olen nyt ollut kaksi kertaa elämäni aikana. Ensi kertaa kesällä 1967 Lemmenjoella, kun vietimme siellä yön keräilemällä näytteitä biologille, joka kuului porukkaamme. Niistä tutkittiin radioaktiivisuutta. Sadetakki oli, mutta silti olin kämpille tullessa niin märkä, että alushousuistakin valui vettä puserrettaessa. Toinen kerta oli eilen, kun iltarasteilla ennen viimeistä rastia alkoi sataa kaatamalla. Meitä oli kolme 60-70 -ikäistä daamia. Kaikilla oli silmälasit, jotka huurtuivat ja vahingossa sekoitimme pohjoisen ja etelän. Harhailua tuli ja maaliin tullessa olimme likomärkiä. Onneksi oli lämmin ja urheiluseuran saunalla löyly ja uinti tuntuivat ihanalta.
Likomärkä
1943
24288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Muisti pettää, milloin olisin kastunut noin perusteellisesti.
Kesällä ukonilmalla nautin, jos onnistun kastumaan lämpimässä kesäsateessa. Kylmän raekuuron ajaksi pääsin kaupan lipan alle suojaan. Olikin tarvis, lähes tennispallon kokoiset rakeet tekivät tuhoja. Tästä on muutama vuosi aikaa.
Miten pitkän terapian toipuminen vaati?
Olihan taas ihana vastaus sinulta, kadehtija. Olet todellakin uskomaton noissa kirjoituksissasi.
Miksi ainoastaan käyt täällä kirjoittamassa vain ja ainoastaan ilkeilyjäsi, etkö voisi pitää konettasi suljettuna, ja käväistä lääkärissä. On sellaisia tabuja jotka auttavat tuohon kettuiluun, kokeile voit paremmin.
ei ole tarvittu, triomme koostuu iloluontoisista naisista, on sinkku, eronnut ja leski. Yhdellä rastilla ikäluokkamme miespuolisella edustajalla ei ollut rastimääritteitä, meillä oli kahdet, joten voimme ilahduttaa häntä antamalla toisen lapuistamme hänelle. Samalla rastilla yksi huomattavasti nuorempi mies oli harhaillut kauan ja löysi rastin avullamme. Tuo kastuminen saa meidät muistamaan tämän reitin tavallista suurempana seikkailuna.
Lapsena putosin kerran heikkoihin jäihin.
Veneestä olen pudonnut kaksi kertaa.
Kerran putosin puroa ylittävältä ohuelta puunrungolta vuolaaseen puroon liian suurten ja kömpelöiden kumisaappaiden takia.
Nuorena partiolaisena suunnistaessa kiersin ryteikköisen alueen kiipeämällä aidan yli tyhjältä näyttävälle metsälaitumelle. Siellä olikin hevosia tulosuunnassani vähän puiden katveessa. Ne lähtivät juoksemaan ja hyppimään kohti, kun juoksin jossain puolivälissä. Onneksi siinä meni oja keskellä. Löin itseni ojan pohjalle ja ryömin siellä. Kyllä hirvitti, kun hevoset teutaroivat ylikin ja ihmettelivät varmaan, että mihin se häipyi. Vain vatsapuoli kastui.
... ei ne hevoset olisi sinua talloneet. Vaikka vaikeahan asiaa on näin pitkän ajan viiveellä todistaa, koska luonnevikaisia on hevosissakin. Meillä oli kotona muistini aikaan (5v ja yli) 2 eri hevosta, molemmat purivat minua kerran, toinen äkäistyksissään kun sitä vähän huitaisin (alle 10-vuotiaana), ja toinen ilmeisesti äkäisyyttään/luonnevikaisuuttaan. Hevostyttyö muuten olin, ja lukemattomat on ne kilometrit jotka olen hevosen kanssa pelloilla viettänyt karhiten, haravoiden, perunanvakoja isän kanssa ajaen, ratsastaen, jne.
Ai niin, siitä likomärästä. Nyt voisi taas kokeilla, kun on aika lämmintä ja vettä sataa. Ja tokihan tämän ikäinen on ehtinyt kastua likomäräksi monta kertaa, varsinkin lapsena kun ei ollut sateenvarjoja tai -vaatteita. Yhdessä luokkakuvassakin ollaan kuin uitettuja koiria, kun koulukuvaus sattui tosisateiselle aamulle. Pikkutyttönä tietysti putosin monta kertaa laiturilta, ja kerran veneestäkin ja silloin oli paha paikka kun en osannut vielä uida. No, sisarukset ja serkut onkivat minut ylös, ja tässä sitä vielä ollaan.
tiedä vieläkään juuri mitään. Lähes kaikki, joille olen tuosta tapahtumasta kertonut, ovat olleet samaa mieltä kuin sinä. En minäkään silloin muistaakseni ajatellut hevosten tahallaan tekevän minulle mitään. Olivat vain niin tavattoman raisun oloisia ja tietysti isoja. Pelkäsin kai, että vahingossa tallovat tai kavio osuu, kun hyppivät. Enkä oikeastaan siinä ehtinyt ajatella mitään, vaistomaisesti paiskauduin sinne pajujen reunustamaan ojaan turvaan.
Moni on minulle sanonut, että isosta koostaan huolimatta hevonen on yllättävän tarkka ja nopeasti reagoiva, eikä siis vahingossa tallaa tai potkaise ihmistä. Taisinkin turhaan sotkea vaatteeni, ojan pohjalla oli enemmän mutaa kuin vettä.
saatavana monenlaisia sadevaatteita ja-varusteita, kauniita. Silti usein näkee esim. nuoria ja lapsia, jotka kulkevat likomärkinä sateessa. Lapsuudessamme ei varusteita ollut. Minulle ompelija ompeli ensimmäisen sadetakin alakoulussa ollessani, se oli kiiltävää plastikkia, vihertävää. Varmaan kastuin monta kertaa, mutta en muista. Päällyskengät olivat silloista nuorisomuotia, erittäin käytännölliset.
Suojattua elämää olet onnistunut elämään!
että sateelta suojattua. Minulla on kunnon sadevarusteet, monet eriväriset kumisaappaat ja kauniita sateenvarjoja. Muuten elämäni ei ole ollut niinkään suojattua, vaan olin jo lapsena perheeni vahvin monessa asiassa ja elämän tosiasiat valkenivat minulle jo varhain.
kun putosin kalareissullani kevätjäihin... Aikani pulikoitua pääsin jäälle... Oli räntäsade ja kova pohjoistuuli... Kotiin matkaa juosta yli kilometri... Kyllä vesi oli paljon "lämpimämpää" kun tuo viima jään päällä...
Tosi paljon ihmisiä kuolee maassamme joka talvi heikkoihin jäihin, joko hukkuu tai kuolee hypotermiaan. Joka vuosi sama juttu, samoin kuin "juhannuksenajulppiaukiveneessä" -tapa kuolla.
Järven rannalla syntyneenä ja nytkin siellä asuvana olen oppinut todella varovaiseksi. Kun olin pikkutyttö, ei jään yli ollut asiaa ennekuin isä oli kirveen kanssa käynyt tarkistamassa, että lahti varmasti kantaa. Nyt kun ilmasto on lämmennyt niistä ajoista, saattavat jäät tehdä tepposen kokeneemmallekin. Onneksi tässä kohdin ei ole suuremmin veden virtausta, varsinaisia jokia ei ollenkaan, Virtaiset vesireitit ovat todella vaarallisia talvella, koska virtaus saattaa salakavalasti ohentaa lumipeitteen alla olevan jään.
Oli onnellista että jaksoit kotiin asti elävänä, Ibiza. Sekin oli jo ihme, että pääsit itse avannosta ylös. Olkaapas muutkin varovaisia kala- yms. reissuillanne. Lienee "mukavampiakin" tapoja kuolla kuin hyinen vesi.
Ikäni järven rannalla asuneena ( ja edelleenkin ) kyllä osasin varoa mutta petollinen kevätjää vei viisaankin vipuhun... Aina minulla oli puukko mukana jolla sain jään pinnasta pitävän otteen... Kyllähän siinä ehti käydä elämänsä läpi, sillä kestihän kamppailu useita minuutteja... Jälkeenpäin harmitti nuo uudet kumisaappaat, jotka piti potkia jaloista että pystyi kunnolla uimaan... Pahinta oli se kun oli pääsemässä jäälle sen reuna murtui...
en ole asunut koskaan järven rannalla. Melko vuolaan joen rannalla asuin 37 vuotta, mutta olin todella varovainen. Muutama vuosi sitten joki jäätyi kunnolla ja se oli ihmisten kulkuväylä ja hiihtoladun paikka. Viime vuosina ei ole ollut kunnon jäätä. Etpä Sinä Ibiza olisi täällä ilonamme, jos loppu olisi ollut toisenlainen. Onneksi kävi näin.
Jos lukematon käsitteenä hyväksytään ilmaisemaa jonkin asian kertalukua jota ei muista niin siinä tapauksessa se sopii kastumisiini joko maan pinnalla tai uppovedessä, vaatteet päällä vastentahtoisesti.
Jäissä "mulimisten" määrää en muista.
Penskana vähintään kerran joka syksy. Joskus useamminkin.
Aikuisena kahdesti. Toisella kerralla vahvalla jäällä pohjalähteen heikentämässä kohdassa.
Järvellä nipputöissä tapahtui muutama vaatteet päällä vahinko.
Paskamoisimmat kastumiskokemukseni tulivat pentuna pöllinkuorintaviikkoina.
Yksin saaressa havumajassa. Ei mitään sadevarusteita. Ei edes telttakangasta jolla olisi saanut katettua majan vettä pitäväksi.
Männynhavumaja läpäisi pitemmän sateen väistämättä.
Ainoana lisävarusteena yksi huopa.
Siviilissäkin on kastuttu useamman kerran munaskuita myöten.
Ikäluokkani ukot ovat intin aikana lionneet hyvin usein. Paitsi B2:set.
Tästä johtuen aloitus tuntui jotenkin lapselliselta.
Kastunut!? Hyvänen aika!!!! Ainutlaatuisen kamalaa!!!
voiton kokemuksinesi, oikeassa olet myös siinä, että olen jossain suhteessa naiivi ja lapsellinen, mutta näine ominaisuuksineni olen lähipiirissä hyväksytty ja rakastettu. Eipä kannattaisi aloituksia arvostella kovalla kädellä, vaikka aihetta olisi. Tällä tyylillä loppuvat kokonaan. Hyvää vähemmän lapsellista viikonloppua Sinullekin. Toivottaa lapsellinen, joka oli työelämässä kuukauden yli eläkeiän.
Taholtani?
Liittynee johonkin kosteaan muistooni!?
Muutenhan aihe on minulle yhdentekevä enkä luultavasti olisi siihen reagoinut.
Samoja toivotuksia Sinulle luolamieheltä joka poistui kokoaikaisesta työelämästä värikkäiden vaiheiden jälkeen 12-vuotta etuajassa, harkitusti.
naapurit taisivat kastua pahemman kerra. heräsin puolenyön aikaan kovaan helikopterin ääneen. Tänä aamuna sitten uutistne lukija ilmoitti kahden naapurimaan kansalaisen kaatuneen tuossa isolla selällä vesijetin kanssa, - heitä sieltä etsivät, toinen vedenvaraan joutuneista oli löydettäessä jo kylmettynyt, ja joutui sairaalahoitoon, toinen kai selvisi säikähdyksellä, oli päässyt rantaan.
Ilmeisesti heillä oli kunnolliset veneilyliivit, koska yleensä selvisivät hukkumatta, vettä tuossa kohti on syvimmillään 60 metriä..
ite olen vain sateessa kastellut ihteni, ja tietysti joskus kahlatessa jokien yli..
emme luultavasti ole niin uhkarohkeita kuin miehet. Vaistomaisesti on jonkinlainen itsesuojelu toimivana, tosi varovainen olen aina. Soutuveneessäkin on liivit.
että näillä kys. henkilöillä oli ollut ihan pelastautumispuvu, vai mitä märkäpukuja ne lieneekin.
Miehet jos pukevat liivit, he jättävät vetoketjut auki, ja semmoisilla turva välineillä ei ole mitään virkaa tosipaikan tullen.
Tietysti tuota huolimatonta liivien pukmista ei voine ihan yleistää :)
...vuosilukunainen! Minä lopetin aikoja sitten tänne kirjoittelun. Mitä nyt joskus olen kurkannut, kuten nytkin.
On tämä käyttöliittymäkin mennyt niin hölmön tuntuiseksi, ettei juurikaan viitsi kirjoitella.
Hyvää syksyn alkua Sinulle 1974, märkine pöksyinesi toivoo PellePeloton.
harrastavan, viesti ei liene minulle tarkoitettu kuten joskus ennen vanhaan. Aurinkoista ja kaunista syksyä Sinulle uusien harrastusten parissa.
kun käytän tätä avaustasi testatakseni Suomi24:n käyttöliittymää; että miltä näyttää ja näyttääkö ollenkaan ammoin rekisteröityneen Pellen viesti nyt.
Liekö mikään entinen enää voimassa?
Terv. PellePeloton