Lähetin tämän stoorin myös aasiakas.nettiin mutta oli pakko laittaa myös tänne, purkaakseni paineita :D
Työskentelen B2B-myyntineuvottelijana ja myyn ammattijulkaisuja. Useimmat asiakkaistani ovat todella mukavia ja asiallisia, vaikka eivät mitään tilaisikaan. Näistä toisenlaisista tapauksista on vain jäänyt mieleen liikaakin - eikä aina niin positiivisia asioita. (Firmojen ja asiakkaiden nimet on muutettu).
M:Täällä soittelee Maija Myyjä Telemarkkinointipuljusta terve. Soitinko DI Antti Anttiselle firmaan Insinööripulju?
A:No mitäköhän mä tossa alussa totesin firman nimeksi?!
M: (Hieman hämmentyneenä) Taisitte sanoa Insinööripulju ja Antti Anttinen?
A: No niin! Revi siitä! Ja mitä asiaa sulla oli?!
(Kauppoja ei tullut).
Pomoni käskystä asiakkaan tiedot on aina tarkistettava, vaikka sitten kyseessä olisi kaikkien tuntema yritysjohtaja ja nimi vastaisi sitä mistä asiakas sanoo olevansa ja minkä niminen. Vaikka soittaisin itse Tarja Haloselle, on tieto tarkistettava silti. Se on sääntö. Asiakasrekisterissä on vuosia asiakkainamme olleita yrityksiä, ja on hyvin todennäköistä että numero on muuttunut/firma on lopettanut/vaihtanut nimeään/toimitusjohtaja on vaihtunut tms.
Tapaus kaksi:
M: Maija Myyjä täältä Telemarkkinointipuljusta terve. Soitinko Kompressorifiksarit KY:hyn?
A: Kyllä vain.
M: Ja Ari Arila itse puhelimessa?
A: Kyllä vain.
M: Meillä olisi täällä hyvä tarjous ammattilehdestä... (Selitän myyntipuheeni loppuun asti. Loppujen lopuksi keskustelu eteni näin):
A: Jutellaan vaan, mä korjailenkin täällä juuri kompressoreita...
M: (Ystävällisesti) Vai kompressoreita? (Kyselen hieman "turistikysymyksiä" niistä ja mies vastailee hetken. Sitten palaan aiheeseen): Mitenkäs tämän tarjouksen laita? Kannattaa kokeilla!
A: Miten on, tarvitsetko sä kompressoria? Juuri korjattu tämäkin! On vanhoja ja uusia!
M: (Edelleen ystävällisesti): Laitetaan firman nimi mieleen, jos joskus ilmenee tarvetta.
Heitämme juttua kaikenlaisista asioista, ja hauskaakin on, kunnes asiakas päättää selittää viisi minuuttia eri kompressoreista ja pyytää minua lukemaan lehden hänelle, jotta hän saisi aikansa rattoisammin kulumaan työn lomassa.
M: (Kärsivällisyys rakoillen): Kun ei meillä taida olla uusinta numeroa täällä. (Teen asiakkaalle kuitenkin mieliksi ja luen pari tärkeintä otsikkoa lehden keskiaukeamalta).
A: Sellaisistako siellä kirjoitetaan? Ja mitäs muuta siellä on?
M: Siitä ja tästä blaablaa...
A: Ihan tosissaan, en mä kyllä ota sitä lehteä. Että kiitos vain sulle!
M: (Purren hampaita yhteen): No ehkäpä katsotaan toisella kerralla sitten, mukavaa päivänjatkoa!
(Miksi telemarkkinoijille ei voi heti sanoa, jos ei kiinnosta? Pääsisi paljon helpommalla, ja minun tehtävänäni ei ole tarjota juttuseuraa vaan myydä, pomon käskystä. Itse voisin hyvin jutella, mutta työni on työtä, ja saan palkan siedettävälle tasolle vain, jos myyn jotain sinä aikana, kun olen töissä).
Tapaus kolme:
M: Maija Myyjä Telemarkkinointipuljusta moi! Olisiko mahdollista saada toimitusjohtajanne langanpäähän? Ammattilehtiä tarjotaan...
A: EI, EIKÄ TARVITSE SOITELLA ENÄÄ!
(Kiitos! Oikeasti!)
Tapaus neljä:
M: Maija Myyjä Telemarkkinointipuljusta moi! (Varmistan nimen oikeellisuuden ja sen, että olen tavoittanut oikean henkilön ja esitän tarjoukseni).
A: (Ylimielisesti) Mä olen kuule istunu kunnanhallituksessa, ja voin sanoa että tossa sun tarjoamassa lehdessä ei ole koskaan ollut yhtään lukemisen arvoista artikkelia. Mä en enää keskustele aiheesta tän enempää. *Tuut tuut tuut tuut*.
(Jostain kumman syystä mieleeni nousi tässä vaiheessa se, että vaikka mä olen kunnanjohtajan jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa, en silti ole kokenut, että olisin millään tavalla muita ylempänä).
Sitten ovat nämä asiakkaat:
A: Plöympöö-plamaa mblblmlam.
M: (...) Anteeksi...?
A: PLÖYMPÖÖ-PLAMAA MBLBLMLAM!
M: Soitinko Vastapaino CO & Gunhilltiin...?
A: Kyllä vain!
M: Ja olisiko toimitusjohtaja paikalla?
A: Ööh... tuota... hmm...katsotaas hetkinen... (Kuuntelen hetken vaihdemusiikkia, kunnes puhelinvaihteenhoitaja on taas äänessä): taitaakin meidän toimitusjohtaja olla lounaalla!
M: (......)
Jostain syystä mä pidän työstäni, kaikesta huolimatta. Alanvaihtoa harkitsen kuitenkin vakavasti =D
Työskentelen B2B-myyntineuvottelijana ja myyn ammattijulkaisuja. Useimmat asiakkaistani ovat todella mukavia ja asiallisia, vaikka eivät mitään tilaisikaan. Näistä toisenlaisista tapauksista on vain jäänyt mieleen liikaakin - eikä aina niin positiivisia asioita. (Firmojen ja asiakkaiden nimet on muutettu).
M:Täällä soittelee Maija Myyjä Telemarkkinointipuljusta terve. Soitinko DI Antti Anttiselle firmaan Insinööripulju?
A:No mitäköhän mä tossa alussa totesin firman nimeksi?!
M: (Hieman hämmentyneenä) Taisitte sanoa Insinööripulju ja Antti Anttinen?
A: No niin! Revi siitä! Ja mitä asiaa sulla oli?!
(Kauppoja ei tullut).
Pomoni käskystä asiakkaan tiedot on aina tarkistettava, vaikka sitten kyseessä olisi kaikkien tuntema yritysjohtaja ja nimi vastaisi sitä mistä asiakas sanoo olevansa ja minkä niminen. Vaikka soittaisin itse Tarja Haloselle, on tieto tarkistettava silti. Se on sääntö. Asiakasrekisterissä on vuosia asiakkainamme olleita yrityksiä, ja on hyvin todennäköistä että numero on muuttunut/firma on lopettanut/vaihtanut nimeään/toimitusjohtaja on vaihtunut tms.
Tapaus kaksi:
M: Maija Myyjä täältä Telemarkkinointipuljusta terve. Soitinko Kompressorifiksarit KY:hyn?
A: Kyllä vain.
M: Ja Ari Arila itse puhelimessa?
A: Kyllä vain.
M: Meillä olisi täällä hyvä tarjous ammattilehdestä... (Selitän myyntipuheeni loppuun asti. Loppujen lopuksi keskustelu eteni näin):
A: Jutellaan vaan, mä korjailenkin täällä juuri kompressoreita...
M: (Ystävällisesti) Vai kompressoreita? (Kyselen hieman "turistikysymyksiä" niistä ja mies vastailee hetken. Sitten palaan aiheeseen): Mitenkäs tämän tarjouksen laita? Kannattaa kokeilla!
A: Miten on, tarvitsetko sä kompressoria? Juuri korjattu tämäkin! On vanhoja ja uusia!
M: (Edelleen ystävällisesti): Laitetaan firman nimi mieleen, jos joskus ilmenee tarvetta.
Heitämme juttua kaikenlaisista asioista, ja hauskaakin on, kunnes asiakas päättää selittää viisi minuuttia eri kompressoreista ja pyytää minua lukemaan lehden hänelle, jotta hän saisi aikansa rattoisammin kulumaan työn lomassa.
M: (Kärsivällisyys rakoillen): Kun ei meillä taida olla uusinta numeroa täällä. (Teen asiakkaalle kuitenkin mieliksi ja luen pari tärkeintä otsikkoa lehden keskiaukeamalta).
A: Sellaisistako siellä kirjoitetaan? Ja mitäs muuta siellä on?
M: Siitä ja tästä blaablaa...
A: Ihan tosissaan, en mä kyllä ota sitä lehteä. Että kiitos vain sulle!
M: (Purren hampaita yhteen): No ehkäpä katsotaan toisella kerralla sitten, mukavaa päivänjatkoa!
(Miksi telemarkkinoijille ei voi heti sanoa, jos ei kiinnosta? Pääsisi paljon helpommalla, ja minun tehtävänäni ei ole tarjota juttuseuraa vaan myydä, pomon käskystä. Itse voisin hyvin jutella, mutta työni on työtä, ja saan palkan siedettävälle tasolle vain, jos myyn jotain sinä aikana, kun olen töissä).
Tapaus kolme:
M: Maija Myyjä Telemarkkinointipuljusta moi! Olisiko mahdollista saada toimitusjohtajanne langanpäähän? Ammattilehtiä tarjotaan...
A: EI, EIKÄ TARVITSE SOITELLA ENÄÄ!
(Kiitos! Oikeasti!)
Tapaus neljä:
M: Maija Myyjä Telemarkkinointipuljusta moi! (Varmistan nimen oikeellisuuden ja sen, että olen tavoittanut oikean henkilön ja esitän tarjoukseni).
A: (Ylimielisesti) Mä olen kuule istunu kunnanhallituksessa, ja voin sanoa että tossa sun tarjoamassa lehdessä ei ole koskaan ollut yhtään lukemisen arvoista artikkelia. Mä en enää keskustele aiheesta tän enempää. *Tuut tuut tuut tuut*.
(Jostain kumman syystä mieleeni nousi tässä vaiheessa se, että vaikka mä olen kunnanjohtajan jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa, en silti ole kokenut, että olisin millään tavalla muita ylempänä).
Sitten ovat nämä asiakkaat:
A: Plöympöö-plamaa mblblmlam.
M: (...) Anteeksi...?
A: PLÖYMPÖÖ-PLAMAA MBLBLMLAM!
M: Soitinko Vastapaino CO & Gunhilltiin...?
A: Kyllä vain!
M: Ja olisiko toimitusjohtaja paikalla?
A: Ööh... tuota... hmm...katsotaas hetkinen... (Kuuntelen hetken vaihdemusiikkia, kunnes puhelinvaihteenhoitaja on taas äänessä): taitaakin meidän toimitusjohtaja olla lounaalla!
M: (......)
Jostain syystä mä pidän työstäni, kaikesta huolimatta. Alanvaihtoa harkitsen kuitenkin vakavasti =D
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hupsista... tulikin triplana. Seriffi, apua! Tahtoo poiston noihin kahteen =D
Laitetaan kaikkien noiden kusipäiden oikeat nimet ja yhtiöiden nimet! Se voisi olla ihan hauskaa, eikä muuten ole edes laitonta...
Voitaisiin myös avata "www.kusipaainsinoori.net"-sivusto, koska kaikkien myyjien tietämä totuus on, että just insinöörit on niitä, jotka haluaa eniten kiusata heikompansa.
Eihän sitä tietenkään saa kertoa, mitä asiakkaan kanssa on puhunut, mutta firmojen nimet voitaisiin laittaa näkyviin. Itselläni on mennyt yhden naisen boikottiin jo muutama pulju. On se käsittämätöntä, miten esimerkiksi maanlaajuisesti tunnetun kodinkoneliikeketjun toimitusjohtaja oli erittäin ystävällinen ja kohtelias, mutta pienyrittäjillä on näköjään varaa paiskata luuri korvaan. Joltain Nokian toimitusjohtajalta till exemple voisi jo sulattaa typerän käytöksen koska asiakkaita on miljoonia ympäri maailmaa eikä yritys yhteen valitukseen kaadu, mutta pienyrittäjille huono käytös edes puhelinmyyjiä kohtaan voi tehdä yritykselle todella pahaa hallaa jos sana leviää. Jos niistä puhelinmyyjistä ei tykkää, ei me voida sitä tietää. Eihän tätä bisnestä tehtäisi, jos suurinta osaa lehdistä ei myytäisi juuri outbound-perusteisen telemarkkinoinnin kautta. 15 euron keskituntiansiolla tää homma on kannattavaa mullekin. Ei se kaunis käytös maksa mitään, itse en ole ikinä sanonut lehtimyyjille pahasti.
en myy puhelimessa lehtiä tms mutta myynnin tehtävissä muuten.
Mutta toi puhelun aloitus;
"Soitinko DI Antti Anttiselle firmaan Insinööripulju"
kuullostaa todella typerältä minun mielestä ja ärsyttävältä!
Siis;
a) pitäisihän sun tietää minne olet soittanut, häh?
b) se henkilöhän juuri vastasi puheluun, so?
> siis minulla soi puhelin, vastaan: "antti anttinen"
> sitten minulta kysytään; soitinko antti anttiselle?
'
Haloooo? Ei ihme että käämit palaa heti kättelyssä...
ikäviä kokemuksia. Itse olen ollut myyntialalla 25 vuotta. Ikäviä asiakkaita tulee aina eteen. Ei pidä ottaa niin henkilökohtaisesti. Mutta sen voin sanoa että tuo puhelinmyyntityö ilahduttaa harvoin ihmisiä. Ihmisen puh. numero on henkilökohtainen ja hän kokee sen vähän samana kuin myyjä tulisi makuuhuoneeseen kesken unia ja yrittäisi myydä. Eli useimmiten suuttuu ja ärähtelee.....
On toikin totta, mutta oikeasti, tarviiko silti olla törkeä? Puhelinmyyjät ottaa muakin hermoon välillä, kumma kyllä, mutta KOSKAAN en ole ollut ylimielinen, töykeä tai ilkeä. Olen vain todennut ystävällisesti, etten tällä kertaa ota mitään, kiitos vain loistavasta tarjouksesta, ja soittele ihmeessä joskus toiste, voin ottaakin kun rahatilanne paranee jne. Totta kai kieltäytyminen jää myyjää harmittamaan ja tuntuu kurjalta kieltäytyä, mutta välillä vain ei ole vaihtoehtoja. Tiedän sen että välillä ei asiakkaillanikaan ole. He eivät vain voi tilata. Hyväksyn sen, ja tuumaan iloisesti, että ehkä katsotaan sitten joskus toiste.
Toisaalta, kuten jo sanoin, eihän puhelinmyyntiä olisikaan ellei suurin osa lehtimyynnistä tapahtuisi juuri puhelinmyynnin kautta. Siksi sitä jatketaan ja kohderyhmää ovat nekin, jotka ovat ilkeitä. Myyjät eivät sitä tiedä. Osataanhan me ihmiset kuitenkin käyttäytyä, joten kuka on joskus mennyt ilkeilemään face-to-face-myyjälle? Enpä usko että kovinkaan monella olisi pokkaa sanoa päin leipäläpeä sitä mitä sanovat puhelimitse. Sitä paitsi lehdet tulee paljon halvemmaksi tilata puhelinmyynnin kautta kuin ostaa esimerkiksi irtonumeroina kaupasta. Sitä en tiedä, onko inbound-perusteisen telemarkkinoinnin tarjouksilla paljon eroja verraten outbound-perusteiseen (Maiamyyjä keksi hienot sanat =D).
Puhelinmyynti on mulle enemmänkin kutsumusammatti, koska jokin tossa alassa kiehtoo mua. Ainakin välivuoden lukion ja yliopiston välissä olen siellä, katsotaan keväällä, jatkanko vai pääsenkö opiskelemaan. Eihän sillä paljoa tienaa, mutta hengissä pysytään! Lisäksi hommassa on jostain syystä oma hohtonsa. Olen ehkä niin ylisosiaalinen, että tykkään jutella kaikenlaisten ihmisten kanssa.