Elikkäs mun tilanne on tämä....vähän ehkä normaalista poikkeava.
Ollaan oltu yhessä nyt jo 8 vuotta ja ikää kertynyt kohta 27 vuotta...samoin puolisollani. Minä (mies) haluaisin lapsen, mutta puolisoni aina sanoo kun näkee vauvoja, ettei niitä halua...
Itellä halu saada lapsia lähti siitä kun kavereille niitä alkoi tulla. Kun sai sivusta katsoa niitten touhuja...
Ja tietty sitä halusisi jonkun hyvän syyn herätä uuteen päivään...
miten mun kannattais naiselleni ehdottaa lapsen tekoa???
Onko muilla (miehillä) samanlaista ongelmaa??
Ollaan oltu yhessä nyt jo 8 vuotta ja ikää kertynyt kohta 27 vuotta...samoin puolisollani. Minä (mies) haluaisin lapsen, mutta puolisoni aina sanoo kun näkee vauvoja, ettei niitä halua...
Itellä halu saada lapsia lähti siitä kun kavereille niitä alkoi tulla. Kun sai sivusta katsoa niitten touhuja...
Ja tietty sitä halusisi jonkun hyvän syyn herätä uuteen päivään...
miten mun kannattais naiselleni ehdottaa lapsen tekoa???
Onko muilla (miehillä) samanlaista ongelmaa??
Vastaukset 10
Vanhimmat
Muillakin miehillä voi olla samanlainen ongelma. Ainakin minä miehenä olen asiaa joutunut miettimään. Pitää päättää, mikä on itselle paras ratkaisu. Kannustan kuitenkin pysymään yhdessä, ajat voivat muuttua paremmiksi. Itse olen sinua reilusti vanhempi mies. Minä voisin jatkaa olemista nykyisen puolisoni kanssa ja meillä olisi yksi yhteinen ihana lapsi. Näin haluaisin tehdä. Ero ei tuntuisi hyvältä, ainakaan lapsen kannalta. Kuitenkin haluaisin lisää lapsia - mielellään vielä useammankin. Siksi olen salaa miettinyt mahdollisuutta, että löytyisi nainen, jonka kanssa voisin toivottaa vauvan tervetulleeksi, toivottavasti vielä useammankin. Molemmat olisimme onnellisia kun se olisi tulossa. Paljon hellyyttä ilman ehkäisyä. Minä vauvakuumeisena miehenä olen miettinyt eri ratkaisuja tilanteeseen, niin paljon tekisi mieli yrittää vauvaa, mutta puolisostani haluan toisaalta pitää kiinni. Sellaistakin olen toisaalta miettinyt, että löytyisi sinkkunainen, joka haluaisi tulla raskaaksi ilman mitään vakavampaa miessuhdetta. Nämä ovat toisaalta vain niitä ajatuksiani.
sen takia että sinulla olisi suu herätäuuteen päivään? Sen takia kun kavereillakin on?
Ehdottaa? Niin, eikös hän ole sanonut ettei halua, eli hyvin selkeästi tuonut kantansa esille.
Lasta pitää molempien haluta,.
Voi jesuksen apina!
Teillä ei vielä onneksi ole hirmuisen paljon ikää kertynyt. Meillä molemmat heräsi lapsi-haluun paljon myöhemmin (mies vielä vähän myöhemmin kun minä) ja pelko on, että liian myöhään. Puolisosi voi vielä hyvin muuttaa mieltänsä. Varsinkaan, jos tunne ei ole ihan ehdottoman vahva, että ei lapsia koskaan...
Jos suhde on toimiva ja hyvä muuten niin odottaisin vielä. Ja ilman muuta asiasta kannattaa keskustella. Ei kuitenkaan painostamalla vaan yrität jotenkin saada vaimosi innostumaan. Onko hän kertonut miksi ei halua lapsia? Ja lapsihan ei ole ikuisesti vauva. Jotkut vauvat on mun mielestä ihan hellyyttäviä. Mutta en ole itsekään hirmuisen lapsirakas ja "vauvoille lässyttelijä" ja usein isommat lapset (paitsi siskon), varsinkin teinit (joita näen joka päivä esim. bussissa) saa usein karvani pystyyn ja epäilyttämään, että tiedänkö mitä olen tekemässä?. Mutta silti haluan oman lapsen. En ole koskaan inhonnut lapsia, mutta en voi sanoa olevani erityisen lapsirakas. Siskoni lapset ovat mulle tärkeitä ja on tunne, että haluan lapsen. Varsinaista vauvakuumetta ei ole ja asiaa harkittu siis pitkään. Nyt kun lasta ei kuulu on kyllä kovin pettynyt ja harmittaa, että ei aloitettu yritystä aiemmin. Mutta olen sopeutunut kyllä ajatukseen, että olemme ihan kaksin loppuelämämme. Eikä sekään huono vaihtoehto ole. Mutta yritämme siis vielä.
Eräs ystäväni oli myös sellainen, jolla ei ollut vauvakuumetta. Mutta on silti oikein hyvä äiti ja lapsi on hänelle hyvin tärkeä. Vaikka omien sanojensa mukaan ei ole "äitityyppiä". Se rohkaisi minuakin.
Se on tietysti ikävää, että jos vaimosi on aina ajatellut, että ei halua lapsia ja se ei ole tullut aiemmin ilmi. Tälläisistä asioista olisi hyvä keskustella ajoissa. Joillekin se vaan tuntuu olevan itsestäänselvyys, että kaikki haluaa lapsia.
Toivottavasti sulla on muitakin hyviä syitä ja haluja herätä uuteen päivään? Jos olet masentunut niin kannattaa hoitaa se asia ensiksi kuntoon ennen kuin ajattelet lapsia. Onko suhde kunnossa?
Totta helvetissä mulla on syitä herätä uuteen päivään...on omia bisneksiä jne....kaikkea mielenkiinotoista....mutta sitä vaan jotenkin haluaisi jonkun konkreettisen jonka eteen tehdä niitä kaikkia...ja olisihan se hienoa seurata oman lapsen elämää ja kehittymistä.
Tilanne on yksinkertaisesti se, et kaikkea tarpeellista löytyy tai se voidaan hankkia, mutta se jokin hienompi asia puuttuu....se sellainen pieni ihme...
Olisitko valmis jäämään koti-isäksi vanhempainvapaalle? Jos puolisollasikin on "bisneksiä"/työ, josta kovasti pitää, ja "kaikkea mielenkiintoista", niin antaisitko hänen jatkaa niitä ja jättäytyisit itse kotiin? Nimittäin "bisnekset ja kaikki mielenkiintoinen" eivät mahdu saman ihmisen kalenteriin vauvan kanssa.
Ehkäpä puolisollasi on aavistus siitä, miten sitovaa pienen lapsen hoito on - se nimittäin todella on! - eikä halua rooliin, jossa itse on kotona lapsen/lasten kanssa ja mies tekee pitkää päivää tuodakseen leivän perheelleen...
Onpa ikävää ku tulee tuollasia vastauksia jos ja jos.. Tosi hienoa että miehetkin haluaa lapsia-joskus tuntuu että nää on niin naisten juttuja.
Meillä tilanne oli aluksi se, että minä (nainen) halusin jo 2vuotta lasta, miehellä ei ollut mitään kiirettä. Riitelimme aiheesta eikä kumpikaan oikein osannut ymmärtää toista.
Annoin aikaa, aiheesta puhuttiin vaikkei se aina helppoa ollut. Jossain vaiheessa mies sitten sanoi olevansa valmis. Muistan, kun itse aloin stressata siinä vaiheessa, kun tajusin että kohtahan tuo ehkäisy sitten tosiaan jää pois, ehdotinkin miehelle, että mitä jos jatkaisin vielä, mutta vastaus oli että älä rakas jatka. Sen jälkeen haluttiin molemmat, että jätetään ehkäisy pois ja yritetään lasta-silloin tiesin että me molemmat halutaan sitä.
Nyt ollaan oltu reilu 3kk ilman ehkäisyä ja vauvasta haaveillaan, mutta sehän tulee sitten kun on tullakseen. Omasta mielestä meidän välit on lähentyneet entisestään, ja tottakai niin käy, kun yhdessä suunnitellaan lasta ja ajatellaan elämää eteenpäin yhdessä.
Kannattaa puhua aiheesta, kysellä, yrittää ymmärtää toista, vaikka se vaikeaa onkin.
Jos edes hitusen on sillä mielellä että ehkä joskus lapsia, niin todennäköisesti se vauvakuume sieltä on tullakseen :)
Tälläisistä asioista voidaan (ja kannattaakin) keskustella etukäteen, että kumpi jää kotiin. Ja muutenkin ap. voisi kysellä, että miksi hän ei halua lasta. Syitä voi olla niin monenlaisia.
Joissakin joustavissa työpaikoissa on onnistunut niinkin, että isä on osan viikkoa kotona, osan töissä ja äiti osan. Aika usein se on kuitenkin äiti joka jää kotiin. Ja miehet saattaa tehdä pitkiä työpäiviä, olla työmatkoilla ym.
Ainahan on jostain luovuttava, toisaalta jotain saa myös tilalle. Eikä lapsen tulo sitä välttämättä tarkoita, että kaikesta olisi luovuttava ja lapsi on pieni vain lyhyen aikaa. Mutta kyllähän se elämä muuttuu aikalailla.
Itsellä on lähipiirissä joitakin pariskuntia joissa isä ei juuri ole lasten kanssa. Ja joissakin tapauksissa äiti on jo aika kypsä. Oma miehenikin ihmettelee sitä ja on sanonut, että olisi erilainen… mutta mistä sitä tietää. Jos mies on jatkuvasti töissä ja vapaa-ajalla harrastuksissa, kavereitten kanssa jne. ja vaimo on jatkuvasti lasten kanssa ja ei pääse juuri koskaan ilman lapsia mihinkään niin eipä houkuttele. Itsellä on ikää jo yli 30 ja on tottunut siihen, että saa mennä vapaasti ja sitä on aika mukavuudenhaluinen. Ja esim. yksihuoltajuus pelottaa. Meillä parisuhde on kyllä tällä hetkellä hyvällä pohjalla, naimisiinkin mentiin. Jotenkin kavereiden kertomukset univelasta ja siitä, että omaa aikaa ei ole juuri yhtään (varsinkin, jos on useampi kuin yksi lapsi), lasten sairastelut jne. mietityttää. Ehkä vaimollasi on samanlaisia ajatuksia? Toisaalta useinhan sitä enemmän puhutaan niistä negatiivisista asioista. Eiköhän useimmat vanhemmat kuitenkin suurimmaksi osaksi koe ne lapset positiiviseksi asiaksi. Vauvan tulo kuitenkin muuttaa useimmiten enemmän äidin elämää.