Sain monen mutkan kautta kotiini noin 8-viikkoisen kissanpennun. Pentu ei ole juuri tottunut ihmisiin vaan elänyt pienen elämänsä lähinnä emon ja sisarustensa kanssa. Nyt pentu on ollut pari päivää meillä. Jos menee lähelle niin sähisee koko ajan. Ruokaa ei ole syönyt vaikka erilasia vaihtoehtoja on ollut tarjolla. Olemme antaneet pennun olla rauhassa, yrittämättäkään väkisn ottaa syliin. Suurimman osan ajasta viihtyy lipaston alla josta seurailee liikkeitämme ja naukuu. Päivällä uskaltautui muutaman kerran piilostaan ja luikki viereiseen huoneeseen ja kurkki nurkissa ja kaappien takana. Mutta, jos menee metriä lähemmäksi niin alkaa kova sähinä. Voisitteko neuvoa miten saisi kesyyntymään, jos saa lainkaan. Ettemme ainakaan suuria virheitä tekisi pienen reppanan alkutaipaleella luonamme. Kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan :)
Arka, sähisevä pentu
Kippani
61215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kaikessa tekemisessä, annetaan aikaa pennulle tottua kaikkeen uuteen, leikitetään varovasti ja tarjotaan ruokaa sinne missä pentu oleilee, tarjotaan myöskin vessa-astia sinne missä pentu mieluiten on. Vältetään melua - kissan kuulo on paljon herkempi kuin ihmisen - jolloin sitä ei säikytetä turhilla äänillä. Puhutaan rauhallisesti ja käyttäydytään samoin. Hätäilemällä ei näissä asioissa pääse mihinkään, vaan ajan kanssa ja rauhallisesti toimien. Kissa itse tulee tekemään tuttavuutta kun huomaa tilanteen vaarattomuuden.
ei ole ollut aiemmin tekemisissä ihmisten kanssa onko se tottunut syömään kiinteää ruokaa vai elänyt vain emon maidolla?
Kissa on "kesäperhestä" eli ovat olleet mökillä tms koko kesän ja emo poikasineen ollut lähes ilman ihmisiä isossa talossa. Omituista mielestäni... mutta nyt olen saanut kisulin jo syömään ja käy tarpeillaan astialla :D Erään kissayhdistyksen ihmisen neuvoilla otin kissan syliin ja kuljettelin sylissä ympäri kotia. Olen toistanut sen useasti eilen ja tänään. Nyt kissa on jo rohkeampi tulee esim keittiön tuolille katselemaan, kun puuhastelen. Mutta aina, kun otan kiinni sähisee mutta rauhoittuu sylissä ja kehrää. Isoin ongelma on mouruaminen. Päivät menee ok mutta yöt läpeensä mouruaa niin ettei neljään yöhön ole nukuttu. Kohta varmaan tulee huomautus naapureilta :( Jos joku vielä siihen antais neuvoja niin jopa helpottais! Perheeseemme kuuluu lisäkseni leikki-ikäinen lapsi ja häntä kissa säikkyy ja pelkää vielä enemmän. Lasta tietty harmittaa, kun kissa pelkää :(
Kyllä se ajan kanssa kesyyntyy. Itse hain joskus tallin alle syntyneestä pentueesta yhden sähisevän, oli viélä pikimusta ja tosi hurjan näköinen ja pihisi ja sihisi... muutaman viikon lymyili sohvan alla, sitten rupes tulemaan iltasin sohvalle mun viereen, siitä pikkuhiljaa syliin. Kyllä se öisin kävi syömässä ja laatikolla kun muut nukkuivat. Kärsivällisyyttä ja aikaa vaatii.
Hyvä, että on alkanut sujumaan :)
Lapsi kannattaa pitää mahdollisimman paljon kissasta erossa, varsinkin jos otteet ovat kovat ja "silittäminen"kovakouraista. Me otettiin pentukissa kun tyttäreni oli 5kk. Aina ei kerennyt vahtimaan ja kissa "oppi" siihen, että pienet lapset ovat kovakouraisia. Toisen lapsen synnyttyä kissa alkoi pelkäämään lapsia vaikka välimatkaa oli useita metrejä, sähisi piiloista,hyökkäili, näpsi naamalle. Jouduimme etsimään uuden kodin kissallemme perheestä jossa ei ole lapsia. Toinen kissamme ei tosin ole tuumannut mitään vaikka joku on käynyt vähän joskus turkista repäsemässä :D
Nyt pentu on ko kuin toinen kissa. Tulee luokse ja kehrää, antaa lapsenkin paijata. Leikkii ja syö ja nukkuu mouruamatta yöt :D Auttoi siis se, kun otin vaan syliin ja kantelin ympäri taloa. Välillä ohi mennen rapsuttelin ja välillä taas otin rapsuteltavaksi syliin. Nyt on ihana kiisa!