Joku tuossa kirjoitti että ei talo ole koko elämä ja että Älväri on hyvä talo jos ei halua koko elämäänsä maksaa taloa. Tuli sitten tässä mieleen tämä että voihan sitä samalla perusteella rivarissa tai kerrostalossakin asua - kumpi sitten onkaan parempi, rivari vai Älväri? Toisaalta kun noita ei voi oikein vertailla realistisesti, niin kumpi parempi, rintamamiestalo vai Älväri? Eli kumman ostaisit, rintsikan vai ällyn? Hintaluokathan on monessa päin Suomea aika likenevät.
Älväri vai rivari? Kumpi parempi?
Oikea talo...
241230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Juuri näin. Kyllä, on ehdottomasti parempi ja vielä halvempikin!
Ennemmin ostaisin ehdottomasti rintamamiestalon, MUTTA sellaisen, jota on remontoitu mahdollisimman vähän. Sitten remontoisin pikku hiljaa siitä uudenveroisen, jolloin talo kestäisi vielä vuosikymmeniä. Älvärit saa kaikki laittaa 15 - 20 vuoden kuluttua katepillarilla läjään. Syynä rakenneratkaisut.
Rivarissa, jos on jo rakennettu, voi havainnoida ympäristön viihtyisyyttä, materiaaleja, työn laatua. Älväriä ei voi havainnoida riittävästi tilaamisvaiheessa. Talosta voi tulla täysi susi. Onnistuipa älväri tai ei älväreissä on oma vikansa joista tehdas puhuu ominaisuuksina. Älväriä harkitseville suosittelen tutustumiskäyntiä valmiiseen älväriin ja mieluusti sellaiseen jota ei ole rakennettu näyttelytaloksi. Kannattaa tutustua myös älvärin ryöminätilaan.
ennemmin valmiin rivitalohuoneiston, josta voi nähdä paikan päällä, miltä näyttää ja minkä kokoisia huoneet ja ikkunat ym. ovat. En luota pätkääkään Älvärin laatuun! Meidän perhe asuukin 2000-luvulla rakennetussa rivitaloasunnossa 4 h k, ja hyvin mahtuu koko perhe.
Meillä oli asia ajankohtainen muutama vuosi sitten: uusi älvsbytalo vuokratontille, vai rivitalo-osake. Mietimme aluksi Älvsbyä, mutta emme halunneet leimautua naapurustossa talon huonon maineen vuoksi, talosta puhuttiin niin paljon pahaa. Päädyimme rivitaloon, neliöhinta oli tosin melkein puolet kalliimpi ja vähän ihmettelin muutettuamme kohteen valmistuttua, kun seinät olivat maalatut, talossa oli suora sähkölämmitys ( ei pilppiä) ja ikkunoiden u-arvokin oli yli 1.4 ja katto konesaumattua peltiä. Kysyinkin rakennusliikkeen edustajalta, mistä näin korkeä neliöhinta johtuu. Hän sanoi, että kaikki rakenteet mitkä eivät näy ovat laadukkaita, ja vielä hyppäsi, iso mies, lattialla " ei lattia notku, niinkuin Älvsbyssä " talohan oli maanvaraiselle laatalle perustettu. Veljeni, joka on on rakennsuinssi, on tosin sitä mieltä, että maanvarainen on grynderien suosiossa sen edullisuuden vuoksi, no se on hänen mielipiteensä.
Ongelmaksi rivarissa, oli nimenomaan hinta, ja kun vaimo halusi kuitenkin enemmän neliöitä, kun olisimme samaan hintaan kuin älvsby saaneet, piti ottaa lisää lainaa. Onneksi vielä silloin korko oli halpa ja marginaali myös. Ystävällinen pankkineiti kehuin nykymallia, että lainaa saa pitkällä maksuajalla, joka sitten laitettiinkin "tappiin". Viime vuonna meinasi tulla ongelma, kun korot nousivat ja pystyimme maksamaan vain korot. No, nyt korot ovat alhaalla, mutta vaimolla alkoi juuri yt:t tehdas aiotaan lopettaa.
Hyvä puoli tässä on se, että olemme tutustuneet naapureihin, takapihat ovat niin avoimet ja pienet, että väkisiinkin tutustuu: toisella naapurilla (nuoripari) on sama ongelma, epävarmuus töistä joten laina rasittaa. Toiseen naapuriin emme ehtineet tutustua, ennekuin tämä laittoi asuntonsa vuokralle, nykyisestä tiedämme ainakin hänen musiikkimakunsa ja halunsa pitää paljon bileitä.
En kuitenkaan kadu valintaani, koska lohduttaa että on muitakin joita tämä asuntohintojan nousu/ alkava lama on koetellut emmekä ole tosiaankaan yksin. Ainoastaan suuret lämmityskulut harmittavat, mutta olemme ajatelleet laittaa ilmalämpöpumpun
Hei
Jaksamista teille. Olisiko teillä mitään muuta omaisuutta mistä vapauttaa likviditeettiä tilapäiseen tarpeeseen: osakkeita, joukkovelkakirjoja, vapaa-ajan asunto, sijoitusasunto? Teidän pitäisi kuitenkin pitää huoli siitä, että laina lyhenee säännöllisesti. Oletteko harkinnut laittaa nykyinen asunto vuokralle tilapäisesti ja muuttaa pienempään. Tärkeintä kuitenkin, että uskotte valoisaan tulevaisuuteen ja kuten itse sanoit, ette ole yksin.
Hei. Lämpöpummpu on hyvä, meilläkin sähkölasku tipahti huomattavasti, jaksamista teille. Tlanteenne on kuitenkin nyt parempi, kuin jos oisitte ottanut ällyn, siinä on kuitenkin matala katto ja lattia notkuu.
Hei
Valitettavasti meillä ei ole kertynyt muuta varallisuutta, kaikki on kiinni tässä rivarissa. Nyt viereinen kämppä on myynnissä. Omistajan mukaan hiljaista on ollut, eikä kiinteistövälittäjä antanut paljon toiveita hinnan suhteen. Trendi on, että kaupunki tyhjenee ja ihmiset muuttavat pääkaupunkiseudulle töiden perään.
Saatte kyllä syyttää tilanteesta itsenäne: on hölmöä mennä ottamaan lainaa enemmän kuin on tuloillanne turvallista hoitaa: niin makaa, kuin petaa. Tätä samaa keskustelua kävimme työkaverin kanssa viisi vuotta sitten, saimme perheen lisäystä yhtä aikaa ja muutto isompaan pois Espoon Kruunun vuokralta tuli ajankohtaiseksi, työkaveri muutti kehyskuntaan, rakensi talon vuokratontille ja suositteli samaa meille. Minä ei siihen suostunut vuokralta toiselle ei kiinnostanut, lisäksi mietitytti työmatkaan kuluva aika, junanvaihtoineen. Ostimme sitten kerrostalokolmion ja hyvin on viihdytty, talo on kaunis tiililaattapintainen, ainoastaan parvelkelasituksen heikko laatu mietityttää, pöly ja melu kulkeutuu lasien saumoista ja tekee parvekkeesta käytännössä turhan. Muuten ollaan tyytyväisiä ja lainanhoitokulut alle 40% nettotuloistamme, siihen rahoitus- ja huoltovastike päälle.
Kävimme muuten tapaamassa työkaveria talossaan, ilmeisesti häpeää talonsa laatua, koska vietimme koko illan ulkona terassilla grillaten ja hän myös pakotti meidät kokeilemaan kylpytynnyriään, ihan kiva sinänsä. Kun läksimme pois vaimo kertoi kuinka ahdisti istua olkkarissa heidän sohvallaan, katto oli valkoista halpislevyä ja tosi matala, lisäksi olivat peitelleet rumat patterit ikkunan alla matalien kirjahyllyjen taakse, vessa oli kun parakissa, tosin ikkuna oli kiva. Noh yläkerran olivat sentään laittaneet nätiksi korkeine kattoineen ja lape-ikkunoineen.
Tuoreen älväristin häpeä on asia josta ei ole paljoa kirjoiteltu. Häpeän ja pettymyksen tunne on sanoin kuvaamaton jos talo, jonka ei pitänyt kaivata isompia remontteja ensimäisten kymmenen asuinvuoden aikana, osoittautuu kaikki odotukset alittavaksi. Uudesta talosta pitäisi olla iloa, mutta käytännössä häpeän esitellä taloa tuttavilleni. Talo on kyhäelmä, lastulevyhässäkkä eikä mitään muuta. Talon ulkonäkö on käytännössä sen verran rujo että talo eroaa selvästi kaikista muista lähiympäristön taloista, ei tosiaankaan edukseen. Jos olisin pari kymmentä vuotta nuorempi, kenties talo menettelisi ensiasuntona nuoremmalla iällä. Näin vanhempana hävettää suuresti että uskoin kaikkia myyntiesitteiden tietoja ja lupauksia ja tuttavapiiristä kaikuneiden hiljaisten varoituksista huolimatta tilasin hökkelin itselleni. Laadun puute on läsnä talossa lähes jokaisessa yksityiskohdassa ja lähes kaikissa materiaaleissa. Toki älvärissä voi asua, mutta talon ja talotekniikan puolesta asumisen laatu kaikkinensa on matalaa. Pettymyksen kuvailemiselle on vaikea löytää sanoja. Tiedän etten ole ainoa joka kokee älvärin kokonaisvaltaisena pettymyksensä. Älvärin haltijana ainoa keino hankkiutua eroon häpeän ja pettymyksen tunteesta on myydä talo ja ostaa/rakennuttaa tilalle uusi. Älväristä piti tulla unelmien täyttymys okt-asumisen muodossa kaikkine okt-asumisen hyvine puolineen. Toisin kävi.
Kyllähän se niin on että noi Älvärit on häpeäksi sille asuinalueelle johon ne rakennetaan. Ei se varmaan ole niissä asuvalle itsellekään mukavaa asua tollaisessa parakissa jos kadun varrella kaikki muut talot on oikeita taloja. Olet ikäänkuin ulkona porukasta : et kuulu joukkoon.
Älvärin rakenteet on liian heikkoja. Sisustus ei vastaa nykypäivää. Kostean tilan rakenteet, muovimatto pelkän lastulevyn/kipsilevyn päällä ilman mitään kosteussulkuja on aivan järjetön rakenne joka ei kestä kymmentä vuotta.
Tossa toteutuu sellainen juttu että : osta halvalla, korjaa kalliilla. Pidemmän päälle tulee huomattavasti halvemmaksi tehdä kerralla kunnollinen talo. Jos se on kerralla tehty hyvin niin siitä ei tartte muuttaa välttämättä koskaan mihinkään. Säästyy siinäkin varainsiirtoveron maksulta. Ja jos myy niin ei tartte viiden vuoden vastuiden aikana maksaa korjauskustannuksia sille joka osti sen talon.
Toi rivariasukkaan maanvarainen laatta ei muuten sitten todellakaan ole hyvä perustus. Ainut perustelu sille on, että se on halvin mahdollinen perustus. Yhtä huono on toki tuo Älvärin lastulevyperustus, kestääkö se kymmentä vuotta? Menee jonain päivänä jalka läpi siitä notkuvasta, lahonneesta, mädänneestä, homeisesta lastulevystä?
Juuri tästä puhuimme vaimon kanssa kun poistuimme vierailulta. Ei ole hauskaa kun pitää hävetä taloansa ja sitten yrittääå peittää ja kompensoida häpeään muilla keinoin. Sen perusteella, kuinka paljon he matkustelevat, ei heillä taida olla lainkaan ystäviä, jos on laaja ystäväpiiri, ei lomia ja useita viikonloppuja vuodessa vietetä matkustellen ympäri maailmaa. Vaimo ehdotti, että jätämme heidät pois joulukorttilistoiltamme ja suostuin heti. Autoilla leveily on toinen, mitä en ymmärrä uusi auto kuormittaa ympäristöä, olisimme halunneet mennä heiltä ratikalla juna-asemalle, mutta isäntä vaati saada viedä meidät uudella autollaan. Ympäristön vihaaja!
Älväreissä on rossipohja, jolloin tila on tuulettuva.
Voist hakeutua
Täytyy kyllä sanoa että menee sulla jo pahasti överiksi, että kokonaisen ketjun jaksoit väsätä aiheesta Älväri hävettää, siis kuvitteletko oikeasti että joku ottaisi todesta sanaakaan tässä ketjussa. Ei voi kuin ihmetellä...
Jätä miehesi jos hän ei pysty sinulle tarjoamaan kunnon elintasoa! Niin minä tein. Nain lukioaikaisen heilani, vaikka äitini jo silloin sanoi, että olisin saanut rikkaamman, niin kaunis olin. Olin nuorena aina luokan kaunein tyttö. Entinen mieheni pakotti minut ensin asumaan kanssaan rivarissa, sen jälkeen kun hän rakensi taloa, piti minun hoitaa ruokahuolto ja lapset ja notkua työmaalla! Rakentamisen kuluessa huomasin, kun asuinalueemme viereiselle nyppylälle rakentui upea kivitalo, näin usein kun sen rakennuttaja ajoi ohi pakettitalomme työmaan, olin varma, että hän katseli minua. Vaikka olinkin tehnyt kaksi lasta olin edelleen kaunis.
Kerran mieheni ollessa työreissulla talon ollessa vielä puolivalmis, menin läheiseen ravintolaan jossa tiesin naapurissa asuvan (hän sai talonsa nopeasti valmiiksi, toisin kun tuolloinen vätys-mieheni!) Erikin. Tanssin Erikin kanssa koko illan ja hän pyysi minut tutustumaan kotiinsa. Hänen kotinsa oli aivan ihana ja rakastuin heti.
Olen nyt asunut Erikin kanssa jo vuoden ja ero on prosessissa, ex-mieheni yritti saada minulle yhteishuoltajuuden lapsiin, mutta en suostunut. Hän pitäköön huolta heistä, itsehän ne halusikin! Erikillä on jo kotoa muuttaneet lapset. Nyt olen raskaana hänelle, hän ei laita minua raatamaan, vaan meillä on koti-apulainen ja niinpä jätinkin työni pankissa. Erik pystyy tarjoamaan minulle haluamani elintason, toisin kuin ex-mieheni. Mikä vätys! Toistan vielä kerran JÄTÄ MIEHESI, JOS HÄN ON SAATTANUT SINUT TUOHON TILANTEESEEN!
Rakastan miestäni ja vaikka kuolisimme tämän taakan alle, en kadu tai ajattelekkaan hänen jättämistään. Olemme nyt rakentaneet vuoden ja jouluksi omaan kotiin!
Ei siis mikään luksustalo, mutta muten hyvä. Häpeä on ainoa merkittävä ongelma ja jos ei ymmärrä, mitä pitäisi naapureiden silmissä hävetä, kuten minä, ei mitään ongelmaa.
Omalla kohdallani pidän juuri niistä asioista, joita älväristä ei löydy. Eli arkkitehtoonisesta laadusta, avaruudesta, valoisuudesta ja rakenteiden massiivisuudesta. Olisin päässyt asumaan älväriin paljon aikaisemmin kuin nykyiseen omakotitaloon, ja säästynyt monilta rahahuolilta. Mutta mielestäni oli parempi asua vaikka kerrostalossa, kuin älvärissä. Nyt jälkeenpäin olen entistä vakuuttuneempi siitä, että halpaan ja huonoon ei kannata rahojaan ja energiaansa tuhlata. Eri asia sitten, jos älväristä sattuu jostain syystä pitää.
Tämä "Älväri" on ilmeisesti astunut suomalaisten talopakettifirmojen varpaille aika pahasti, kun tälläisin "Minä vastaan itselleni ja sitten puhun paskaa ihanan hillitysti, mutta vakuuttavasti" -blogeja ilmestyy.
Kirjoittamasi "Häpeän taloani niin, että pian hirtän itseni munista vaatekaappiin" -vuodatukset on aika säälittäviä.
Vähän voisi rajoittaa...
mutta lue vähän tarkemmin, niin tajuat todellisen jujun ;)
tarkoitatko että tuo roikkuu jo jossain kaapissa?
Älväri nimittäin on hyvä. Ja kateelliset panettelee. Minkäs teet.
Olen sama mieltä, olemme asuneet 14v. älvärissä eikä vielä mitään valittamista.
Alkuperäiseen kysymykseen, rivariin vai älväriin, tuli aika vähän vastauksia.
Molemmissa on puolensa. Rivarissa on kyse taloyhtiöstä. Kokouksia välillä on. Vesimaksukin voi olla yhteisestä kulutuksesta laskettu arvio per henkilö. Nykyään jo rakennetaan omilla mittareilla olevia asuntoja. Mitään ulkomuutoksia et voi omin päin tehdä. Remontit ym. menee kaikkien kuluina. Ts. jos yhdessä asunnossa on vesivahinko, maksat siitä, samoin, jos osuu itsellesi vahinko, muut osallistuvat kuluihin.
Älvärissä on oma lupa. Tontti ja liittymät pitää hankkia ja kaivuut, sorat yms. Talo on edullinen, jos tyydyt alkuperäisiin kaappeihin yms. Hinta nousee muutoksista. Ne voi tehdä jälkeenpäinkin.
Sitten vielä yksi edullinen, Helmitalo etelään lähinnä. Ja Muurametalo. Se nosti juuri hintojaan. Siinäkin maatyöt itseltä. Helmitalo tekee nekin.
Riippuu itsestäsi, mistä pidät. Itse hankkisin varmaan älvärin tai Helmitalon. Itsenäisyys merkkaa sen verran minulle.