Saturnus ja Saturnalia

Teosofit nimittävät Saturnukseksi sitä ensimmäistä tasoa, planeettaa tai maailmaa johon sielut ensimmäiseksi asettuivat. (Järjestys menee että Saturnus - Aurinko - Kuu - Maa, mikäli oikein muistan.) Mutta kyllä se vähän outo juttu on, joten ei siittä sen enempää.

Itse liittäisin Saturnuksen mytologisella puolella kuolemaan, Viikatemieheen. Muistelisin että Barbara G. Walker, jumalatar-keskeinen mytologi, piti Saturnusta alunperin feminiinisenä prinsiippinä. Tässä tulee mieleen siis kolminaisen jumalattaren Eukko-aspekti (Crone).

Saturnus liitetään myös juutalaisiin ja Jehovaan. Tätä myöten se voidaan kytkeä seksuaalisuuteen, koskapa juutalaisia se lisääntyminen tuntui niin kovasti riivaavan että siementä ei saanut läikyttää... Ja väittäväthän jotkut että Liiton Arkin päällä oli yhdyntää esittävä patsas. Tässä tulee taas mieleen Salomonin sinetti jne. jne. Sanovat että Jeesus syntyi kun Saturnus ja Jupiter (kuninkuuden planeetta) yhtyivät Kaloissa. Miten vain.

Syntymä ja kuolema, *materian vallan alle joutuminen* on Saturnuksen teema. Ei kuolisi, ellei syntyisi. Syntymä = kuolema. Kaikki sillä välillä on tuskaa, siis syökäämme, juokaamme ja naikaamme.

"Hetken kestää elämä, sekin synkkää ja ikävää. Hei tonttu-ukot hyppikää..."

Eikös siinä aika saturnaalinen tunnelma ole.

- Tällaisiin ajatuksiin voi päätyä esmes alkemian, Kabbalan ja rituaalimagian kautta. En edelleenkään ymmärrä miksi nimenomaan astrologia on niin kauhian vastenmielinen juttu sinulle, kun kuitenkin sen planeettatutkielmat liippaavat niin läheltä em. asioita. Vaan tietenkin: höntsille nuorille plikoille ei koskaan anneta anteeksi kun miähiä ollahan. (Pardon tämä henkilökohtaisuus.)