Olen alkanut miettiä insinöörin opintoja. Lukiopohjalla siellä varmaan pärjää jotenkuten. Mutta entäs jos käytännön kokemus alasta on nolla? Eli onko mitään mahdollisuuksia jos olisi esimerkiksi konetekniikkaa harkitsemassa AMK:sta ja ei ole ikinä sorvannut tai ei osaa asentaa tai korjata esim polttomoottoria?
Insinööriksi lukiopohjalta?
erty
5704
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä sitten jos et ole sorvannut tai muuten koskaan käsiäsi rasvaan tunkenut tai ei ole käytännön kokemusta?
Ilmeisesti kysymyksesi on provo?
Kun kerran opiskelijaksi voi päästä pelkän lukio opintojen avulla niin ei muuta kuin hakemaan ja opiskelemaan jos niin tekee mieli. Koulussa taitoja opiskellaan ja harjoittelussa käytäntöä. Toki voi lisäoppia hakea jostain työväenopistosta tai joltain muulta kurssilta myös koulun ohessa, jotta käytännön taitoja tulisi lisää.
Siis ei. Vaan ihan vakavissani kysyn että pärjääkö insinöörin töissä sitten valmistuttua tai muutenkaan koulussa jos ei ymmärrä tekniikasta käytäntöä? Vai onko se vähän niin että koulu antaa paperit ja työ opettaa?
Ite opiskelen kone- ja tuotantotekniikkaa Metropolian amk:ssa! Hakiessa oli must helppo löytää infoo studentumin sivuilta ( http://www.studentum.fi/ )... Löytyy paljon yleist tietoo mis voi opiskella jne. Ei meillä ainakaan täällä oo montaa joilla on työkokemusta jo ennestää ja hyvin pärjää opiskeluissa! Työkokemusta on helpompi saada sit kun on jo jonkun aikaa opiskellu ja "osaa jotain".. Oon ite saanu vähän aikaa sit eka oman alan työpaikkani! Kannattaa hakea! :)
"Lukiopohjalla siellä varmaan pärjää jotenkuten."
Oikeastaan pohjakoulutuksella ei ole niin kauheasti merkitystä vaan pikemminkin lahjakkuus ratkaisee. AMK:ssa nimittäin kielten ja matemaattisten aineiden kurssit aloitetaan sen verran alkeista, että vähemmälläkin pohjatiedoilla pääsee kyllä mukaan, mutta mukana pysyminen vaatiikin sitten jo ainakin vähäsen älliä. Käytännössä lukion käyneet ovat kyllä kursseilla keskimäärin vähän parempia, mutta eiköhän se vain johdu siitä, että lukioista tulleilla on keskimäärin vähän enemmän sitä älliä ja opiskeluosaamista. Luokan priimus ei kuitenkaan lainkaan välttämättä ole lukion käynyt eli kyse on tosiaan vain keskimääristä :-]
"Mutta entäs jos käytännön kokemus alasta on nolla?"
Eipä tuostakaan niin hirveästi haittaa ole opiskelun kannalta. Ei välttämättä edes työuran kannalta.
AMK:ssa ei ainakaan mun aikana tehty mitään käytännön töitä konepuolella, joten opiskelussa ei käytännön taidoillakaan ole merkitystä.
Kuitenkin... itselläni oli sattumoisin konepuolen hyvää työkokemusta pohjalla (CNC-koneistus ym.) ja tietyt asiat huomasin esimerkiksi valmistustekniikan kurssilla tietäväni opettajaa ja koko muuta luokkaa paremmin. Huomattavasti paljon oleellisempaa työkokemukseni oli kuitenkin ekaa ja vielä toistakin työpaikkaa hakiessani (koskisi varmasti myös harjoittelupaikkoja, mutta itselläni harjoittelut menivät vanhassa tutussa firmassa). Varsinkin konepuolelta usein vajotaan suunnittelutöihin ja näissä töissä työnantajia kiinnostaa aivan hemmetisti miten laajalti hakija tuntee eri valmistustekniikoita!
Summa summarum: kyllä insinööriksi kannattaa mennä opiskelemaan lähes täysin riippumatta pohjatiedoista. Vaikka koneinssien työtilanne näyttääkin juuri nyt aina nihkeältä, niin eiköhän tässä jo parin vuoden päästä ole markkinoita insseille. Vielä puolitoista vuotta sitten oli työpaikkailmoituksiakin ihan hillittömästi ja hyvällä koneinsinöörillä oli paikkoja mistä valita. Palkkaakin sai melkein mitä vain kehtas pyytää (itse olen kyllä tässä asiassa ollut vähän ujo :D).
"Varsinkin konepuolelta usein vajotaan suunnittelutöihin ja näissä töissä työnantajia kiinnostaa aivan hemmetisti miten laajalti hakija tuntee eri valmistustekniikoita!"
Ei pelkällä valmistustekniikalla pitkälle pötkitä, aivan yhtätärkeää on osata hydrauliikkaa, pneumatiikkaa, mekanismioppia, CADia, piirtämistä, lujuuslaskentaa(tätä tosin nykyään ei valmistuneet osaa juuri yhtään). Itseasiassa valmistustekniikan riittävä tuntemus on varsin nopeasti opittavissa suunnittelupuolella, tuotantoinsinöörit sitten tietävät tarkemmin. Opiskeluaikoina olin piirtäjänä ja suunnittelussa nuorempana suunnittelijana, nykyään käytännössä teen vain lujuuslaskuja excelillä ja tietokoneavusteista laskentaa(FEM).
Veikkaisimpa, että nyt valmistuvista vain 20 prosenttia osaisi ratkaista perustason lujuuslaskuja tai arvioida kuormituksia dynamiikan energiakaavoilla. Onko kaikki opetus nykyään vaan powerpointtia ja wikipedian kopiointia?