Ihminen tekee asioita elämässään vain kahdesta syystä: pelosta ja rakkaudesta. Tämä on niin totta, jos todella pysähdyt miettimään asiaa. Näistä tunteista vain rakkaus on todellista, puhdasta ja alkuperäistä, pelko opittua ja monimuotoista. Suurin osa teoistamme selittyy pelolla: pelkäämme jo saadun aseman, toimeentulon, parisuhteen, kodin, koiran jne. menettämistä (tai vaikkapa lihomista, tuomiota, muiden mielipiteitä) ja se motivoi meitä töihin, kouluun, mielistelyyn, kyttäämiseen, mustasukkaisuuteen, valintoihin jääkaapilla...
Millaisia asioita sitten teemme puhtaasta rakkaudesta? Olemme lähellä, kuuntelemme, autamme askareissa, huolehdimme perheenjäsenistämme, lohdutamme.
Johtaako loppujen lopuksi rakastaminen oman onnensa kieltämiseen, vai onko suurin onni kuitenkin toisen, sen rakkaimman onnellisuus. Vai onko aidoin rakkaus rakkautta itseä kohtaan?
Ajatuksia, omia listauksia?
Millaisia asioita sitten teemme puhtaasta rakkaudesta? Olemme lähellä, kuuntelemme, autamme askareissa, huolehdimme perheenjäsenistämme, lohdutamme.
Johtaako loppujen lopuksi rakastaminen oman onnensa kieltämiseen, vai onko suurin onni kuitenkin toisen, sen rakkaimman onnellisuus. Vai onko aidoin rakkaus rakkautta itseä kohtaan?
Ajatuksia, omia listauksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Menestyksen, rahan, hyväksynnän ja oman edun tavoittelun? Vai meneekö nämäkin kaikki pelon alle?
jos miettii mistä niissä tunteissa on todella kyse.
Hei,
tyhjentävään pohdintaasi on niin vaikea lisätä mitään. Pelon listassasi oli sellaisia asioita, jotka ovat tuttuja myös minulle. Tosin, mitään suurta valintaa en ole jotunut onneksi tekemään... Nyt varmaan mietit mistä kirjoitan, aivan oikein, rakkaudesta.
Aika korkealle sijoitan niin sanotus uhrautuvan ja jalon rakkauden. Kun tietää, ettei toista voi pitää lähellään edes ystävyyden varjolla. Turha roikkuminen vain satuttaa itseä, mutta yhtälailla myös toista osapuolta. Vain todella vahvaluontoiset ihmiset pystyvät tällaisessa tapauksessa jättäytymään esimerkiksi yhteydenpidosta. Minä en ollut se vahva osapuoli.
Toivo on salakavala tauti, se kytee mielen sopukoissa, vaikka siitä haluaisi ja olisi halunnut päästää irti jo aikapäivää sitten. Mutta silti, onko toivo sittenkään niin suuri synti tässä pahassa maailmassa? Sanotaanhan, että jos ei ole toivoa, ei ole elämääkään...