Onko miten helppoa nuoren parin saada dalmatiankoira? Vai antaako kasvattajat yleensä pentunsa vanhemmille ehdokkaille?
Mites sijoituskoirien laita? Onko alle 25v parilla mitään mahkuja saada sijoitusnarttua? Kumpi edes olisi parempi nuorille : sijoituskoira vai oma koira?
Mites sijoituskoirien laita? Onko alle 25v parilla mitään mahkuja saada sijoitusnarttua? Kumpi edes olisi parempi nuorille : sijoituskoira vai oma koira?
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Kumpi edes olisi parempi nuorille : sijoituskoira vai oma koira? "
Siis nuorille???
Jos haluat ottaa koiran perheesi jäseneksi ja kannat siitä huolen ja vastuun. Niin kuin koirasta kannetaan, niin tuolla iällä ei ole mitään merkitystä. Jos yrität säästää koiran menoista ottamalla sijoituskoiran, niin en tiedä onko silloin koira se paras lemmikki sinulle.
Minä ehdottomasti ottaisin OMAN koiran. Sijoituksissa on aina omat riskinsä (kaikki asiat ja mitä-ikinä-koiran-kanssa-voi-käydä-tapahtumat täytyy olla huolellisesti ja KIRJALLISENA sovittu, netissä on kauhukertomuksia sijoituskoirien kasvattajista). JA sijoituskoirahan EI ole oma, vaan kasvattajalla on valtaa koiraan. Minä en ainakaan alkaisi jonkun toisen koiraa majoittamaan, kouluttamaan, ruokkimaan (omaan laskuuni), muuttamaan aikatauluani koiranäyttelyitä tai pennuttamista varten. Ehkä joku muu tykkää tälläisestä, minä en.
Siis nuorilla tarkoitan sitä, ettei ole niin paljoa elämänkokemusta ja jos kasvattajat eivät usko että nuoret pärjäisi niin hyvin kuin vanhemmat..
Samoilla linjoilla edellisen kanssa, oma koira parempi vaihtoehto miunkin mielestä.
Enemmän kuin elämänkokemuksella merkitystä varmasti on sillä, Millaisen kodin voitte tarjota koiralle. Miten vakaat olosuhteet teillä on (jos esim. kauheasti menojalka vipattaa ja jommankumman mielessä mennä vuodeksi Australiaan vaihtoon opiskelumielessä jne..., mitä sitten), ja jos ero tulee teidän välille, kumman luo koiran menee ja pystyttekö silloin myös yksin vastaamaan koirasta taloudellisestikin.
Ja että oletteko ns. koiraihmisiä eli perehtyneet koiriin ja ollut jonkin verran tekemisissä koirien kanssa.
Muistan miten kasvattaja epäili minuakin, kun olin aikoinani hommaamassa koiraani. Asiaa ei auttanut että näytin aika lailla 5-vuotiaalta, vaikka olin 20-vuotias. Koiraihmisiä oltu aina, mutta minkäs teet jos näytät hieman nappulalta.
Samasta pentueesta josta sain koirani, meni yksi koiranpentu kypsän Näköiselle pariskunnalle johon kasvattaja suhtautui mukavammin, mutta kas vaan, kun juuri he olivat sitten ensimmäisenä luopumassa koirasta liian haastavana. Aina ei ole ihmistä karvoihin katsominen... Muutakin aistia voi käyttää eläinten lailla, kuunnella ja aistia ja havaita, sitten johtopäätöksiä. Nih!
Luottakaa itseenne jos olette ns. koiraihmisiä eli perehtyneitä koiriin ja aidolla asialla.
Uskon kyllä nuoren >>parin>> saavan todennäköisemmin koiran kasvattajalta kuin nuoren >>yksinäisen>>. Kahdessa tietysti riittää enemmän energiaa ja aikaa kuin yhdessä. Kahdestaan aina helpompi kuin yksin.