Adoptiotietojen salaaminen alaikäisiltä tullut voimaan

Hyvä, että käytännöt on yhtenäistetty!

Selkeältä se ehkä pykälissä näyttää, mutta se ei tarkoita, että uudistus olisi kovinkaan onnistunut. Siitä voi olla konkreettista haittaa useille niistä, joita asia koskee. Eräs potentiaalinen ongelmatilanne on adoption jälkipalvelun tarjoaminen tilanteessa, jossa adoptoitu on alle 15-vuotias tai tapaukset, joissa adoptoitu on 15 muttei 18 vuotta täyttänyt ja ei onnistu saamaan ottovanhemmiltaan lupaa tietojen selvittämiseen. Tätä vaatimusta tietojen luovuttamiseen ottolapselle ja ottovanhemmille yhdessä ei ole laissa lievennetty edes niissä tapauksissa, joissa jompikumpi tai molemmat ottovanhemmat eivät esimerkiksi huostaanoton vuoksi enää olisi lapsen huoltajia. Naisparin perheissä olevat adoptoidut eivät niinikään voi selvittää, ovatko he oikeasti syntyneet hedelmöityshoitojen tuloksena vai onko heidän isänsä luovuttanut heidät adoptioon tai ovatko lapset joutuneet isältään pakkoadoptoiduiksi.

Kaikkein perustavinta laatua oleva ongelma on periaatteellinen - laki on vienyt tietyltä ihmisryhmältä oikeuden omien itseään koskevien aitojen henkilötietojen selvittämiseen väestörekisteristä. Tällainen laki on ristiriidassa sen kanssa, että adoptiosta olisi haluttu tehdä avoimempi ja eettisesti kestävämpi prosessi. Lain erääksi käyttötarkoitukseksi voi nähdä adoptiota koskevien ongelmien peittelyn, esimerkiksi sen, millaisista syistä lapsi on adoptioon annettu. Joissakin maissa, erityisesti osissa Yhdysvaltoja ja Kanadaa, on käytössä myös täysi-ikäisiä koskevia tiedonsaantirajoituksia. Käytetyt keinot eivät joissakin tapauksissa rajoitu edes syntymätodistuksen vanhempia koskevien tietojen muuttamiseen, vaan saattavat käsittää myös syntymäpaikkakunnan muuttamisen vääräksi.

mikko_n_75 kirjoitti:

Selkeältä se ehkä pykälissä näyttää, mutta se ei tarkoita, että uudistus olisi kovinkaan onnistunut. Siitä voi olla konkreettista haittaa useille niistä, joita asia koskee. Eräs potentiaalinen ongelmatilanne on adoption jälkipalvelun tarjoaminen tilanteessa, jossa adoptoitu on alle 15-vuotias tai tapaukset, joissa adoptoitu on 15 muttei 18 vuotta täyttänyt ja ei onnistu saamaan ottovanhemmiltaan lupaa tietojen selvittämiseen. Tätä vaatimusta tietojen luovuttamiseen ottolapselle ja ottovanhemmille yhdessä ei ole laissa lievennetty edes niissä tapauksissa, joissa jompikumpi tai molemmat ottovanhemmat eivät esimerkiksi huostaanoton vuoksi enää olisi lapsen huoltajia. Naisparin perheissä olevat adoptoidut eivät niinikään voi selvittää, ovatko he oikeasti syntyneet hedelmöityshoitojen tuloksena vai onko heidän isänsä luovuttanut heidät adoptioon tai ovatko lapset joutuneet isältään pakkoadoptoiduiksi.

Kaikkein perustavinta laatua oleva ongelma on periaatteellinen - laki on vienyt tietyltä ihmisryhmältä oikeuden omien itseään koskevien aitojen henkilötietojen selvittämiseen väestörekisteristä. Tällainen laki on ristiriidassa sen kanssa, että adoptiosta olisi haluttu tehdä avoimempi ja eettisesti kestävämpi prosessi. Lain erääksi käyttötarkoitukseksi voi nähdä adoptiota koskevien ongelmien peittelyn, esimerkiksi sen, millaisista syistä lapsi on adoptioon annettu. Joissakin maissa, erityisesti osissa Yhdysvaltoja ja Kanadaa, on käytössä myös täysi-ikäisiä koskevia tiedonsaantirajoituksia. Käytetyt keinot eivät joissakin tapauksissa rajoitu edes syntymätodistuksen vanhempia koskevien tietojen muuttamiseen, vaan saattavat käsittää myös syntymäpaikkakunnan muuttamisen vääräksi.

Lue lisää

Vaahtoat Mikko taas asiasta, josta sinulla ei ole mitään kokemusta, tietoa tai käsitystä. Jankutat samaa asiaa, vaikka sinulle on jo monesti tämä rautalangasta väännetty!!!



" Eräs potentiaalinen ongelmatilanne on adoption jälkipalvelun tarjoaminen tilanteessa, jossa adoptoitu on alle 15-vuotias tai tapaukset, joissa adoptoitu on 15 muttei 18 vuotta täyttänyt ja ei onnistu saamaan ottovanhemmiltaan lupaa tietojen selvittämiseen."

Selvitäpä itsellesi mitä adoption jälkipalvelu on. Adoption jälkipalvelua saa ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Uusi laki ei sitä muuta miksikään.


"Naisparin perheissä olevat adoptoidut eivät niinikään voi selvittää, ovatko he oikeasti syntyneet hedelmöityshoitojen tuloksena vai onko heidän isänsä luovuttanut heidät adoptioon tai ovatko lapset joutuneet isältään pakkoadoptoiduiksi."

Sinun homofobiasi on tunnettu tosiasia ja kummittelee joka ikisessä kirjoituksessasi. Ihan vain selvyydeksi: pakkoadoptio tai hedelmöityshoitojen antaminen adoptiotarkoituksessa ei ole Suomessa mahdollista, koska Suomen laki ei salli niitä.


"Kaikkein perustavinta laatua oleva ongelma on periaatteellinen - laki on vienyt tietyltä ihmisryhmältä oikeuden omien itseään koskevien aitojen henkilötietojen selvittämiseen väestörekisteristä"

Väärin. Laki on vienyt ALAIKÄISELTÄ itsenäisen tietojen (=nimen) hankkimisen oikeuden väestörekisteristä. Vanhemman suostumuksella nuo tiedot saa 15-vuotias. Tähän on syynä se, että tiedon hakijoita pyritään ohjaamaan hakemaan tietoa ADOPTION JÄLKIPALVELUSTA, jota saa kaiken ikäiset, vaikkapa 5-vuotiaat!!! Kysymys on siitä, että tietoa haetaan oikeasta paikasta, jossa on tarjolla muutakin kuin nimi (kuten adoptioon johtaneet syyt, haluaako bio yhteydenottoa yms). Sekä tämän lisäksi tarvittaessa ammattiapua (psykologi) tietojen käsittelemiseen.


"Tällainen laki on ristiriidassa sen kanssa, että adoptiosta olisi haluttu tehdä avoimempi ja eettisesti kestävämpi prosessi. "

Taas väärin. Kyse on nimen omaan siitä, että adoptiosta olisi tietoa saatavilla ja toimittaisiin myös eettisesti oikein. Miten se on mielestäsi eettisempää, että teinille annetaan västörekisterin virkailijan toimesta nimi ja nykyiset osotetiedot ja jätetään sen jälkeen ilman mitään muuta tietoa tai tukea selviämään asian kanssa?


"Lain erääksi käyttötarkoitukseksi voi nähdä adoptiota koskevien ongelmien peittelyn, esimerkiksi sen, millaisista syistä lapsi on adoptioon annettu."

???? Mistä ihmeestä taas tämänkin repäisit. Kysehän on siitä, että väestörekisteristä ei saa nimitietoa. Millä tavalla adoption syitä yritetään uudella lailla peitellä??? Syyn saa tietää adoption jälkipalvelusta, ei suinkaan väestöreksiteristä. Eihän väestöreksiterissä mitään adoptioasakirjoja ja käräjäoieuden päätöksiä säilytetä. Eikä tuollaista asiaa kuin adoptoon johtanutta syytä edes tarvitse kysyä jälkipalvelusta, kun syy on ollut adoptioperheen tiedossa jo alusta asti! Lain tarkoitushan on juuri päinvastainen, ohjata hakemaan kattavaa tietoa, ei vain nimeä.

kyllästynyt p:n jauhamiseen kirjoitti:

Vaahtoat Mikko taas asiasta, josta sinulla ei ole mitään kokemusta, tietoa tai käsitystä. Jankutat samaa asiaa, vaikka sinulle on jo monesti tämä rautalangasta väännetty!!!



" Eräs potentiaalinen ongelmatilanne on adoption jälkipalvelun tarjoaminen tilanteessa, jossa adoptoitu on alle 15-vuotias tai tapaukset, joissa adoptoitu on 15 muttei 18 vuotta täyttänyt ja ei onnistu saamaan ottovanhemmiltaan lupaa tietojen selvittämiseen."

Selvitäpä itsellesi mitä adoption jälkipalvelu on. Adoption jälkipalvelua saa ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Uusi laki ei sitä muuta miksikään.


"Naisparin perheissä olevat adoptoidut eivät niinikään voi selvittää, ovatko he oikeasti syntyneet hedelmöityshoitojen tuloksena vai onko heidän isänsä luovuttanut heidät adoptioon tai ovatko lapset joutuneet isältään pakkoadoptoiduiksi."

Sinun homofobiasi on tunnettu tosiasia ja kummittelee joka ikisessä kirjoituksessasi. Ihan vain selvyydeksi: pakkoadoptio tai hedelmöityshoitojen antaminen adoptiotarkoituksessa ei ole Suomessa mahdollista, koska Suomen laki ei salli niitä.


"Kaikkein perustavinta laatua oleva ongelma on periaatteellinen - laki on vienyt tietyltä ihmisryhmältä oikeuden omien itseään koskevien aitojen henkilötietojen selvittämiseen väestörekisteristä"

Väärin. Laki on vienyt ALAIKÄISELTÄ itsenäisen tietojen (=nimen) hankkimisen oikeuden väestörekisteristä. Vanhemman suostumuksella nuo tiedot saa 15-vuotias. Tähän on syynä se, että tiedon hakijoita pyritään ohjaamaan hakemaan tietoa ADOPTION JÄLKIPALVELUSTA, jota saa kaiken ikäiset, vaikkapa 5-vuotiaat!!! Kysymys on siitä, että tietoa haetaan oikeasta paikasta, jossa on tarjolla muutakin kuin nimi (kuten adoptioon johtaneet syyt, haluaako bio yhteydenottoa yms). Sekä tämän lisäksi tarvittaessa ammattiapua (psykologi) tietojen käsittelemiseen.


"Tällainen laki on ristiriidassa sen kanssa, että adoptiosta olisi haluttu tehdä avoimempi ja eettisesti kestävämpi prosessi. "

Taas väärin. Kyse on nimen omaan siitä, että adoptiosta olisi tietoa saatavilla ja toimittaisiin myös eettisesti oikein. Miten se on mielestäsi eettisempää, että teinille annetaan västörekisterin virkailijan toimesta nimi ja nykyiset osotetiedot ja jätetään sen jälkeen ilman mitään muuta tietoa tai tukea selviämään asian kanssa?


"Lain erääksi käyttötarkoitukseksi voi nähdä adoptiota koskevien ongelmien peittelyn, esimerkiksi sen, millaisista syistä lapsi on adoptioon annettu."

???? Mistä ihmeestä taas tämänkin repäisit. Kysehän on siitä, että väestörekisteristä ei saa nimitietoa. Millä tavalla adoption syitä yritetään uudella lailla peitellä??? Syyn saa tietää adoption jälkipalvelusta, ei suinkaan väestöreksiteristä. Eihän väestöreksiterissä mitään adoptioasakirjoja ja käräjäoieuden päätöksiä säilytetä. Eikä tuollaista asiaa kuin adoptoon johtanutta syytä edes tarvitse kysyä jälkipalvelusta, kun syy on ollut adoptioperheen tiedossa jo alusta asti! Lain tarkoitushan on juuri päinvastainen, ohjata hakemaan kattavaa tietoa, ei vain nimeä.

Lue lisää

>> Naisparin perheissä olevat adoptoidut eivät niinikään voi selvittää, ovatko he oikeasti syntyneet
>> hedelmöityshoitojen tuloksena vai onko heidän isänsä luovuttanut heidät adoptioon tai ovatko lapset
>> joutuneet isältään pakkoadoptoiduiksi."

> Ihan vain selvyydeksi: pakkoadoptio tai hedelmöityshoitojen antaminen adoptiotarkoituksessa
> ei ole Suomessa mahdollista, koska Suomen laki ei salli niitä.

Pakkoadoption Suomen laki sallii, onneksi se on nykyään harvinainen, huolimatta eräiden tahojen lobbauksesta, jolla adoptiota koskevia mainintoja on yritetty työntää lastensuojelulakiin. Lisäksi, nykyistä homoadoptiolakia puollettiin nimenomaan sillä, että joissakin naisparien perheissä voitaisiin tehdä hedelmöityshoidoin saatujen lasten perheen sisäinen adoptio. On kieltämättä totta, että hedelmöityshoitolaki ja laki rekisteröidystä parisuhteesta ovat tässä suhteessa hieman ristiriitaisia. Sisäisessä adoptiossa ei nimittäin ole adoptioon antavaa osapuolta, jos sukusolujen luovuttaja ei ole antanut suostumustaan isyyden vahvistamiseen.

Hedelmöityshoitojen antaminen ennen suunniteltua ulkoista adoptiota (= kohdunvuokraus) on yksiselitteisesti kielletty.

Nykytilanne siis jättää naisparin perheessä elävät lapset epätietoisiksi siitä, ovatko he saaneet alkunsa hedelmöityshoidoista, oliko heidän isänsä antanut suostumustaan isyyden vahvistamiseen hedelmöityshoidosta huolimatta, onko isä tuntematon siksi, että hedelmöityshoitoa oli haettu ulkomailta tai muusta syystä vai oliko isyys alunperin vahvistettu ja sen jälkeen toimitettu adoptio isän suostumuksella tai ilman. Lasten äiti tai tämän naispuolisona oleva ottoäiti saattavat valehdella näistä asioista.

Tapauksissa, joissa hedelmöityshoitolakia olisi rikottu niin, ettei luovuttajan tunnistetietoja olisi tarpeeksi hyvin saatavilla, on käsillä lapsen identiteetin loukkaamisrikos, mutta se ehtii vanheta, jos se tulee ilmi vasta lapsen täytettyä 18 vuotta.

kyllästynyt p:n jauhamiseen kirjoitti:

Vaahtoat Mikko taas asiasta, josta sinulla ei ole mitään kokemusta, tietoa tai käsitystä. Jankutat samaa asiaa, vaikka sinulle on jo monesti tämä rautalangasta väännetty!!!



" Eräs potentiaalinen ongelmatilanne on adoption jälkipalvelun tarjoaminen tilanteessa, jossa adoptoitu on alle 15-vuotias tai tapaukset, joissa adoptoitu on 15 muttei 18 vuotta täyttänyt ja ei onnistu saamaan ottovanhemmiltaan lupaa tietojen selvittämiseen."

Selvitäpä itsellesi mitä adoption jälkipalvelu on. Adoption jälkipalvelua saa ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Uusi laki ei sitä muuta miksikään.


"Naisparin perheissä olevat adoptoidut eivät niinikään voi selvittää, ovatko he oikeasti syntyneet hedelmöityshoitojen tuloksena vai onko heidän isänsä luovuttanut heidät adoptioon tai ovatko lapset joutuneet isältään pakkoadoptoiduiksi."

Sinun homofobiasi on tunnettu tosiasia ja kummittelee joka ikisessä kirjoituksessasi. Ihan vain selvyydeksi: pakkoadoptio tai hedelmöityshoitojen antaminen adoptiotarkoituksessa ei ole Suomessa mahdollista, koska Suomen laki ei salli niitä.


"Kaikkein perustavinta laatua oleva ongelma on periaatteellinen - laki on vienyt tietyltä ihmisryhmältä oikeuden omien itseään koskevien aitojen henkilötietojen selvittämiseen väestörekisteristä"

Väärin. Laki on vienyt ALAIKÄISELTÄ itsenäisen tietojen (=nimen) hankkimisen oikeuden väestörekisteristä. Vanhemman suostumuksella nuo tiedot saa 15-vuotias. Tähän on syynä se, että tiedon hakijoita pyritään ohjaamaan hakemaan tietoa ADOPTION JÄLKIPALVELUSTA, jota saa kaiken ikäiset, vaikkapa 5-vuotiaat!!! Kysymys on siitä, että tietoa haetaan oikeasta paikasta, jossa on tarjolla muutakin kuin nimi (kuten adoptioon johtaneet syyt, haluaako bio yhteydenottoa yms). Sekä tämän lisäksi tarvittaessa ammattiapua (psykologi) tietojen käsittelemiseen.


"Tällainen laki on ristiriidassa sen kanssa, että adoptiosta olisi haluttu tehdä avoimempi ja eettisesti kestävämpi prosessi. "

Taas väärin. Kyse on nimen omaan siitä, että adoptiosta olisi tietoa saatavilla ja toimittaisiin myös eettisesti oikein. Miten se on mielestäsi eettisempää, että teinille annetaan västörekisterin virkailijan toimesta nimi ja nykyiset osotetiedot ja jätetään sen jälkeen ilman mitään muuta tietoa tai tukea selviämään asian kanssa?


"Lain erääksi käyttötarkoitukseksi voi nähdä adoptiota koskevien ongelmien peittelyn, esimerkiksi sen, millaisista syistä lapsi on adoptioon annettu."

???? Mistä ihmeestä taas tämänkin repäisit. Kysehän on siitä, että väestörekisteristä ei saa nimitietoa. Millä tavalla adoption syitä yritetään uudella lailla peitellä??? Syyn saa tietää adoption jälkipalvelusta, ei suinkaan väestöreksiteristä. Eihän väestöreksiterissä mitään adoptioasakirjoja ja käräjäoieuden päätöksiä säilytetä. Eikä tuollaista asiaa kuin adoptoon johtanutta syytä edes tarvitse kysyä jälkipalvelusta, kun syy on ollut adoptioperheen tiedossa jo alusta asti! Lain tarkoitushan on juuri päinvastainen, ohjata hakemaan kattavaa tietoa, ei vain nimeä.

Lue lisää

> Väärin. Laki on vienyt ALAIKÄISELTÄ itsenäisen tietojen (=nimen) hankkimisen oikeuden väestörekisteristä.
> Vanhemman suostumuksella nuo tiedot saa 15-vuotias. Tähän on syynä se, että tiedon hakijoita pyritään
> ohjaamaan hakemaan tietoa ADOPTION JÄLKIPALVELUSTA, jota saa kaiken ikäiset, vaikkapa 5-vuotiaat!!!

Tässä on sellainen periaatteellinen ongelma, että adoption jälkipalvelusta ei ole olemassa mitään lakia. Kannatan sitä, että adoption kokonaisuudistuksessa laki kyseisestä asiasta pitäisi säätää. Laissa lapseksiottamisesta 153/1985 on kyllä ottolapsineuvontaa koskeva 3. luku, joka sisältää varsin ylimalkaiset pykälät 16-18 ja keskittyy ennen adoptiota tapahtuvaan adoptioneuvontaan.

Käytännössä adoption jälkipalvelu on, siten kuin se on viitsitty toteuttaa, adoptoiduille maksullista toimintaa, eikä asiallisesta tiedonsaannista sen kautta ole mitään takeita. Täällä oli joskus joku kirjoitus, jossa aikuisena tietoja hakenut adoptoitu oli huomannut adoptiontarjoajan hukanneen tietoja. Nyt puheena olevan lain perusteella adoption jälkipalvelussa saatetaan tarkoituksella välttää kovinkaan yksityiskohtaista tiedonantamista, vedoten sen kuulumiseen luottamuksellisiin väestörekisteritietoihin.

Suomen lainsäädännön tila kotimaisen adoption osalta on sellaisella tasolla, että siinä oletetaan adoption olevan prosessi, jossa biologinen äiti pääsisi "vaivattomasti" eroon vastasyntyneestä lapsestaan, adoptiovanhemmat saisivat lapsen "sieltä jostakin" ja kukaan ei sen jälkeen kysyisi asiasta enää yhtään mitään.

mikko_n_75 kirjoitti:

> Väärin. Laki on vienyt ALAIKÄISELTÄ itsenäisen tietojen (=nimen) hankkimisen oikeuden väestörekisteristä.
> Vanhemman suostumuksella nuo tiedot saa 15-vuotias. Tähän on syynä se, että tiedon hakijoita pyritään
> ohjaamaan hakemaan tietoa ADOPTION JÄLKIPALVELUSTA, jota saa kaiken ikäiset, vaikkapa 5-vuotiaat!!!

Tässä on sellainen periaatteellinen ongelma, että adoption jälkipalvelusta ei ole olemassa mitään lakia. Kannatan sitä, että adoption kokonaisuudistuksessa laki kyseisestä asiasta pitäisi säätää. Laissa lapseksiottamisesta 153/1985 on kyllä ottolapsineuvontaa koskeva 3. luku, joka sisältää varsin ylimalkaiset pykälät 16-18 ja keskittyy ennen adoptiota tapahtuvaan adoptioneuvontaan.

Käytännössä adoption jälkipalvelu on, siten kuin se on viitsitty toteuttaa, adoptoiduille maksullista toimintaa, eikä asiallisesta tiedonsaannista sen kautta ole mitään takeita. Täällä oli joskus joku kirjoitus, jossa aikuisena tietoja hakenut adoptoitu oli huomannut adoptiontarjoajan hukanneen tietoja. Nyt puheena olevan lain perusteella adoption jälkipalvelussa saatetaan tarkoituksella välttää kovinkaan yksityiskohtaista tiedonantamista, vedoten sen kuulumiseen luottamuksellisiin väestörekisteritietoihin.

Suomen lainsäädännön tila kotimaisen adoption osalta on sellaisella tasolla, että siinä oletetaan adoption olevan prosessi, jossa biologinen äiti pääsisi "vaivattomasti" eroon vastasyntyneestä lapsestaan, adoptiovanhemmat saisivat lapsen "sieltä jostakin" ja kukaan ei sen jälkeen kysyisi asiasta enää yhtään mitään.

Lue lisää

entistä varmempi; sinulla ei ole mitään kosketuspintaa adoptioon, adoptiovanhempiin, adoptoituihin tai biologisiin vanhempiin. Sinulla on vain omituisia tuulesta temmattuja omia fiktioitasi, joita esität täällä totuutena. Samoin parjaat ja herjaat koko ajan adoptioviranomaisia, syytät heitä salailusta, salakähmäisyydestä, juonimisesta, lapsikaupasta etc. Ja mihin syytöksesi perustuu??? Suoli24:lla joskus olleisiin anonyymeihin viesteihin, joita moni muu on pitänyt jo niiden sisältämien asiavirheiden vuoksi provoina. Mitään faktaa sinulla ei ole esittää väitteidesi tueksi.

mikko_n_75 kirjoitti:

>> Naisparin perheissä olevat adoptoidut eivät niinikään voi selvittää, ovatko he oikeasti syntyneet
>> hedelmöityshoitojen tuloksena vai onko heidän isänsä luovuttanut heidät adoptioon tai ovatko lapset
>> joutuneet isältään pakkoadoptoiduiksi."

> Ihan vain selvyydeksi: pakkoadoptio tai hedelmöityshoitojen antaminen adoptiotarkoituksessa
> ei ole Suomessa mahdollista, koska Suomen laki ei salli niitä.

Pakkoadoption Suomen laki sallii, onneksi se on nykyään harvinainen, huolimatta eräiden tahojen lobbauksesta, jolla adoptiota koskevia mainintoja on yritetty työntää lastensuojelulakiin. Lisäksi, nykyistä homoadoptiolakia puollettiin nimenomaan sillä, että joissakin naisparien perheissä voitaisiin tehdä hedelmöityshoidoin saatujen lasten perheen sisäinen adoptio. On kieltämättä totta, että hedelmöityshoitolaki ja laki rekisteröidystä parisuhteesta ovat tässä suhteessa hieman ristiriitaisia. Sisäisessä adoptiossa ei nimittäin ole adoptioon antavaa osapuolta, jos sukusolujen luovuttaja ei ole antanut suostumustaan isyyden vahvistamiseen.

Hedelmöityshoitojen antaminen ennen suunniteltua ulkoista adoptiota (= kohdunvuokraus) on yksiselitteisesti kielletty.

Nykytilanne siis jättää naisparin perheessä elävät lapset epätietoisiksi siitä, ovatko he saaneet alkunsa hedelmöityshoidoista, oliko heidän isänsä antanut suostumustaan isyyden vahvistamiseen hedelmöityshoidosta huolimatta, onko isä tuntematon siksi, että hedelmöityshoitoa oli haettu ulkomailta tai muusta syystä vai oliko isyys alunperin vahvistettu ja sen jälkeen toimitettu adoptio isän suostumuksella tai ilman. Lasten äiti tai tämän naispuolisona oleva ottoäiti saattavat valehdella näistä asioista.

Tapauksissa, joissa hedelmöityshoitolakia olisi rikottu niin, ettei luovuttajan tunnistetietoja olisi tarpeeksi hyvin saatavilla, on käsillä lapsen identiteetin loukkaamisrikos, mutta se ehtii vanheta, jos se tulee ilmi vasta lapsen täytettyä 18 vuotta.

Lue lisää

Miksi ajattelet, että hedelmöityshoito koskee vain lesboja? Heteroparit voivat aivan samalla tavalla saada tuntemattomalta sluovuttajalta sukusoluja ja salata sen lapselta. Sateenkaariperheessä lapsi tietää automaattisesti, että sukusolut ovat tulleet jostakin ulkopuolelta. Jos luovuttaja on antanut luvan tietojensa antamiseen, on lapsella mahdollisuus saada, oli hän sateenkaariperheen lapsi tai ei. Jos taas lupaa ei ole, luovuttaja on tuskin kiinnostunut lasta tapaamaan. Hänellä ei ole siihen velvollisuutta, aivan kuten etävanhemmalla, vaikka tämä olisikin juridinen vanhempi, ei ole velvollisuutta lapsensa tapaamiseen.

kyllästynyt p:n jauhamiseen kirjoitti:

entistä varmempi; sinulla ei ole mitään kosketuspintaa adoptioon, adoptiovanhempiin, adoptoituihin tai biologisiin vanhempiin. Sinulla on vain omituisia tuulesta temmattuja omia fiktioitasi, joita esität täällä totuutena. Samoin parjaat ja herjaat koko ajan adoptioviranomaisia, syytät heitä salailusta, salakähmäisyydestä, juonimisesta, lapsikaupasta etc. Ja mihin syytöksesi perustuu??? Suoli24:lla joskus olleisiin anonyymeihin viesteihin, joita moni muu on pitänyt jo niiden sisältämien asiavirheiden vuoksi provoina. Mitään faktaa sinulla ei ole esittää väitteidesi tueksi.

Lue lisää

Olen käynyt lähinnä keskustelua siitä, millä tavalla adoptio ja siihen liittyvät asiat on säädelty Suomen laissa. Kaikki tietävät, että lailla ei voi säädellä vanhempien rakkaudesta lapsiinsa. Lain sisältö on kuitenkin olennainen niissä tapauksissa, joissa jotakin menee pieleen, oli näiden tapausten osuus sitten vain muutama prosenttikin. Tämän keskustelun avauksesta pääosa oli referaattia juuri voimaan tulleesta laista ja otsikko oli toteamus sen tosiasiallisesta merkityksestä.

Ohikulkija2 kirjoitti:

Miksi ajattelet, että hedelmöityshoito koskee vain lesboja? Heteroparit voivat aivan samalla tavalla saada tuntemattomalta sluovuttajalta sukusoluja ja salata sen lapselta. Sateenkaariperheessä lapsi tietää automaattisesti, että sukusolut ovat tulleet jostakin ulkopuolelta. Jos luovuttaja on antanut luvan tietojensa antamiseen, on lapsella mahdollisuus saada, oli hän sateenkaariperheen lapsi tai ei. Jos taas lupaa ei ole, luovuttaja on tuskin kiinnostunut lasta tapaamaan. Hänellä ei ole siihen velvollisuutta, aivan kuten etävanhemmalla, vaikka tämä olisikin juridinen vanhempi, ei ole velvollisuutta lapsensa tapaamiseen.

Lue lisää

> Heteroparit voivat aivan samalla tavalla saada tuntemattomalta luovuttajalta sukusoluja ja salata sen lapselta.

Näin tilanne onkin. Tiedonsaantioikeuksien kannalta tilanne muistuttaa jossakin määrin adoptiotietojen antamista. Tosin olennaisena erona on se, että hedelmöityshoitotilanteissa sosiaalista lapsen ja vanhemman välistä suhdetta ei ole ehtinyt olla lainkaan.

> Jos luovuttaja on antanut luvan tietojensa antamiseen, on lapsella mahdollisuus saada, oli hän
> sateenkaariperheen lapsi tai ei. Jos taas lupaa ei ole, luovuttaja on tuskin kiinnostunut lasta tapaamaan.

Näin asia ei Suomessa enää ole ollut vuoden 2006 jälkeen. Kaikkien sukusolujen luovuttajien on rekisteröidyttävä sukusoluja luovuttamaan tultaessa, eikä heillä ole oikeutta kieltää henkilötietojensa luovutusta 18 vuotta täyttäneelle sukusoluistaan syntyneelle lapselle. Tämä merkitsee sitä, että jos luovuttaa sukusoluja, niin on varauduttava siihen, että 18 vuoden päästä biologinen lapsi tulee koputtamaan kotiovelle tai muuten ottaa yhteyttä, vaikkakin sukusoluja luovuttaneella olisi tällöin avioliitto ja oma perhe.

mikko_n_75 kirjoitti:

Olen käynyt lähinnä keskustelua siitä, millä tavalla adoptio ja siihen liittyvät asiat on säädelty Suomen laissa. Kaikki tietävät, että lailla ei voi säädellä vanhempien rakkaudesta lapsiinsa. Lain sisältö on kuitenkin olennainen niissä tapauksissa, joissa jotakin menee pieleen, oli näiden tapausten osuus sitten vain muutama prosenttikin. Tämän keskustelun avauksesta pääosa oli referaattia juuri voimaan tulleesta laista ja otsikko oli toteamus sen tosiasiallisesta merkityksestä.

Lue lisää

tarkoitus ei ollut mikään muu kuin harhaanjohtaa ja levittää omaa propagandaasi.

mikko_n_75 kirjoitti:

> Heteroparit voivat aivan samalla tavalla saada tuntemattomalta luovuttajalta sukusoluja ja salata sen lapselta.

Näin tilanne onkin. Tiedonsaantioikeuksien kannalta tilanne muistuttaa jossakin määrin adoptiotietojen antamista. Tosin olennaisena erona on se, että hedelmöityshoitotilanteissa sosiaalista lapsen ja vanhemman välistä suhdetta ei ole ehtinyt olla lainkaan.

> Jos luovuttaja on antanut luvan tietojensa antamiseen, on lapsella mahdollisuus saada, oli hän
> sateenkaariperheen lapsi tai ei. Jos taas lupaa ei ole, luovuttaja on tuskin kiinnostunut lasta tapaamaan.

Näin asia ei Suomessa enää ole ollut vuoden 2006 jälkeen. Kaikkien sukusolujen luovuttajien on rekisteröidyttävä sukusoluja luovuttamaan tultaessa, eikä heillä ole oikeutta kieltää henkilötietojensa luovutusta 18 vuotta täyttäneelle sukusoluistaan syntyneelle lapselle. Tämä merkitsee sitä, että jos luovuttaa sukusoluja, niin on varauduttava siihen, että 18 vuoden päästä biologinen lapsi tulee koputtamaan kotiovelle tai muuten ottaa yhteyttä, vaikkakin sukusoluja luovuttaneella olisi tällöin avioliitto ja oma perhe.

Lue lisää

"Tiedonsaantioikeuksien kannalta tilanne muistuttaa jossakin määrin adoptiotietojen antamista. Tosin olennaisena erona on se, että hedelmöityshoitotilanteissa sosiaalista lapsen ja vanhemman välistä suhdetta ei ole ehtinyt olla lainkaan."
Useimmiten lapset annetaan adoptioon vauvoina, joten biologisen vanhemman ja lapsen välille ei välttämättä ehdi syntyä minkäänlaista sosiaalista suhdetta.
"Tämä merkitsee sitä, että jos luovuttaa sukusoluja, niin on varauduttava siihen, että 18 vuoden päästä biologinen lapsi tulee koputtamaan kotiovelle tai muuten ottaa yhteyttä, vaikkakin sukusoluja luovuttaneella olisi tällöin avioliitto ja oma perhe."
Tietysti on. Siinä tuskin on sukusolunlovuttajan perheellisyydellä tai perheettömyydellä mitään väliä, sillä lapsihan ei ole oma. Osalla sukusolunluovuttajista on valmiiksi perheellisiä. Entä sitten?

mikko_n_75 kirjoitti:

Olen käynyt lähinnä keskustelua siitä, millä tavalla adoptio ja siihen liittyvät asiat on säädelty Suomen laissa. Kaikki tietävät, että lailla ei voi säädellä vanhempien rakkaudesta lapsiinsa. Lain sisältö on kuitenkin olennainen niissä tapauksissa, joissa jotakin menee pieleen, oli näiden tapausten osuus sitten vain muutama prosenttikin. Tämän keskustelun avauksesta pääosa oli referaattia juuri voimaan tulleesta laista ja otsikko oli toteamus sen tosiasiallisesta merkityksestä.

Lue lisää

juuri tulleella lailla ole mitään tekemistä adoptiotietojen kanssa??? Miten otsikkosi oli siis toteamus uuden lain tosiasiallisesta merkityksestä?

kjhdfkajhdkah kirjoitti:

juuri tulleella lailla ole mitään tekemistä adoptiotietojen kanssa??? Miten otsikkosi oli siis toteamus uuden lain tosiasiallisesta merkityksestä?

Jos alaikäinen meni ennen tämän vuoden elokuun 21. päivää kotiseurakuntansa kirkkoherranvirastoon tai maistraattiin uskontokunnastaan riippuen, niin hänen oli mahdollista esittää pyyntö saada virkatodistus eli väestökirjanote niin, että siinä olisivat näkyneet erikseen biologiset vanhemmat ja ottovanhemmat. Hän olisi myös voinut esittää kysymyksen, onko hänen väestötiedoissaan merkintää mahdollisesta adoptiosta, jos tästä seikasta olisi ollut epäselvyys ja virkailijan olisi täytynyt, asiakkaan henkilöllisyydestä varmistuttuaan, luovuttaa tiedot.

Elokuun 21. päivän jälkeen tällaiset tiedustelut olisivat tuottaneet alaikäiselle adoptoidulle mahdollisuuden saada virkatodistus ainoastaan ottovanhempien nimillä. Jos tietoja kysyvä on sellaisessa kulmassa virkailijan tietokoneruutuun nähden, ettei näe, mitä tietoja ruudulle tulee ja sattuisi olemaan alaikäinen, niin virkailija saattaisi hätäpäissään valehdella asiakkaalle, ettei merkintöjä adoptiotiedoista ole, vaikka sellaiset tuijottaisivat häntä vasten ruudulta. Vaihtoehtoisesti, jos hän kertoisi adoptiotietomerkinnästä ja kieltäytyisi kertomasta asiasta enempää lakiin vedoten, hän olisi joka tapauksessa vaikeuksissa, jos hänet siitä haastettaisiin oikeuteen.

Jos ikärajaa omien henkilötietojen tarkastamiseen välttämättä tarvitaan, niin sen pitäisi olla 18 vuoden sijasta mieluummin 12 vuotta, koska 12 vuotta on myös ehdoton ikäraja, jonka ikäistä lasta on kuultava adoptio- ja huostaanottopäätöksissä. 12 vuotta täyttänyttä ei saa adoptoida, jos hän ei siihen itse suostu ja tästä säännöstä, toisin kuin biologisten vanhempien suostumuksesta, ei ole poikkeusta. Sama koskee 12 vuotta täyttäneen etunimien tai sukunimen muuttamisia. Henkilöiden _omat_ adoptiotiedot ja syntymätiedot biologisista vanhemmista eivät voi olla mitään valtion turvallisuussalaisuuksia.

Ja vielä epävirallisemmalta puolelta, luin PeLa:n selostuksen adoption jälkipalvelusta ja he torjuvat sieltä ilman ottovanhempia tulevat alaikäiset jälkipalvelunhakijat. Jotkut alaikäiset, jotka epäilevät olevansa adoptoituja tai tietävät olevansa adoptoituja, mutteivät halua vaivata asialla ottovanhempiaan, saattavat tehdä ominpäin taustaansa koskevia tiedusteluja. Maailmalla on ollut myös tapauksia, jossa teini-ikäiset ovat käyttäneet paljon rahaa DNA-testauksiin paljastaakseen anonyymin sukusolunluovuttajan.

mikko_n_75 kirjoitti:

Jos alaikäinen meni ennen tämän vuoden elokuun 21. päivää kotiseurakuntansa kirkkoherranvirastoon tai maistraattiin uskontokunnastaan riippuen, niin hänen oli mahdollista esittää pyyntö saada virkatodistus eli väestökirjanote niin, että siinä olisivat näkyneet erikseen biologiset vanhemmat ja ottovanhemmat. Hän olisi myös voinut esittää kysymyksen, onko hänen väestötiedoissaan merkintää mahdollisesta adoptiosta, jos tästä seikasta olisi ollut epäselvyys ja virkailijan olisi täytynyt, asiakkaan henkilöllisyydestä varmistuttuaan, luovuttaa tiedot.

Elokuun 21. päivän jälkeen tällaiset tiedustelut olisivat tuottaneet alaikäiselle adoptoidulle mahdollisuuden saada virkatodistus ainoastaan ottovanhempien nimillä. Jos tietoja kysyvä on sellaisessa kulmassa virkailijan tietokoneruutuun nähden, ettei näe, mitä tietoja ruudulle tulee ja sattuisi olemaan alaikäinen, niin virkailija saattaisi hätäpäissään valehdella asiakkaalle, ettei merkintöjä adoptiotiedoista ole, vaikka sellaiset tuijottaisivat häntä vasten ruudulta. Vaihtoehtoisesti, jos hän kertoisi adoptiotietomerkinnästä ja kieltäytyisi kertomasta asiasta enempää lakiin vedoten, hän olisi joka tapauksessa vaikeuksissa, jos hänet siitä haastettaisiin oikeuteen.

Jos ikärajaa omien henkilötietojen tarkastamiseen välttämättä tarvitaan, niin sen pitäisi olla 18 vuoden sijasta mieluummin 12 vuotta, koska 12 vuotta on myös ehdoton ikäraja, jonka ikäistä lasta on kuultava adoptio- ja huostaanottopäätöksissä. 12 vuotta täyttänyttä ei saa adoptoida, jos hän ei siihen itse suostu ja tästä säännöstä, toisin kuin biologisten vanhempien suostumuksesta, ei ole poikkeusta. Sama koskee 12 vuotta täyttäneen etunimien tai sukunimen muuttamisia. Henkilöiden _omat_ adoptiotiedot ja syntymätiedot biologisista vanhemmista eivät voi olla mitään valtion turvallisuussalaisuuksia.

Ja vielä epävirallisemmalta puolelta, luin PeLa:n selostuksen adoption jälkipalvelusta ja he torjuvat sieltä ilman ottovanhempia tulevat alaikäiset jälkipalvelunhakijat. Jotkut alaikäiset, jotka epäilevät olevansa adoptoituja tai tietävät olevansa adoptoituja, mutteivät halua vaivata asialla ottovanhempiaan, saattavat tehdä ominpäin taustaansa koskevia tiedusteluja. Maailmalla on ollut myös tapauksia, jossa teini-ikäiset ovat käyttäneet paljon rahaa DNA-testauksiin paljastaakseen anonyymin sukusolunluovuttajan.

Lue lisää

ADOPTIOTIEDOT koostuvat biologisten ja adoptiovanhempien henkilötiedoista, adoptioneuvonnan asiakirjoista, adoptio- ja biologisten vanhempien täyttämistä kaavakkeista ja kyselyistä, sosiaalityöntekijöiden lausunnoista, lääkärinlausunnoista, kotikuntien sosiaalitoimien lausunnoista, adoptoitavan lapsen papereista, käräjäoikeuden asiakirjoista, yms. Adoptiodot ovat saatavissa adoption jälkipalvelun kautta siten, että täysi-ikäinen voi saada ne itsenäisesti ja alaikäinen vanhempiensa kera. Adoptiotiedot ovat niin adoption hoitaneella taholla kuin adoptoidun kotikunnan sosiaalitoimella. Myös käräjäoikeudella on velvollisuus säilyttää adoptioasikirjat. Adoption jälkipalvelu tarkoittaa paitsi tietojen (henkilötiedot, adoptioon johtaneet syyt, biologisten vanhempien iät, ulkonäkö, sairaudet,yms saamista, myös avun saamista tietojen käsittelemisessä. Adoptiotiedoissa on myös nähtävillä ehto, jos biologinen vanhempi kieltää ottamasta yhteyttä itseensä. Adoptiotietoja ja niiden luovuttamista säätelee laki lapseksi ottamisesta = ottolapsilaki. Adoptiotiedot ovat salaiseksi luokiteltuja.

HENKILÖ-, VIRKATODISTUS- JA VÄESTÖREKSITERITIEDOT koostuvat nimi ja osoitetiedoista, sekä virkatodistuksen osalta myös henkilötunnustiedoista. Näillä tiedoilla EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ ADOPTIOTIETOJEN KANSSA. On totta, että aiemmin näissä tiedoissa näkyi alaikäisellä myös mahdollinen adoptiotausta. Mutta ei todellakaan mitään adoptiotietoja. Uusi laki koskee näitä henkilö-, virkatodistus- ja väestöreksiteritietoja, EI ADOPTIOTIETOJEN SAAMISTA! Adoptiotietojen saaminen on ollut ihan samanlaista vuodesta 1986 lähtien. Kuten aiemmin kirjoitin, lain tarkoituksena on ohjata nuori hakemaan tietoa sellaisesta paikasta, mistä on muutakin tietoa saatavilla kuin pelkkä nimi. Ja lisäksi nuori voi saada myös tarvittaessa apua, sillä adoptiotaustan läpikäyminen ei aina ole niin yksinkertaista.

Sinänsä en kyllä ymmärrä mikä ongelma tuossa uudessa laissa sinulla on, sillä kyllähän nykyiset alaikäiset adoptoidut tietävät adoptiotaustansa, biologisten vanhempiensa nimet ja adoptioon johtaneet syyt. Ei se enää nykyään kenellekään tule yllätyksenä.