yms.
Onhan tässä tietysti se mahdollisuus että kyse olisi jostain mielenhäiriöstä tms. Aika lyhytkestoien ja äkillinen se kyllä oli jos siitä oli kyse. Ja miksei toistu.
Onneksi ei.
Lähes kaikki ihmiset näkevät, kuulevat tai kokevat elämänsä aikana ilmiöitä, joita ei reaalimaailmassa ole. Se on aivojemme ominaisuus. Esimerkiksi "ääniä pääsä" kuulee jossain elämänsä vaiheessa yli 10 % ihmisistä. Lyhytkestoiset visuaaliset hallusinaatiot ovat myös hyvin yleisiä. Eivätkä ne välttämättä ikinä toistu. Huonosti tunnettujen aivojemme lyhytkestoisia "toimintahäiriöitä". Vasta sitten kun ne alkavat hallita elämää, on syytä huolestua.
"Esimerkiksi "ääniä pääsä" kuulee jossain elämänsä vaiheessa yli 10 % ihmisistä".
..Huh Huh!... ja sitten vaikka vielä "universaalisrakkaudellistakin".
Ei sitten varoitusmerkit ole vielä hanskassa.. Tarvitsette mahd. apua kyseisessä tilassa?
Nimimerkillä:
"Itsellänikin mielenterveyshäiriöitä"
"Tarvitsette mahd. apua kyseisessä tilassa? "
Ei kai tässä kellään mitään "tilaa" ole.
"Vasta sitten kun ne alkavat hallita elämää, on syytä huolestua."
Näinpä. Nythän asia on niin että tässä on vain todettu että sekä aloittajan että minun kokemus humiksista on se, että ne on ystävällisiä. :)
Välttämättähän kyseessä ei suinkaan ole varsinainen mielenhäiriö, vaan myös voimakas stressi ja unen puute aiheuttaa erittäin todellisia aistiharhoja kaikissa aisteissamme. Muutamaan otteeseen itsekin olen ääniä kuullut, tosin äkkiä ne epätodelliseksi pystyi toteamaan (kun kukaan muu ei niihin reagoinut). Syynä juuri stressi ja useamman kuukauden kestänyt jatkuva univelka. Loppui heti kun sai nukkua kunnolla, eikä ole sen koommin toistunut.
On olemassa tiettyjä ihmisiä jotka jostain syystä saavat välittömästi hyvinkin voimakkaita positiivisia tai negatiivisia tuntemuksia aikaiseksi. Näille en ole vielä selitystä keksinyt, mutta pari kertaa olen törmännyt ihmiseen jonka seurassa tulee tavattoman hyvä ja lämmin olo jo parin vaihdetun sanan jälkeen. Varsinaista perustetta en asialle keksi, koska olemukseltaan, viehätysvoimaltaan tai puhelahjoiltaan nämä eivät ole olleet mitenkään poikkeuksellisellisia. Kerran olen myös nuorempana tavannut naishenkilön, jonka tavattuani heräsi pakokauhun tunne, ja juoksin välittömästi suoraapäätä kotiin. Minkäänlaista näkyvää kontaktia häneen en ottanut, erehdyin vain vilkaisemaan silmiin.
Ihmisessä on nähdäkseni jotain muutakin kuin tällä hetkellä yleisesti hyväksytyt asiat, jotka ovat sosiaalisessa kanssakäymisessä määräävässä asemassa. Olkoon sitten kyse vielä toistaiseksi määräämättömästä aistista, aurasta tai muusta erikoiselta tuntuvasta asiasta, jotain on.
"Olen pikkupenskana kohdannut näitä ja mielestäni paljon ymmärtäväisempiä kuin lähes yksikään kohtaamani ihminen. Ne ei pakota ketään mihinkään toisin kuin esim kirkot maksamaan hautajaiskuluja."
Minä. Ihmiset. Humanoidit. Miten vielä kirkonkin sait hautajaisineen mahtimaan noin lyhyeeseen sekoiluusi?
Olet todella avun tarpeessa. Mielenterveystoimisto auttoi minuakin.
Niin. Miksi ne humikset on aina niin kivoja ja kirkko aiheuttaa oksennusreaktion? Ettei vaan olisi vanhalla vihtahousulla näppinsä pelissä...