Olen noilla palstoilla aikaisemmin mietiskellyt kummasta pitäisi luopua koirasta vai miehestäni... ja koirasta päätin... Tottahan se on että koiralle meillä ei ole tarpeeksi aikaa ja ehkä ympäristökään jossa elämme ei ole paras mahdollinen... Ja joo mies pelkää koiria jonkun verran ja silti kesti sitä 4vuotta kunnes joutui huolehtimaan siittä lähes yksin... kun minulta huomio siirtyi lapseen... Ja hän on hirmu siisti ihminen ja jo karvat toivat hälle stressiä... enhän voi syyttää hän ei olisi ikinä koiraa ottanutkaan... Mutta hyvällä omallatunnolla luovuin koska uudella omistajalla on aikaa ja rakkautta...
Kuitenkin kuulen koko ajan miten kaks ja enemmän lapsiset perheet huolehtii hyvin koirastaan ja he ihmettelevät miten minä luovuin... raskin luopua, jättää oman hauvani... Se sattuu niin pirusti... meille tämä oli oikea ratkaisu mutta miten pääsen yli? Miksi kukaan ei ymmärrä että kyllä muhun sattuu vaikka siittä luovuin... eikä mun ukkonikaa paha ihminen silti ole...
Kuitenkin kuulen koko ajan miten kaks ja enemmän lapsiset perheet huolehtii hyvin koirastaan ja he ihmettelevät miten minä luovuin... raskin luopua, jättää oman hauvani... Se sattuu niin pirusti... meille tämä oli oikea ratkaisu mutta miten pääsen yli? Miksi kukaan ei ymmärrä että kyllä muhun sattuu vaikka siittä luovuin... eikä mun ukkonikaa paha ihminen silti ole...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tottahan se on, että koira vaatii paljon rakkautta, vastuuta ja aikaa. Eli tämän asian pitäisi tietää, kun koiran ottaa. Tietysti se sattuu, kun rakkaasta joutuu luopumaan, mutta eikö se ole pääasia, että koiralla on nyt hyvä olla ja sille annetaan (toivon mukaan) tarpeeksi aikaa, rakkautta ja huomiota.
Voimia ja jaksamisia!
aina osansa ja siihen on kyettävä vaikka elämäntilanne muuttuisikin. Minulta ei heru sympatiaa koska olisit voinut koiran pitää vaan annoit sen pois helposti.
Itselläni sairas koira joka vaatii enemmän kuin normaali terve koira mutta en sitä hylkää vaan joustan omista menoistani. Koiraa ei oteta hetken mielijohteesta ja sitten luovuta toisesta.
Älä hanki koiraa enää. :(((
edellisen viestin kirjoittaja: onko sinulla miten iso perhe, minkä rotuinen koira sinulla on....onko se rodultaan energisempi kuin joku toinen.oletko päivät töissä vai kotona.
itselläni on todella energinen iso koira.kaksi pientä lasta ja olen päivät töissä.aika ei riitä koiraa ulkoiluttamaan kunnolla heti työpäivän jälkeen.koulutuksesta puhumattakaan. koira lenkitetään aamulla ja illalla.koirani tarvitsisi myös jotain harrastetta.koira on siis levoton työpäivän jälkeen. asumme rivitalossa joten ulkona se ei voi yksin olla....
koiria minulla on aina ollut ja tämä koira on otettu enne lasten syntymään.koira on nyt viisi vuotias. olenkin joutunut miettimään olisiko koira onnellisempi jollain sellaisella ihmisellä jolla olisi aikaa touhuta sen kanssa jälleen.
kaikkien ihmisten elämäntilanne voi muuttua....
Turha itkeä nyt kun silloin kun koiraa valitsit tiesit varmasti minkälaisen rodun otit.
itselläni lapsia ja energinen vaativa rotu sekä käyn työssä. Saan yhteensovitettua kaiken koska HALUAN niin en ole laiska ihminen enkä ole valinnut rotuani väärin.
Jokainen tietää että elämäntilanteet voi muuttua mutta jokainen tietää haluaako lapsia ja miten aikoo kaiken sovittaa yhteen eri asia on oman itsensä vakava sairastuminen jolloin tarvitsee itsekin apua...se on muutos johon on paha varautua.
Näin saattoi olla koiran parhaaksi, sai kodin jossa sille tarpeeksi aikaa. Varmasti sinuun koskee ja vain sinä voit tietää miten vaikea tuo päätös oli. Enää tässä ei auta jälkiviisaus mutta sanotaan nyt kuitenkin: alkuasetelma sisälsi jo probleeman, sinulla oli mies joka ei hyväksynyt koiraasi ja se muun muassa, muun elämäntilanteen muutoksen ohella, johti tähän. Jos miehesi olisi hyväksynyt koirasi, hän olisi tukenut ja auttanut sinua koiran kanssa nytkin ja olisitte saattaneet päästä muutaman vuoden sisällä yhdessä ohitse pikkulasten/lapsen kasvaessa pahimmasta kiireajasta.
Tarinan opetus: kun seurustelu alkaa ja kumppani tekee selkoa ettei hyväksy toisen koiraa, silloin seurustelu loppuu. Samaa verrattavuutta kuin siinä, että seurustelu alkaa ja kumppani tekee selväksi, ettei hyväksy toisen lasta, silloin seurustelu loppuu.
Voimia sinulle, tilanne oli hyvin vaikea ja tilanne oli jo mennyt niin pitkälle, että teillä oli lapsia, jolloin miehestä eroaminen on vastuullisempi asia kuin seurusteluvaiheessa miehestä eroaminen.
Minun tekisi silti henk.koht. mieli pöllyttää perheenjäsentä hyväksymätön miehesi tervassa ja höyhenissä. Se että hän pistää sinut tuollaisen valintatilanteen eteen ja hiostaa siihen karvavalituksellaan yms. Yhdessä olisitte olleet vahvempia ja selvinneet kenties vaikean ajan ylitse, mutta mies pisti ruletin päälle ja koiran panokseksi. Huh huh.
Voimia.
Varmasti sinusta tuntuu pahalle tuo asia, mutta siitä on vain päästävä jotenkin yli. Surra aikansa ja jatkaa elämää, koska huono omatunto on hyvä vieras vähän aikaa, mutta jos se jatkuu pitkään se tekee ihmisestä katkeran ja se heijastuu kaikkiin muihin.
Ja minä tiedän paljon perheitä, joissa ei yksilapsiset vanhemmat jaksa enää kunnolla huolehtia koiran lenkityksestä lapsen synnyttyä. Toiset jaksaa toiset ei. Olen nyt sitä mieltä, että koiria ei kannata hankkia, jos on aikomus lähiaikoina perustaa perhe. Mutta turha siitä on itseään soimata, jos ei vain jaksa. Silloin on parempi etsiä koiralle koti, jossa jaksetaan. Se on rakkautta koiraa kohtaan.
Jos miehesi pekää koiria oman mielikuvituksensa perusteella, eikä siedä koirista joka tapauksessa tulevaa sotkua ja haluat pitää hänet ennemmin kuin koiran, niin meinaatko saavasi jatkossa mahdollisuuden hankkia omaa koiraa? Sinuna minä vaihtaisin miestä johonkin eläinrakkaampaan, sillä ainakin jossain vaiheessa minulle iskee varmasti mahdoton koirakuume ja haluan ainakin yhden koiran elättää itse alusta loppuun. Suosittelen sinua eläinrakkaana vaihtamaan mielummin miestä kuin luopumaan koirasta.
No höh. Sinä joudut valitsemaan joko sinkkuelämän koiran tai miehen ilman koiraa. Miksi miehen ei tarvitse valita sinkkuelämää ilman koiraa tai parisuhteen kanssasi koiran? Miehesi ei olisi tarvinnut luopua varsinaisesti mistään. Eriasia olisi, jos hänelle olisi jokin sairaus, jota ei voi hoitaa, puhjennut.
Olisko koiralle sitten ollut parempi pysyä aloittajalta joka myönsi ettei koiralle vain ole aikaa ? Mielestäni ei . Kukaan ei voi täysinvarmasti tietää mitä elämä tuo tullessaan ja myös ihmiset ovat erillaisia ,se minkä toinen jaksaa on toiselle aivan liikaa .
Kuinkahan monta koiraa elää tälläkin hetkellä tilanteessa ettei sille ole aikaa mutta ei raaskita/kehdata luopua . On olemassa tyhmiä ihmisiä jotaka ottavat koiria hetken mielijohteesta mutta mielestäni aloittaja ei lukeudu heihin .
Rakkautta on myös se että kykenee tekemään päätöksiä jotka ovat koiran parhaaksi vaikka se sattuukin itseen .
Mitäpä me tiedämme aloittajan suhteesta ? Minulla oli mies aikoinaan niin vastaan kaikkia elukoita ja pelkäsi koiria mutta niin on vaan karvainen pesue kasvanut ja KOSKAAN ei ole valittanut . Ehkä aloittajan mieskin on jossain vaiheessa valmis uuteen koiraan kun elämäntilanne niin sallii . On helppo sanoa että "vaihda miestä" mutta ei se ole niin helppoa .
Jaksamista aloittajalle ja edelleen minun mielestäni olit rohkea kun myönsit asian ja uskalsit tarttua asiaan .
>>Sinä joudut valitsemaan joko sinkkuelämän koiran tai miehen ilman koiraa.>>?
-Kolmanneksi vaihtoehdoksi jää miehen vaihtaminen toiseen. Mutta se on vaikeaa, jos rakkaus vain etenee. Parempi siis heti kuin myöhemmin.
niin ei tipu sympatiaa täältäkään. Väitätkö muka, ettet koiraa ottaessasi tiennyt, että elämääsi saattaa tulla mies ja lapsia?
Minulla poikaystävä ei alkuun - siis kun olin koiraa hankkimassa - meinannut ollenkaan hyväksyä ajatusta, mutta tiesi koko ajan, että hän tulee vasta kakkosena eli koira on ykkönen. Aina.
Nykyään rakastavat toisiaan yli kaiken, joten ongelmaa ei ole, mutta jos lapsi tulisi ja se olisi allerginen niin kyllä me hommattaisiin ennemmin kaksi vierekkäistä asuntoa kuin luovuttaisiin koirasta.
Jos on niin urpo, ettei tajua ottaa näitä mahdollisuuksia huomioon koiraa ottaessaan, niin sietääkin kärsiä. Sääli vain, että koira kärsii vielä enemmän. Sille kun ei voi selittää.
Voi helvetti mitä vastauksia naisilta. Jos eläimet on noin tärkeä asia elämässä, pitänee alkaa selvittämään jo ensimmäisillä treffeillä koira-asiat. Siitä vaan oltaisiin valmiita pistämään perhe palasiksi yhden koiran takia. Uskomatonta tunneköyhyyttä ja ajattelun itsekkyyttä.
....mutta ihme äijä sulla!!! luulis että jos rakastaa sua niin hyväksyy myös sinun koirasi ..koska tietää kuinka rakas se oli sulle:) Ite en kyllä luopuis ikinä koiristani kenenkään miehen takia ja vielä noin hepposin perustein huh huh!!!
en ymmärrä miksi otetaan koira "koevauvaksi" ja kun lapsi sitten tulee, heitetään koira menemään. Meillä on kaksi koiraa ja kolmas tulossa.
Oletko muuten tietoinen että jopa allergia- ja astmaliiton mukaan koira perheessä antaa lapselle parhaan suojan allergioita vastaan? Varsinkin jos koira saa ainakin käydä lapsen makuuhuoneessa. Mutta älä sinä nyt ainakaan ota uutta koiraa, kun olet kerran edellisestä luopunut.