kukkani ovat kuolleet, alistuneet
syksyn valtaan, niiden aika loppui
pimeys hiipii hiljaa, näyttäen
varjonsa
aika ei vienyt rakkauttani
sen valo voittaa pimeyden
sinä, kuuletko kauniin
sävelmän, jossa aistit elämän
sinulle annan sanat
kuulumme yhteen tämän
taivaan alla
syksyn valtaan, niiden aika loppui
pimeys hiipii hiljaa, näyttäen
varjonsa
aika ei vienyt rakkauttani
sen valo voittaa pimeyden
sinä, kuuletko kauniin
sävelmän, jossa aistit elämän
sinulle annan sanat
kuulumme yhteen tämän
taivaan alla
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaunis on runosi; mitäs siitä että
syksy saapuu, kukat lakastuu,
valo katoaa, mutta rakkaus elää ja
antaa hehkua jokaiseen päivään...
mieli on niin valoisa, että mitäs siitä
jos ei ole päivän valoa tai kukkia...
Hitsin hitsi, runosi upposi minuun...
syksyllä mieleen tulee kaikenlaista
onneksi rakkaus herättää ja antaa
valoisampaa ajateltavaa...
mukava, kun pidit :)
Luulin laskeutuneeni jo ja antaneeni
periksi, minä kesän casha, antaneeni
pimeiden vuorten tuulten vallata sijaani
Sinussa.
Että se on niittänyt ylpeyteni, lannistanut,
minä olisin valmistautumassa syksyyn
auringon viipyessä kuumana ihokkaassani päivän
safina hetkenä.
Sinä toit tullessasi kuitenkin voimani takaisin
ja sylissäsi laantuivat mustat tuulet ja kuuma
palasi. Sinä aurinkoni, tunteesi kuin sanat
sieluni keitaalle.
Ja palasimme yhdessä yli taivaan vuotaamme,
liidimme levitetyin siivin ja maistoimme suolaa,
kaikki meissä puhui: kuulumme samaan
rotuun...
yli taivaan...
http://www.youtube.com/watch?v=kfG693_a8aw&feature=related
Kiitos Runostasi.
Kun syksy tulee syleilemään, on otettava
Hänestä kiinni lujemmin, syksy empii
ja Rakkaus ottaa sijansa.
Niin on joka vuosi...ja
joka Rakkaus.
Rakkausrunosi ovat aina uusi
kokemus ja elämys.
Niin helppoa sisäistää niiden tunnelma ja raikkaus.
Helppoa löytää tekstistäsi sanoma ja
kulkea vain sen mukaan.
Lukuelämys tämäkin jälleen
ja hieno Runo.
Iloa ja aurinkotuulta päivääsi.