Jonkin ihmeellisen matkan kun purjehtii,
kiertää kaukaa toiveiden maassa,
koluaa epäilyksen karikoissa,
kompuroi verille polvet ja sydämen,
eksyy pitkään, kipeästi,
löytää jälleen kotiin.
Ihmisen elämä sellaista kurua ja nousua,
myrskyä ja tyventä ja
jokaisen itseensä matkaamisen jälkeen
jokin osa kypsynyt
eksymään yhä luottavaisemmin
ja tietää jo, ettei eksymättä aika ajoin
koskaan epäilisi olevaa,
ei oppisi katsomaan uusin silmin,
ei löytäisi
ei tuntisi riemua
joka vain sellaisen matkan jälkeen.
kiertää kaukaa toiveiden maassa,
koluaa epäilyksen karikoissa,
kompuroi verille polvet ja sydämen,
eksyy pitkään, kipeästi,
löytää jälleen kotiin.
Ihmisen elämä sellaista kurua ja nousua,
myrskyä ja tyventä ja
jokaisen itseensä matkaamisen jälkeen
jokin osa kypsynyt
eksymään yhä luottavaisemmin
ja tietää jo, ettei eksymättä aika ajoin
koskaan epäilisi olevaa,
ei oppisi katsomaan uusin silmin,
ei löytäisi
ei tuntisi riemua
joka vain sellaisen matkan jälkeen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja noustaan taas,ja jatketaan matkaa ottaen opiksi mitä matkalla näemme.