Olisko tässä elämässä mahdollista tavata joku joka pitäisi musta huolta,
lohduttaisi ja huolehtisi musta aina eikä antaisi muhun enää sattua.
Jos tulisit mun elämääni, lupaisin olla sulle sitä mitä haluat, kunhan pidät musta huolta. :)
Kun tuntuu että on menettänyt jo tarpeeksi ja kokenut ikävän kipua liian monesti,
monet asiat muuttaa tärkeysjärjestystään, ja kaipaa jotakin aitoa välittämistä.
Olisikohan muakin varten olemassa joku joka omistaisi elämänsä tälläsen kivan ja söden
tytön takia. haha!
Ja en tosiaan seuranhakumielessä kirjoittanut tänne, vaan ihan rohkaisevien kommenttien
toivossa! :---D
lohduttaisi ja huolehtisi musta aina eikä antaisi muhun enää sattua.
Jos tulisit mun elämääni, lupaisin olla sulle sitä mitä haluat, kunhan pidät musta huolta. :)
Kun tuntuu että on menettänyt jo tarpeeksi ja kokenut ikävän kipua liian monesti,
monet asiat muuttaa tärkeysjärjestystään, ja kaipaa jotakin aitoa välittämistä.
Olisikohan muakin varten olemassa joku joka omistaisi elämänsä tälläsen kivan ja söden
tytön takia. haha!
Ja en tosiaan seuranhakumielessä kirjoittanut tänne, vaan ihan rohkaisevien kommenttien
toivossa! :---D
Vastaukset 32
Vanhimmat
Eläpä huoli nuori nainen. Varmasti tapaat tämän elämän aikana naisen, joka on sinulle tarkoitettu..ja sinä hänelle.
Rakkaus on ihmeellinen asia.. ketään ei voi kuitenkaan omistaa. Rakkauden täytyy olla täysin vapaata..vapaaehtoista. Siihen ei saa sisältyä epätoivoa, ahdistusta, kerjäämistä, anelua..ei polvillaan olemista. Silloin se menettää merkityksensä. Ole kärsivällinen..elä ja nauti jo olemassaolevasta elämästäsi, ystävistäsi ja kaikesta mitä sinulla on.
Ehkäpä juuri silloin kun tuntuu, ettei edes odota enää mitään..eikä jaksaisi edes haluta enää mitään..tai tahtoa..kun näyttää pimeältä..pimeimmältä..juuri silloin saattaa sinun aurinkosi nousta taivaalle.
Heh, yritän olla huolimatta.. ai toi eka postaus olikin noin läpinäkyvä. :´)
En kai varsinaisesti ole epätoivoinen enkä menettänyt toivoa löytää jotain uutta kivaa.
Alan myös mielelläni keskittyä kehittämään omaa elämääni uusiin suuntiin.. mutta.. kunhan vain kaipaan
sitä kaikkea, ja ikävöin. ..tuntuu pahalta kun muistelee ja miettii mitä kaikkea olisi voinut olla edessä..
Hieman olen korkeintaan pettynyt menettelytapoihin, vaikkakin loppuratkaisu on paras kaikille osapuolille.
Ensimmäistä kertaa olin itse sillä heikommalla alustalla, eli ensimmäistä kertaa tiesin välittäväni liikaa.
En säälittävästi tai kerjäten mitään, mutta tunteistani olin varma. Järki ja tunne ei vaan
tässä suhteessa puhuneet samaa kieltä.
Nyt vain haikein mielen voin toivoa hänelle kaikkea hyvää, jospa mullekin joskus sattuis kohdalle joku jonka kanssa ymmärtää toisiaan ja myös käytännössä elämät menee yksiin...
ei oikeen kukaan halua, eikä mitään huollettavaa harmikseen. Rakkaus ja suhde on molemminpuolista "huolehtimista" toisesta, eikä niin että toinen on koko ajan se tarvitseva, loputtomiin huomioita tarvitseva. Itse kyllästin tällaiseen ihmiseen, joka aina vain halusi tulla siipien suojaan ja olla lohduton.. milloin mistäkin syystä, aina maailma potki päähän. Kyllästyin olemaan se ikuinen olkapää.
Mistä tiedät, että ap on jatkuvasti lohduton ja huolenpitoa vailla? Ihan sama kuin susta voisi tehdä ton viestin perusteella päätelmän, että oot kylmä ja empatiaan kykenemätön..
ota koira
Haha, itseasiassa olen kaikkea muuta, myös (kuten hohhoijaaa kirjoittaa itsekin olleensa) aiemmassa suhteessa se olkapää ja vahva osapuoli johon voi tukeutua kaikessa. Nyt vaan kävi miten kävi, ja
tuntuu että tippuu liian korkealta. Liian hyvää ollakseen mahdollista. Luulin että rakkaus riittää ja sen voimalla mennään läpi vaikka harmaan kiven, mutta nyt edessä on faktojen hyväksymistä ja suhteen laadun muuttumista. Kyllä niitä positiivisiakin puolia asiasta alkaa ajan kanssa varmasti löytyä. Aika aikaa kutakin: KAIKKI ON VÄLIAIKAISTA - kaikki. Eli saan olla kiitollinen, että elämääni suotiin lähes täydellisyyttä hipova ajan jakso. Minä mikään lohduton ole! Harmi jos sellanen kuva jäi, mutta totta on se, että tämän hetkinen oloni on tyhjä ja epämääräinen.
Mä voisin tarjota rakastavan ja välittävän sylin :D
Miten kauas täytyy matkata, ja kuinka löydän luoksesi?
PS.muhun on helppo rakastua :P
jokaiselle on tähti jossainpäin maailmaa on vaan eri juttu mistä sen tähden löytää...kyllä sen sitten huamaa ja tajuaa kun kolahtaa,vetää jalat alta ja heittää kuperkeikkaa...onnea etsinnässä...
Toivottavasti noita tähtiä on useampia henkeä kohden, sillä yhden tähden menettäneenä, mitä onkaan elämässä edessä jos tämä olikin ainut minua varten loistanut tähti.. >.
se ei ollut sitten sinulle se oikea tähti,kyllä se jostain vielä tulla tupsahtaa...varmasti menettäminen aina kirpaisee,itsekin olen vakavassa tilanteessa tälläkin hetkellä ja tiedän että olisi anettava periksi mutta luopuminen on hyvin vaikea kun välittää vielä toisesta.mutta koskaan ei löudä itselleen sitä rakastamaansa rakasta jos ei uskalla hakea ja ennenkaikkea rakastaa kun kolahtaa,muutoin jää yksin...tsemppiä sinulle _ D_
Kiitos :)
Ite olen selvinnyt(tulen selviämään) nimeomaan sillä ajattelutavalla että sen ei tarvitse olla periksi antamista, vaan tilanteiden muuttumista ja vaihtumista, koska elämässä ei mikään säily.
Kun tietää itse tehneensä parhaansa ja eläneensä hyvin, niin ei perästään tarvitse etsiä mitään, mitä olisi voinut tehdä toisin. Lopputulos on paras mahdollinen, koska itse on tehnyt asiat oikein, ja mihinkään muuhun kuin itseensä ei kannata kuvitella voivansa vaikuttaa.
Kylmä ei tarvitse negatiivisessa mielessä olla, mutta faktat on hyväksyttävä. Silloin jos tuntuu että välittää toisesta liikaa eikä ole helppoa päästää turhista haaveiluista irti, niin on itsetutkiskelun paikka.
Joo, ja en ole kyllä vielä päässyt yli, kun tuntuu ettei mitkään uudet ihmiset oikeen innosta. Mutta edelleen siis välitän kovasti, ja sallin itseni myös ikävöidä niitä hyviä hetkiä.
Mä oon jo toivoni menettäny....
toinen turhautunut,toivonsa -kohta- menettänyt.
Ai sinäkin,retiisiporkkana...Eli en ole ihan yksin...
Kolmas löytyy täältä. Joskus sentään erehdyn hetkeksi toivomaan, mutta sekin alkaa olla yhä harvinaisempaa. Odotan, että pienitoivonkipinäni rimpuilisi hitaan kuolinkamppailunsa loppuun asti, jotta minä pääsisin opettelemaan sitä, miten tullaan onnelliseksi yksin.
Sitte ko luulee et onni kääntyy parempaan ni taas kaatuu nokilleen!
Mikään ei koskaan muutu...päivästä päivään sama tyhjä ja yksinäinen olo...
Itkee iltaisin niin ettei enää jaksa ja nukahtaa
Niin minäkin olen toisinaan tehnyt. En tosin tiedä, minkä perään itken, sillä olen koko aikuisikäni ollut yksin. Jotenkin olen vain aina uskonut Raamatun saarnaajaa: "Kaksin on parempi kuin yksin, sillä kumpikin saa vaivoistaan hyvän palkan. Jos he kaatuvat, toinen auttaa toista nousemaan, mutta voi yksinäistä, joka kaatuu -- häntä auttamassa ei ole ketään. Ja jos kaksi makaa yhdessä, on molemmilla lämmin, mutta kuinka yksinäisellä voisi olla lämmin? Yksinäisen kimppuun on helppo käydä, mutta kaksi pitää puolensa, eikä kolmisäikeinen lanka katkea helposti." (saarn. 3:9-12) Ehkä on vain tullut aika etsiä saarnaaja-syndroomasta ulospääsy, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.
Olen myös ollu tässä jo vuosia yksin ja nyt tuntuu ettei enään missään ole mitään järkeä,mistään ei saa lohtua tähän pahaan oloon...Tekee mieli itkeä,vaikkei se mitään auta... pikkuhiljaa häviää kiinnostus kaikkeen,tuntuu kun kuolis sisältäpäin...
Ainakaan et ole tunteittesi kanssa yksin. En tiedä lohduttaako se. Minua ei ainkaan, sillä tulen vain surulliseksi muidenkin yksinäisten puolesta.
Niin,tavallaan lohduttaa ja tavallaan ei...
Ei tällästä kenenkään toivoisi tuntevan :)
Olen ilonen niiden puolesta jotka ei yksinäisyydestä kärsi ja sitte taas haluaisi "auttaa" muita yksinäisiä...
Löytyykö täältä juttuseuraa vailla olevia esim sähköpostin välityksellä??
Itse sellasta kaipaisin!
Mä haluan irrottautua kaikesta ja kaikista,olla rauhassa.Mä en halua enää rakastaa,vaikka rakastankin tyttöäni.Mä en halua enää olla ystävä,vaikka ne on mulle tärkeitä.
Miksi mä en saa olla yksin kun haluan.Ei mussa ole mitään vikaa.Mä vain olen kyllästynyt ja väsynyt.Tarviin yksinäisyyttä ekaa kertaa elämässäni.
Kohta mut varmaan kärrätään sairaalaan.
Paljon rakkaita ihmisiä ympärillä ja se yks tärkein kaikista lähimpänä,mutta silti kukaan ei ymmärrä mua.Voiko enää olla yksinäisempi!Mutta mitä?Sitähän minä haluan?
Millainen yksinäisyys on onnellista yksinäisyyttä?
Mitä sitä sitte tiristää sitä itkua jos ei edes tiedä miksi ? Taas tätä sönköti länkyti uskonnon tuputusta. Uskoo raamattuun ken haluaa mutta älkööt tuputtako sitä muille. Onko tuo nyt tulkittava niin , että "suhde onkin laskelmoitua ja että sillä tavoitellaan jotain, niinkuin palkkaa tai muuta korvausta ?" tai entäpä jos " se toinen kompuroi kokoajan nurin ja kaataa sen toisenkin mennessään . voi yksinäistä , hän selviytyy pystyssä paremmin yksin , varsinkin liukkaalla kelillä."
Ja sitäpaitsi jos " kaksi vaan makaa kuin lahnat vierekkäin voi molemmilla olla kylmä, mutta jos yksinäisellä on terveet kädet voi hänelle tulla jopa hiki, huh hellettä " ja sitäpaitsi " jos on tullut ulos kaapista on oppinut pitämään puolensa yksinkin, kaksin tietysti vahvempi muuri muita vastaan, mutta se kolmas pyörä on suhteessa jo vahän liikaa ".
josko tämä auttaisi ulos pääsyssä tai voithan sitten jatkossa jaella noita jakeita muilla sivuilla.
oliks tää nyt sitä seksin tuputusta?;D
Yksinäisyydestä. Olen huomannut että vaikka ihmiset ovat yksin, he seuraa etsiessään pyrkivät pilaamaan uudet tutustumiset eri tavoin. Pilaillaan, naljaillaan, käyttäydytään kuin aasit, hyökätään, ja ollaan jo valmiiksi hyvin negatiivisia ja kommentit sen mukaisia. Helkuta, onko se seuran etsiminen niin kova paikka, että pitää mahtailla ja ylvästellä. Ei ihme, että yksinäisiä riittää. Jokainen miettiköön itsessään, miten käyttäytyy esim. deittipalstoilla ja tapaamisissa. Hyvällä asenteella yksinäisyys ainakin puolittuu hetkessä.
Tuota... Vaikka käyttäisin esimerkkinä jotakin runoa, se ei tarkoita, että yrittäisin tuputtaa runojenlukemista. Sinulta selvästikin meni pointti ohi, jos pidit viestiäni uskonnollisena.
Hei "seuraa etsivä",ei mulla ainakaan ole tarkoitus pilailla,naljailla,hyökätä tai olla kun aasi :o...
ikävää jos joku on ollu sellanen sua kohtaan...
Ajattelin vaan kysyä jos täällä olis muita juttuseuraa kaipaavia,vois se yksinäisyyden tunne vaikka hyvässä lykyssä puolittua...
sen enempää seksiä kuin mitään muutakaan kenellekkään. Enempi onkin kai kyse siitä miten sen vastaan ottaja kokee viestin ? Miten kukakin provosoituu mistäkin viestistä ja mikä on kulloisenkin vastaanottajan oma asenne ja mielipide kyseiseen asiaan. Oma asenteeni on näitä uskonto asioita ( kirkko raamattu ) kohtaan aika negatiivinen, koska eiväthän nämä kyseiset opit ja taho hyväksy minua sellaisena kun olen , siis homona vai olenko ymmärtänyt tämän jotenkin väärin ? Miksi minun sitten pitäisi lukea ja hyväksyä, niitä oppeja jotka kuitenkin kieltävät minua olemasta oma itseni ? Juuri siksi olen eronnut kirkosta, enkä halua olla tietoinen näistä, ennen kuin minutkin hyväksytään sinne omana itsenäni. Kun kuitenkin on ihan oma sivukin uskovaisille homoille niin miksi on sitten pakko, tunkea näitä oppeja tänne? se oli pointtini joka näyttää myös jääneen ohi menevien listalle.
En tarkoittanut viestilläni todellakaan sua, vaan noin yleisesti otin kantaa yksinäisyyteen.
varsinkin jo vähän elämää nähneet ei jaksa ravata missään baarissa , kattelemassa nuorison riekkumista ja sitä kuppikuntaisuutta. Olipa kuinka asiallinen , selvinpäin ja osaisi käyttäytyä on aikaturhauttavaa kun sitä seuraa ei vaan, siis oma ikäistä baareissa edes ole.
Uskoisin näiden turhautuneiden ihmisten vähän tahallaankin, pisstävän keskusteluun vähän tylytystä. Kun tuntuu ettei täälläkää sitä seuraa sitten välttämättä kohtaa, ei tuolta treffi puolelta kuin muutenkaan.
täällä on mutta mitä järkeä minunkii on täältä itärajalta ,lue susirajalta ,vastata palstan kirjoituksiin,seuranhakuihin kun kaikki piletykset on aina siellä etelässä,tampere-turku- helsingin seuduilla.ei mulla ole vara lähteä tapaamaan ketään ja pailaamaan sun muuta.