Minulle on usein sanottu, että leskeä on vaikea lähestyä, lähestyminen pitäisi tehdä "silkkihansikkain". Meillähän on takanamme onnistunut avioliitto. Onko tosiaan näin, vain leskikö voi leskeä ymmärtää? Mielelläni keskustelisin muiden leskien kanssa. Itse olen nainen... Missä ovat leski miehet?
Leskille oma chat?
Leski
162772
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ehdotetaan ylläpidolle sellaisen perustamista. :)
ku kehitysidea -palstalle vaan viestiä.. :)
Erinomainen ehdotus.
kyllä kestää chattailla kaikkien kanssa ja on tervettäkin .
Elämästä pitää saada kiinni uudestaan ja jatkaa eteenpäin eikä takertua menneisiin ja mitä ollut
Entinen on entinen hyvä tai huono nyt pitää elää tässä ja nyt .Muistot vain on siitä entisesta ei samaa voi hakea eikä sellaista onneksi olekkaan .
Uusi elämä uusi sivu elämäntarinassa kohdalla ja siihen tulee toisenlaiset seikkailut .
Ihminen kestää kyllä uuden suhteen ja vanahasta on irrottauduttava ja annettava sen entisen hyvät puolet jäädä muistoihin ja mieleen ja ikävät on jätettävä kokonaan unholaan . Sitten voit alka elämään täysipainoista elämää niin on tarkoitettu ja ei lesket vain leskien kanssa elä eikä pidäkkään .
mutta ehkä he haluavat vaihtaa ajatuksia samanlaisen elämänkokemuksen (tässä tapauksessa menetyksen) vuoksi..
esim täällä kaupungissa, missä minä asun, on puolisonsa menettäneille vanhuksille järjestetty tapaamisia.. ja siellä sitten tutustuvat toisiinsa..
kyse ei ollut nyt varmaankaan mistään hauraammasta ihmisestä vaan siitä, että saa kenties voimaa muista leskistä..
Olet oikeassa, menneet on menneitä. Muistot on talletettu... Eivät lesket elä vain leskien kanssa. Olen huomannut, että ongelma onkin leskeen tutustuvalla, mahdollisesti ihastuvalla. Haluaisin kuulla miten muut lesket ovat asian ratkaisseet, aina ei keskustelu kumppanin kanssa auta, minulta loppuvat sanat. Olen surutyöni tehnyt ja valmis kokemaan uutta, elämä on iloinen asia ja onnen muruja tulvillaan. Törmäänkö aina "vääriin" ihmisiin, jotka yrittävät laittaa minut lesken muottiin. Minähän en lannistu, olen nainen, joka elää ja tuntee. Sydämessäni on runsaasti tilaa kaikelle uudelle.
Siitä olen samaa mieltä ettei lesket elä ja juttele vaan leskien kanssa, mutta joskus olisi kiva löytää juttuseuraksi joku toinen leski. Niitä "kaikkia muita" on maailma pullollaan, mutta toisten leskien löytäminen edes satunnaiseksi juttuseuraksi ei olekaan yhtä helppoa.
Itse olen suht nuori enkä edes etsi itselleni uudeksi elämänkumppaniksi leskeä, mutta silti kannatan tätä uuden chattihuoneen ideaa. :)
Kyllä mulla ainakin on positiivisia kokemuksia siitä, että miehet voi hyvinkin ymmärtää lesken tunteita ja kykenee sekä kuuntelemaan että puhumaan tunteista yms. vaikka eivät itse olisikaan samassa tilanteessa. Joillakin on empatiakykyä ja joillakin ei...
Ja vastaavasti ei kannata yleistää että kaikki lesket ajattelisivat asioista samoin ja tulisivat toimeen keskenään. Jonkun miespuolisen lesken kanssa juteltuani olen todennut olevani aivan eri mieltä monista asioista, suoraan sanoen niin eri aaltopituuksilla, että leskeys ei riitä yhdistäväksi tekijäksi edes pitempään jutteluun, muusta tutustumisesta puhumattakaan.
lukiessani kommentteja.täällä toisiaan on muitakin nuoria leski-ihmisiä.ei vaan olla törmätty.itse kyllä tosi harvoin chatissa.
minäkin kannatan uutta huonetta,vaikka nytkin moni on ihan tyhjänä.
Itse olen ollut jonkin aikaa leskenä, enkä ole huomannut että minua olisi jonkun vaikea lähestyä leskeyteni takia.
Leskeksi jäätyäni kaipasin ja sainkin kaltaistani seuraa, sekä mies- että naisleskistä paikkakuntamme leskien keskustelupiiristä. Silloin yhteiset piirteet elämässä olivat tärkeitä juttelukumppania valitessa, mutta tietyn ajan päästä halusin "eteenpäin" ja oppia myös muiden elämänkokemuksista.
Sen olen myös omalla kohdallani huomannut, että haluan miesystäväkseni (siis seurusteluun) ns. ei-lesken. Olen seurustellut kahdenkin leskimiehen kanssa, eivätkä ne oikein hyvin onnistuneet. Kummallakin ollut hyvä avioliitto takana (niin minullakin) ja kumpikin vain muistelevat "hyvää puolisoaan" (minä myös, jos toinen siihen ryhtyy), ja yhteiselämässä tulee tunne ettei päästä yhdessä ainakaan eteenpäin - leskeys on tavallaan liian merkittävä asia parisuhteessa kun kumpikin on leskiä.
Nykyinen mieheni on eronnut ja keskustelemme kyllä leskeyteen ja eroon liittyvistä asioista, sekä yritämme ymmärtää toinen toiseemme näitä liittyviä kasvunpaikkoja, mutta kasvamme koko ajan yhdessä tämän hetkisen elämään ja yhteiseen tulevaisuuteen. Hänestä on tullut minun elämäni tärkeä mies nyt ja tulevaisuudessa, sekä minusta hänen naisensa tänään ja huomenna. Erilainen elämänkokemuksemme on rikkaus parisuhteessamme.
Näin minun kohdalla, ei varmaankaan voi yleistää.
Leskien oma chatti-huone - minä en ehkä siellä olisi aikaisemmin vieraillut enkä tulisi tulevaisuudessa vierailemaan.
Leskikö leskeä ymmärtää .... ehkä se leskeyden alussa saattaa tuntua siltä, mutta mielestäni se on enemmänkin persoonallisuuskysymys riippumatta siitä onko toinen leski, sinkku, eronnut, yh-huoltaja jne. Mutta rehellisyyden nimessä sanottakoon, että minulle on tärkeää että kaverini ei ole leski - se sopii minulle parhaiten.
Toivon kuitenkin kaikille puolisonsa menettäneille voimia tähän päivään sekä huomiseen .....
Mä olen samaa mieltä kanssasi leskinainen 40 , en kaipaa leskille omaa sättiä. Mutta voihan sellaisen perustaa joku voi tykätä.
Mulla samanlaiset kokemukset kuin sullakin, kun yritettiin tapailla erään ukkonsa menettäneen naisen kanssa, niin musta tuntui että se koko ajan vertas mua siihen "ihanaan" mieheensä, joka välillä tuntui olleen aivan ihmeellisen mahtava. Mäkin aloin lopuksi vertailla, mikä ei ollut hyvä juttu.
Mä en liioin halunnut olla vain leski joka elää menneessä, joten tiemme erosivat.
Ehkäpä meitä oli kaksi leskeä liikaa samassa suhteessa. Enkä kokenut että se olisi mua paremmin ymmärtänyt oman leskeytensä takia.
Toisen ymmärtäminen on kai paljon persoonasta kiinni. Mä olen uusissa naimisissa ja vaimon kanssa juteltiin ja joskus vieläkin jutellaan mun vaimon kuolemasta ja sen jälkeisestä ajasta, mutta me eletään sen kanssa täysillä tätä päivää ja odotetaan huomista ja se ymmärtää mua tosi hyvin, joskus paremmin kuin mä itse vaikkei se itse ole leski.
Mä kanssa toivon kaikille leskille että löydätte uuden "sen oikean" parin itsellenne, sätissä tai muualta.
Tsemppiä. Vastaa, jos viitsit.
t: jplm
2 vuotta nyt leskiukkelina ollut olen, ei hääppöstä. Vaimo kuoli 9. hääpäivänä aivoverenvuotoon, koskaan ei päätä särkenyt kunnes eräänä keväisenä aamuna. Eli terveellisesti yms. ei auttanut ei. Juuri kun kaikki oli NIIN hyvin, hirsitalo saatiin valmiiksi tänne Turun kupeeseen, hän sai viran, rakastettiin ja lapset tehtiin. Sitten tuli hänenn aika lähteä. Nyt tyttö kohta 9 ja poika 7 v. Olen muka "jaksanut" hyvin painaa läpi työn ja arjen täyspäisenä. Lapset ovat käyneet psykiatrilla, minä vain tsempannut. Voi kun löytäisi rinnalleen ihmisen joka rakastaa minua ja lapsia pyyteettömästi. En ole käynyt baareissa lempeä kalastamassa. Haluaisin vaihtaa ajatuksia nuorten leskien kanssa!
Uskomatonta, mutta totta. Voin nimittäin kuvata omaa lähihistoriaani melkeinpä samalla tavalla. Erotuksena lähinnä vain se, että olen itse naispuoleinen ja lapsia vailla. Elämä on merkillistä, jollei käsittämätöntä.
Kerrotko lisää? Jos haluat vaihtaa ajatuksia enemmänkin puolin ja toisin, meilaa: [email protected]. Olisin kiitollinen!
Hei leskimies,
Olen aika samassa jamassa kuin sinä, lapsetkin ovat lähes saman ikäisiä. Sitä aina luulee, ettei tällaista voi sattua omalle kohdalleen...
Nuorille leskille on virtuaalinen kohtauspaikka: http://fi.msnusers.com/WINKUT
Kirjautuminen ei ole teknisesti helppoa, mutta minullakin se on työn (ja tuskan) alla...
Muille kommentiksi, että me ihmiset olemme erilaisia ja jokainen selviää eri lailla! Joku haluaa tavata saman kohtalon kokeneita ja joku ei. Annetaan kaikkien kukkien kukkia! Hyvää syksyn jatkoa :)