kauan sitten kirjauduit , ystäväni
tässä pohdin ja pohdin
monenlaista kirjavuutta annoit
minulle, elämän sinfoniaa
sinfonia oli kaunista ja uutta
hillittyä, onnellista ihan kaikkea
onni ei aina kauan kestä, jatkuu
matka astellen verkalleen
tie on edessä
tässä pohdin ja pohdin
monenlaista kirjavuutta annoit
minulle, elämän sinfoniaa
sinfonia oli kaunista ja uutta
hillittyä, onnellista ihan kaikkea
onni ei aina kauan kestä, jatkuu
matka astellen verkalleen
tie on edessä
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun polkumme kerran kohtasi, mä iloitsin suuresti,
mut tiesin silloin myös varmasti, et eroon ne myös johtaisi.
Kun maalailin sanoilla kuvia ja elämää kartoitin,
niin onnesta hyrisi sieluni ja iloisena hymyilin.
Kun sitten polkumme erkani, mä surua tunsinkin ja
suuni sanoitta suljin, sen myönnän minäkin.
Ei mitkään sanat maailmain olisi olleet oikeat,
kun eroon johti polkumme ja aikamme loppui näin.
Jos valtaa minulla olisi ja elämä käskyssäin,
niin edelleen olisi polkumme yhteinen edessä päin,
niin toivon ainakin.
Mut pyydän sua mun ystäväin,
sä anna anteeksi,
jos väärin sua mä kohtelin,
niin kohteli onni minuakin.
Jos voisit sinä saada onnea ajasta,
siis siittä jonka yhdessä vietimme.
Ei kaunainen katkeruus ole sulle hyvästä ja
tahallain en sinua hylännyt.
ps, kiitos kun annoit sanat joilla selittää edes jotakin.
Vaik lukija oon outo kuten sinäkin.
ei koskaan voi tietää, minne tie viekään
sydämen herkkiä asioita, kuiskitaan
ei aina sovi sama tie
voi kääntyä ja sanoa hei
se oli tässä ja enempääjahkailla
ei ole anteeksiantoja
ei ketään, tie on selvä
se jatkukoon...