Materiaalia netistä, Marilynista,
se kertoi hänen elämästään.
ja mä tajusin kuinka kaiken kaikkiaan,
kuinka surullinen hänen tarinansa olikaan,
niin surullinen tarina, mua alkoi itkettään.
Ajattelin, Marilynille, mä olisin halunnut tarjota,
läheisyyttä ja lämpöä, hetken verran, jotain aitoa.
Supertähdelle, joka ei enää olisi uskonutkaan,
että kukaan mies pystyisi sellaista antamaan.
Jotain muuta, todellista välitöntä ystävyyttä,
hassuttelua, vain hellää läheisyyttä.
Outoa ja poikkeavaa, sikäli ettei seksiä,
no, -mielessä, mut silti painaa se taka-alalle,
siis antautumatta malttaa olla, seksin huumalle.
Sitä ei edes koko yönä, vaan koko yö vain hyväillä,
olla lähekkäin, siitä nauttien, vain suudella ja syleillä.
Nauttia siitä, että sitten joskus viiden aikaan sa,
lakanoiden solmuun, yhteen kietoutuneina nukahtaa.
Ja aamulla, viime tingassa heräten, kiireellä,
joutua lähtemään pois, rynnätä junalle aikaiselle,
pieni hetki aikaa vain, hätäiseen jäähyväissuudelmaan,
huulilla sen muisto, tapaamatta, enää ehkä milloinkaan.
Sitten junassa, vain väsyneenä nauttia, siitä suloisesta,
yhdessä valvotun yön jättämästä, tietystä kaipauksesta.
Kohta junan lädettyä, nukahtaa sen huojuntaan,
pieni surumielinen, hymyn kare viipyen huulillaan.
Mieleen piirtyenssä muiston, yön sen ihmeen suloisen.
Elämäänsä omaa, pitkään se muisto jäisi elämään,
muistojen syvyyteen painuen, tummaan hiljaiseen...
No niin no, mä en taida ollakaan ihan tältä planeetalta... DIU DIU DIU
se kertoi hänen elämästään.
ja mä tajusin kuinka kaiken kaikkiaan,
kuinka surullinen hänen tarinansa olikaan,
niin surullinen tarina, mua alkoi itkettään.
Ajattelin, Marilynille, mä olisin halunnut tarjota,
läheisyyttä ja lämpöä, hetken verran, jotain aitoa.
Supertähdelle, joka ei enää olisi uskonutkaan,
että kukaan mies pystyisi sellaista antamaan.
Jotain muuta, todellista välitöntä ystävyyttä,
hassuttelua, vain hellää läheisyyttä.
Outoa ja poikkeavaa, sikäli ettei seksiä,
no, -mielessä, mut silti painaa se taka-alalle,
siis antautumatta malttaa olla, seksin huumalle.
Sitä ei edes koko yönä, vaan koko yö vain hyväillä,
olla lähekkäin, siitä nauttien, vain suudella ja syleillä.
Nauttia siitä, että sitten joskus viiden aikaan sa,
lakanoiden solmuun, yhteen kietoutuneina nukahtaa.
Ja aamulla, viime tingassa heräten, kiireellä,
joutua lähtemään pois, rynnätä junalle aikaiselle,
pieni hetki aikaa vain, hätäiseen jäähyväissuudelmaan,
huulilla sen muisto, tapaamatta, enää ehkä milloinkaan.
Sitten junassa, vain väsyneenä nauttia, siitä suloisesta,
yhdessä valvotun yön jättämästä, tietystä kaipauksesta.
Kohta junan lädettyä, nukahtaa sen huojuntaan,
pieni surumielinen, hymyn kare viipyen huulillaan.
Mieleen piirtyenssä muiston, yön sen ihmeen suloisen.
Elämäänsä omaa, pitkään se muisto jäisi elämään,
muistojen syvyyteen painuen, tummaan hiljaiseen...
No niin no, mä en taida ollakaan ihan tältä planeetalta... DIU DIU DIU
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tjaahh... Olen näköjään ollut yöllä niin väsy, että laitoin tän runon "väärälle" palstalle. No, siirretäänpä sitten tuonne rakkaus-puolelle... Tässä kun on kuitenkin siitä kysymys?
Kuinkahan monta kertaa tänne Eniron systeemiin täytyy laittaa samaa viestiä, ennen kuin se ottaa ne "todesta". Js siksi toisekseen, jos laitetaan jostain syystä noita laskutoimituksia tänne täytettäväksi,niin olisi toivottavaa, että insinöörit, vai mitä ne siellä Eniirolla on, osaisivat itsekin laskea...!
Mutta äskenkin kun tämä eniron systeemi väitti, että 16 17, ei olisikaan 33, vaan alkoi erjata että "Laskutoimituksen tulos on virheellinen"....!!!
Seuraavassa vaiheessa, kun tulin kohtaan: "Kirjoita alla olevaan kenttään seuraavan yhteenlaskun tulos:", niin ei ollut edes mitään laskutoimitusta, vaan pelkkää tyhjää...!!! Vastaapa siihen sitten jotain, niin varmasti tulee kai Enirolta herjaus "Voi tyhmä, taas meni väärin!"
VOIKO TÄMÄ ENÄÄ EDES OLLA TODELLISTA...?
Mutta selitys olikin varmaankin se, että eniron räpeltäjät yritti räpeltää ja peittää virhettään, mutta meni pasmat välillä totaalisen sekaxsisin ja jäi siinä koko laskutoimitus laittamatta. Ei näy Eniron rähmimiselle loppua!
Sitten muuten tulikin laskutoimitukseksi. kappas vain 16 7, heh heh, Eniron insinjööri, yritti kai saada mut luulemaan, että olin muka "katsonut väärin" edellisellä kerralla, mutta sitten tulee se mutta, että eihän tämä systeemi laita samaa laskutehtävää koskaan kahta kertaa peräkkäin..., joten ei se nyt enää auttanut...
-Ette te mua hämää, Eniron nilkit!!!
Ja yritin siis laittaa viestiä kertoakseni, ettei se siirto onnistunut, koska tää Eniron romu systeemi ei sitä sinne huolinut, vaikka muutinkin sitä melko paljon, ettei tulisi jotain massapostituksen estoa.
Hyvä Mark!
Taatusti olet tältä planeetalta. Tarina on vain kovin surullinen.
Samansuuntaisia tuntoja Marilynin tarina on myös minussa herättänyt.
Olen lukenut useita hänestä kirjoitettuja elämäkertoja ja tullut siihen tulokseen, että hän päästi vääriä ihmisiä lähelleen
Sinun tai minun kanssa hän olisi ollut turvassa.
Älä lue Oatesin fiktiivistä tarinaa hänestä, parempi niin.
Taidat olla vakavissasi. Merkittävä nainen, hän.
Niin no, ekä siinä mielessä, että jos onnistuisin erättämään ajatusta, että onko kaiken mentävä aina juuri niin kuin tuntuu, ikäänkuin "pakostikin" menevän, niin ihan hyvä niin... Kun kaikki tuntuu nykyään olevan vieläkin enemmän vain pinnallisuutta ja tiettyä pikaruokakulttuuria, ihmisten elämä, jo tunnepuolellakin. Tai ettei sitä tunnepuolta joillakin tunnu olevan enää ollenkaan; pelataan vain jotain roolipelejä, tai siis että toiset ihmiset ovat vain pelinappuloita oman nautinnonhakuisuuden hedonistisella pelilaudalla.