ovat lukiopohjaisia ammatteja?
Eli mihin ammattiin pitää olla lukio käytynä.
Kiitos jo viitsitte valaista!
Eli mihin ammattiin pitää olla lukio käytynä.
Kiitos jo viitsitte valaista!
Mitkä..
tietämätön.jj
12307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Huh huh...aika pahan heitit.
Suomessa koulutusjärjestelmä on nykyisin niin joustava, ettei sellaista ammattia oikeastaan olekaan, jossa yo-tutkinto (eli lukion suorittaminen) olisi ihan must.
Yo-tutkinnon suorittaminen kyllä nopeuttaa ratkaisevasti tiettyihin ammatteihin pääsyä: Noin yleisesti ottaen voin todeta, että korkeakouluopintojaan (yliopisto, kauppakorkea, teknillinen korkeakoulu jne.) suorittavista ylivoimaisesti suurin osa on ylioppilaita eli lukion käyneitä. Mikään ei silti sulje pois sitä mahdollisuutta, että amiksen käynyt pääsisi etenemään (hieman hitaampaa reittiä pitkin) samaan ammattiin. Ammatteja, joissa 99,9% varmuudella työntekijä on lukion käynyt ovat esim. lääkäri, lakimies, opettaja, ekonomi...näitä ehkäpä tarkoitit?
Kurkkaapa huviksesi www.ammattinetti.fi. Sieltä löytyy aika monen ammattin kuvaus. Yleensä yliopistoista valmistuvat ammattilaiset tarvitsevat siis taustalle ylioppilastutkinnon.
Huipulle voi päästä luonnollisesti myös ilman valkolakkia ja yliopisto-opintoja: Oman yrityksen perustamiseen ja menestyksekkääseen toimintaan ei vaadita oikeastaan mitään muuta kuin runsaasti "munaa".
Oliko vastauksestani iloa? Kysy vaan lisää/tarkemmin, jos haluat!
kun viitsit valaista.
Olen itse kokin tai ravitsemusterapeutin ammattia ajatellut, eikä niihin yo-paperit kyllä ole välttämättömät?
Lukio ei tunnu olevan kyllä muutenkaan sopiva paikka mulle. Vaikka kyllähän sieltä sen yleissivistyksen saa..
Mitä opiskelu mahdollisuuksia on ammattikoulun jälkeen? Tai aikana. Haluaisin kuitenkin jatkaa kielten opiskelua (ranska, enkku ja ehkäpä ruotsikin), kielet ovatkin ainoa asia jotka saisivat jäämään lukioon.. Muuten ei innosta.
Ravintolakokiksi valmistuu kyllä ihan normaalisti amiksesta, eli lukio ei tosiaan ole välttämätön. Amiksen jälkeen on periaatteessa samat mahdollisuudet kuin peruskoulun jälkeen ammattikorkeakoulu, jossa opintolinjoja on ihan kivasti myös.
Ei kannata sulkea mitään ovea...tällä tarkoitan sitä, että lukiokin saattaa osoittautua ihan okay-paikaksi. Joka mestassa on aina plussia ja miinuksia, ei siinä mitään. Homman nimi on se, että kaikki vaihtoehdot kannattaa pitää auki mahdollisimman pitkään.
Noi kielet on kyllä sellanen juttu, mikä kieltämättä viittaa ehdottomasti enemmän lukioon kuin amikseen. Surtôut le français on sellainen kieli, mitä voi oppia aika pitkällekin lukiossa. Itse olen aikanaan suorittanut lukion nimenomaan kieliin keskittyen...ts. suoritin matemaattisista vain pakolliset ja ihan hyvin meni. Pakolliset pois ja sitten niitä kursseja, joista oikeasti tykkää.
Jos lukio tuntuu pelottavalta ajatukselta, mietis tätä: Lukiossa olet oman itsesi kuningas/kuningatar, jota päättää, mitä opiskelet ja kuinka paljon (okay, pakollisiakin on...). Voit keskittyä tasan tarkkaan kielten opiskeluun, jos se tuntuu olevan "sun juttu". Oletko juuri nyt lukio-opiskelija? Sitten vaan kipin kapin muuttaman opintosuunnitelmaa sellaiseksi kuin haluat. Otat vaikka tarvittaissa neljännenkin vuoden ja suoritat juuri ne kielten kurssit, jotka kiinnostaa.
Eli mikään toivoton tilanne sulla ei tosiaankaan ole, kaikki langat on omissa käsissä.
mutta onhan siis pakko suorittaa kaikki matikat, fysiikat, kemiat (=paskat)?
Mua tosiaan vaan oikeesti kiinnostaa vaan kielet. ja ehkä äidinkieli kirjottamisen kannalta.
just noiden muiden aineiden takia tuntuu että voimat ei riitä lukion käymiseen.. ja onhan siinä se että siellä on se samat vanhat naamat ylä-asteelta. :P
mutta siis millaset kielten opiskelu mahdollisuudet on amiksen kanssa tai jälkeen?
Siis joo, kyllä niistä matemaattisista on suoriuduttava, mutta voit tehdä kyllä niin sanotusti minimit: eli 6 kurssia lyhyttä matematiikkaa, 1 kurssi kemiaa ja 1 fysiikkaa. Näistä selviää kyllä aika helpostikin. Näin tein itse aikanani ja ihan mukavasti selvisin. Suosittelen lämpimästi...
Nuo yläasteen naamat on tietty sellasia, joiden takia voit harkita ehkä jotain toista lukiota tai lukiota naapuripaikkakunnalla. Pääset aloittamaan puhtaalta pöydältä.
Mahdollisuudet kielten opiskeluun on rajalliset, jollei lukio ole käytynä. Kaiken maailman kielikurssejahan on mielin määrin, mutta jos yliopistoon meinaat, kyllä yo-tutkinto on vähän niin kuin must.
Amiksen kieltenopetus on mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Tämän tiedän siksi, että olen itsekin opettanut kieliä amiksessa. Jos suoritat kaksoistutkinnon, taso on tavallaan taattu, sillä ne kurssit on samoja kuin lukiossakin ja arvostelu yhtä tiukka.
Tässä mun ratkaisumalli (, jota ei tartte tosiaan ottaa tosissaan): Lukio minimimäärällä matemaattisia, runsaasti kieliä: A-kieli, B-kieli ja vaikkapa 2 tai 3 C/D-kieltä.
Jos ne kielet on sun juttu, niin ehkä mieluummin lukio kuin amis...
Harmi vaan että lukio ja koulunkäynti saa mut ahdistuun ihan järkyttävästi.
Tai tää läksyjen määrä. Pelkään ihan älyttömästi että reputan kaikki muut kokeet, koska en tosiaan mitään muuta osaa kun kirjottaa äikässä aineita ja kieliä.
Ei ole vielä eka koeviikko ollu ja joka päivä oon saanu porua vääntää.
On kyllä hankala tilanne. Eikä kukaan osaa neuvoa, ei edes opo.
ja se vielä että en oikeastaan tiedä mitä "tekisin" yo-papereilla, (totta kai saa hyvän yleissivistyksen) koska en ole ikinä ajatellut että menisin yliopistoon tms.
Ahdistus kertoo pelosta ja tossahan sä kerrotkin, mikä pelottaa. Mites jos ottaisit tän homman iisisti, ja ainakin katsoisit korttisi ekan koeviikon palautuksiin asti? Tiedän, tää on helppo sanoa, mutta kyllä noi sun reaktiot lukion alkamiseen on täysin normaaleja: varmasti joka ikinen pelkää jossain vaiheessa epäonnistumista jne., vaikkei sitä uskaltaisi tunnustaakaan. Eli millään tavalla tuo ei sinällään kerro, ettei lukio olisi sun paikka.
Ehkä otat liian tosissaan lukionkäynnin. Lukio on kuitenkin peruskoulun "jatke", ei sen kummempaa. Edetä voi "tosissaan, mutta leikkimielellä".
Suosittelen ajattelemaan asiaa vaikkapa periaatteella "jos ei pää kestä, per*e kestää". Mitä sitten, jos joudut jotain joskus uusimaan tai teet homman neljässä vuodessa. Koulun pitää olla sua varten, et sinä lukiota varten. Jotain pakollisia juttuja on, mitkä ei tunnu ihan omalta, mutta so what, kyllä ne läpi menee. Keskity vaan siihen positiiseen tunteeseen, jonka kielet sussa herättävät.
Helppo sanoa nyt, mut kyllä mullakin oli aikanaan vaikeeta ja usko meinasi loppua...ennen kuin tajusin, ett hei, ei tätä kannata ottaa liian vakavasti!
No jaa, se yleissivistys nyt on tietty sellaista yleistä löpinää...
Kyllä yo-tutkinto on edelleen todella kovaa valuuttaa jatko-opintoihin haettaessa, vaikkei yliopistoon aikoisikaan. Onhan jopa amiksessakin puhtaasti YO-pohjaisia linjoja, joihin pelkän peruskoulun käyneillä ei ole asiaa. Ja näiltä linjoilta valmistuvat pukkaavat saamaan todella paljon paremmin töitä ja ennen kaikkea parempia (= paremmin palkattuja) töitä.
YO-tutkinnon suorittamatta jättäminen sulkee yllättävän monta ovea. Mikään ei tietysti estä suorittamasta tutkintoa myöhemmin esim. aikuis- tai iltalukiossa.
Noh, jokainen tallaa tyylillään. Tottakai, jos haluat mahdollisimman nopeasti työmarkkinoille, amis on selvä valinta. Tarjolla oleva työ ei välttämättä sitten olekaan ihan niin houkuttelevaa.
Harmi etten osaa ottaa rennosti koska mulla on kaikkien aineiden, paitsi niiden kielien, kanssa hankalaa. Olis niin unelma jos pystyis yhdistään kieliopinnot ja amiksen mutta asun tälläsella paikkakunnalla että se on vähän hankalaa.
Myönnän kyllä että ehkä tällä mun masennuksella on osansa.. Melkeinpä joka päivä tulee itkua väännettyä läksyjä ja tehdessä. Ja iltaisin kanssa kun miettii että huomenna taas sinne helvettiin.
Aina vaan toitotetaan että pitää vaan lukee ja lukee ja tehä läksyjä.
Aina vaan toitotetaan että "so, ota kevennetty lukkari, käy neljässä vuodessa!" oiskin niin helppoo. Lukiossa on sellaset ihmiset jotka haluaa oikeasti opiskella ja on hyviä siinä. Tuskin kukaan opiskelua vihaava, huono oppilas menis lukioon.
Millasta opiskelu on ammattikorkeakoulussa?
Ja muutenkin. Tässä saa ihan sellasen kuvan että amikseen ei todellakaan kannata mennä.. vaikka kyllähän senkin jälkeen voi opiskella??
Ymmärrän kyllä hyvin mitä tarkoitat. Lukio-opiskelu on haaste jokaikiselle.
Tuo masentuneisuus on asia, josta olen huolissani. Suosittelen, että pyrit hoitamaan itsesi jaloillesi ja mietit vasta sen jälkeen opiskelua, tapahtuipa se missä tahansa. Masennukseen ei välttämättä auta koulun vaihto tai keskeyttäminen. Tarvitset aikaa nimenomaan itsellesi, se on tärkeintä.
Nuo lukio neljässä vuodessa jne. on sellaisia yksinkertaisia kikkoja, joista on usein apua opiskelijalle, jolle lukion alku aiheuttaa paineita. Homma ei kuitenkaan toimi kaikkien kohdalla.
Lukio ei ole autuaaksi tekevä opinahjo. Jos hommat ei siellä suju, niin ne ei vaan suju. Ehkä annoin todellakin sellaisen kuvan, että amis ei kannattaisi. Tätä on todellakaan tarkoita, ja olen pahoillani väärinkäsityksestä. Syy, miksi tavallaan ajattelin sinun olevan enemminkin lukio-opiskelija oli juuri se kiinnostus kieliin. Se on unelma, jonka joudut ehkä säilömään hetkeksi, jos lukio-opinnot keskeytät. Luopua sinun ei tästä kiinnostuksesta suinkaan tarvitse, myöhemmin tarjoutuu uusi mahdollisuus.
Jos lukio ei vaan juuri nyt suju ja tiedät sen, tarvitset muutoksen. Ei muuta kuin miettimään niitä vaihtoehtoja amiksen puolelta. Varmasti jostain paikka löytyy, vaikka koulut ovat jo alkaneetkin.
Ammattikorkeakoulussa opiskelu on yhtäaikaa sekä teoreettista että käytännöllistä. Toisin sanoen kirjallisia töitä on paljon, mutta niin on työssäoppimistakin. Hyvä vaihtoehto ihmiselle, joka arvostaa sekä teoreettista tietoa että käytännön osaamista. AMKhon pääsee sekä ylioppilaita että ammatillisen perustutkinnon suorittaneita.
Eli vielä kerran: Keskity nyt hetkiseksi itseesi, mieti vasta sitten kouluja.
kiitti tosi paljon kun viitsit vastata. autto tosi paljon ja sai todella miettimään. :)
kerro vaan lisää jos tulee jotain mieleen vielä.
tunnut kuitenkin tietävän hyvin asioista.
just tollaset omakohtaset kokemukset ja eri vaihtoehdoista kuuleminen auttaa eniten, oon kumminkin tietämätön näistä asioista.
vielä ens viikko ja sitten on koeviikko.
täytyy nyt kattoo miten menee.. on mulla kuitenkin lääkärikontakteja ym tässä.
.. jos sen verran paljastan että syömishäiriöstä on kyse..